Haluaisin pojan. Kannattako yrittää edes toista lasta, sillä haluan pojan "en lasta" ?

Tuo on oikeastaan aika tuttu asia. Minulla aikanaan, kun selvisi toista odottaessa, että on poika järkytyin.
Muistan matkan takaisin sairaalasta kotiin junassa. Oli todella tyhjä olo. Ekat pari viikkoa meni esittämällä iloista, mutta sitten se pikkuhiljaa lähti siitä ja sitten olinkin todella innoissani ja nykyään poika on ihan "äiteen poika" enkä voisi enempää rakastaa mitään koko maailmassa. Sairaalassakin taisin itkeä tihruuttaa vähän väliä onnesta
Joskus vain menee hetki sopeutua. Kyllä hormonit taitaa huolehtia siitä kiintymisestä jos psyyke on vain kunnossa