haluaisin pelkosektion, mutta en tiedä saanko:(

[,,,,,]

tottakai sektion jälkeen on kipeä, mutta mahdollisimman nopeasti vaan liikkeelle niin lähtee toipuminen käyntiin. Muistan kyllä pari ekaa päivää kuinka tuskaa oli sängystä nousta mutta sekin helpotti tosi nopeasti. Kolmen päivän päästä pääsin jo kotiin ja en ottanut parin ekan päivän jälkeen edes kipulääkettä. Sairaalassa vauva oli vieressäni heräämössä, joten jossakin sairaaloissa tämäkin onnistuu. alatiesynnytyksen jälkeen taisin hetken nähdä vauvaa ennen kun minut vietiin leikkaussaliin ja tiputuksessa ollessani vauva kävi välillä moikkaamassa. Sektion jälkeen vauva oli koko ajan kanssani.

 

["mie"]

En kyllä jaksa uskoa.

Oletko ollut isossa leikkauksessa, jossa vatsa revitan auki? Se haavakipu on jotain aivan kamalaa...... Itselleni ei ole tehty sektiota, mutta olen ollut leikkauksessa josta keskellä mahaa noin 20cm arpi. Ja vaikka siitä on vuosia, niin muistan sen kipuhelvetin vieläkin.

Olen myös synnyttänyt kolme lasta alakautta. Esikoisesta repesin pahasti (II/III) ja alapää oli tohjona jonkun aika. Silti en tarvinnut kun murto-osaan noista kipulääkkeistä, mitä söin tohon haavakipuun. Puhumattakaan siitä, että vaikka istuminen oli hiukan hankala, niin pystyin kuitenkin hyvin kävelemään, nostamaan vauvaa, nuosemaan sänkystä yms...

Että itsekin sanoisin omiin kokemuksiin nojaten, että jos pelkäät eniten tota kipua, niin sektio ei ole ratkaisu siihen. Synnytyksen aikana saa huomattavasti tehokkaampa kivunlievitystä kun mitä tohon sektiohaavan kipuiluun on tarjolla! Ja syynytys sattuu ne muutama tunti (tai muutama kymmentä), mutta sektiohaava on todennäköisemmin kipeenä useampia viikkoja.

 

[miekin]

pelkäsitkö synnytystä noin paljon ennen kun tulit raskaaksi?

Tota minäkin usein mietin, kun noita "pelkään synnytystä" juttuja välillä luesekelen. Ja nyt ei ole tarkoitus vähäksyä kenenkään pelkoa ja niinkun joku muukin sanoi, niin ymmärrän oikein hyvin ja helposti sellaiset tapaukset jossa on takana se traumaattinen synnytys. Mutta esikoista odottavat? Jos toi synnyttäminen on niin paha mörkö vaikka ette ole sitä kokeneet, niin miten te edes uskallatte hankkiutua raskaaksi? Sehän on jo hyvin tiedossa, että synnytys siitä seuraa?? Vai tuleeko toi se pelko sitten vasta raskausaikana?

 

[EllaDonna]

^ No totta ihmeessä ihmiset uskaltaa hankkiutua raskaaksi, vaikka synnytys olisi ihan kamala ajatus. Sitten vaan synnytetään sektiolla. Ei kai nyt synnytyspelon takia kannata jättää lapsia hankkimatta.

Kyllä esikoistakin odottavat tietävät, että synnytyksessä menee usein asiat pieleen. Ja varsinkin tutulle sattuneet peräaukon repeämät ja siitä johtuva invalidisoituminen mietityttävät varmasti. Noita sulkijalihaksen repeämiä sattuu varsin paljon, vaikka ne neuvolassa yritetäänkin laittaa urbaanilegendojen piiriin. Puhumattakaan muista vaurioista.

 

[kukin tyylillään]

Jos kipua pelkää, niin sektiota en suosittele oman kokemuksen pohjalta. Eka ja kolmas lapsi syntyi alateitse, keskimmäinen suunnitellulla sektiolla. Ja ne järkyimmät kivut olivat kyllä sektiossa. Jo se sektiohetki oli aika oksuhommaa, kun muutenkin olen heikkohermoinen noiden sisälmysjuttujen kanssa. Alatiesynnytykset oli sektioon verrattua piece of cake.

 

[peesi]

Jos kipua pelkää, niin sektiota en suosittele oman kokemuksen pohjalta. Eka ja kolmas lapsi syntyi alateitse, keskimmäinen suunnitellulla sektiolla. Ja ne järkyimmät kivut olivat kyllä sektiossa. Jo se sektiohetki oli aika oksuhommaa, kun muutenkin olen heikkohermoinen noiden sisälmysjuttujen kanssa. Alatiesynnytykset oli sektioon verrattua piece of cake.

Peesi, minulla kolme alatisynnytystä (isot vauvat vielä) ja kaksi sektiota, samaa mieltä olen.

 

["xxx"]

Mä olen synnyttänyt sekä alateitse että sektiolla ja ilman muuta valitsisin alatiesynnytyksen jos voisin. Kunnon puudutuksilla ei ainakaan mulla ollut hirveän kivuliasta. Kun taas sektion jälkikivut oli yhtä helvettiä, tosin sektio ei mennyt kovin hyvin ja tuli komplikaatioita... mutta niitä saattaa tulla kun kyseessä on iso leikkaus, kannattaa muistaa se. (Mä lähes kuolin sisäiseen verenvuotoon ja toipumiseen meni useampi viikko.)

 

[Draumsyn]

Minusta sektiokipu ei ollut mitenkään kauheaa. Silloin oli ihan hirveää, kun hoitaja pakotti ylös sängystä ennen kuin vuorokausi leikkauksesta oli kulunut. Samoin ensimmäiset vessakäynnit olivat jotain järkyttävää, varsinkin se isompi istunto... Mutta ei se muuten mitenkään kamalaa ollut. Kipeä olin toki, mutta kyllä sen kivun kanssa eli.

Mutta minä kyllä vetelinkin leikkausajan sikeitä. Ja kiskaisin vielä melkein kellonympärystän yöunta päälle. Olisi voinut olla toinen tilanne, jos leikkaus olisi ollut aamulla...

Minäkin pelkäsin synnytystä ihan kuollakseni. Mutta "onnekseni" päädyttiin kiireelliseen keisarileikkaukseen reilusti ennen laskettua aikaa.

 

[up]

Siltä sängystä kuuluu nousta ensimmäisenä päivänä. Usein on niin, että jos leikataan aamupäivällä, niin illasta sitten ylös.