Itse olen kokenut sekä sektion, että alatiesynnytyksen. Itse olin siinä mielessä outo, että tuo sektio pelotti mua ainakin 1000krt enemmän kuin synnytys. Alatiesynnytys esikoisesta ja sektio toisen lapsen kohdalla. Itse en saanut synnyttää alakautta, syynä jalka-perätilatarjonta. Käännösyritykset ja kaikki tehtiin, mutta ei niin ei.
Minusta nämä toimenpiteet eroaa toisistaan seuraavasti: Itse sektio on toimenpiteenä äärimmäisen helppo potilaan kannalta. Kestää n. 30-45minuuttia kaikkinensa. Tosin huonovointisuutta voi tulla leikkauksen aikana yms. ja itse joudun odottamaan leikkaussalissa 20minuuttia, että "varaveret" ehtii paikalle, kun oli jotain vasta-aineita, liittyen rh-veriryhmään, käännösyrityksiin ja johonkin vasta-ainerokotukseen. Eipä synnytyksessä kätilö sano, ettei voida vielä aloittaa kun lääkäri ei suostu leikkaamaan ennenkuin varaveret on tulleet paikalle. PELOTTI!
Eihän tuo toimenpide sattunut. Ainut mikä oli inhottavaa oli puudutuksen laitto. Siitä sitten heräämöön ilman vauvaa, salissa kerkes just vauvan nähdä, kun ne sitä vilautti. Vauva ja isä lähti osastolle. Tosi kurjaa maata siellä heräämössä ilman vauvaa. Siellä olo vielä ihan ok. Mutta kyllä ne kivut sieltä sitten tuli. 3krt päivässä panadol, buranaannos+2 muuta särkylääkettä ja lopulta jotain huumausaineeksi luokiteltavaa, mistä olinkin niin sekaisin, että kieltäydyin niitä ottamasta enää yhtään. 24h et pääse sängystä ylös, makaat sängyssä katetrissa...ei kivaa. Hoitajat nostaa vauvan sun rinnalle ja hoitavat sen tai sitten vauvan isä, jos sairaalassa pystyy olemaan. 2vk vedin panadol+burana 3krt päivässä. Vatsalihaksia ei pystynyt käyttämään ikuisuuksiin ja yhä 2v sektiosta kohta, niin ei paikat tunnu täysin omilta. Hankala selittää. Välillä tulee hassuja tuntemuksia, ei niinkään kipuja. Lääkärissäkin käyty, eikä mitään erikoista löydy. Ottaa aikansa että paranee. Lisäksi on riskit seuraavissa raskauksissa ja synnytyksissä. Ja mieti millaista on nousta noin 3viikkoa ainakin sängystä, niin ettet käytä vatsalihaksia, sillä nehän revitään myös kaikki auki. Se oli kamalaa. Kävely ja kaikki.
No synnytys. Kyllähän se kipeää teki. Mutta siihen on hyviä kivunlievityksiä. Itsestäni synnytyksessä ponnistusvaiheen viimeinen ehkä 3minuuttia oli kamalaa ja totesinkin, et tää oli tässä en pysty mihinkään. Tehkää mitä teette. Kätilöt ja mies tsemppas ja vauva oli maailmassa. Se on se hetki, kun se synnytys on kamalaa. Eppari tuli, mut voin sanoa, et sen kivut ei olleet mitään verrattuna sektiokipuun. Jos joku ois silloin kertonut paljonko niitä särkylääkenappeja saa vetää siihen kipuun, niin ei ois varmaan tuntunut missään. Kurjaa oli käydä vessassa, mut sitäkään ei kauaa kestänyt. Itse valitsisin alatiesynnytyksen.
Sektion jälkeen ainakin mun huonekaverit olivat kaikki mua paljon parempivointisia, jotka siis olivat alateitse synnyttäneet kuin minä. Särkylääkkeitä meni ihan eri määriä heillä (paljon vähemmän).
Anteeksi vuodatukseni, vissiin sektiosta jäänyt jotain traumoja itselleni. Tarttis kai käydä jossain puhumasssa ja mulla tuo sektiokokemus estää sen, että vielä haluaisin lapsia
Onhan sektiossa se, että sen yleensä tietää kuinka se homma etenee. Synnytyksessä voi tulla eteen mitä vaan. Mutta tosiaan jos kipua pelkäät, niin ei sektiota.