vieras2
[[/quote]
Kirjoitit, että "isovanhemmilla on oikeus kuulua lapsenlapsensa elämään". Kysyisin, missä menevät rajat lasten, vanhempien ja isovanhempien välillä?
Isovanhemmat eivät enää nykypäivänä kuulu perheen elämään samalla tavalla, kuin maaseutuyhteiskunnassa aikoinaan. Pitääkö miniän silti sietää anopin jokapäiväisiä kyläilyjä, vaikka perherauha ja hermot menisivät? Miniähän on aikuinen ihminen, ja kyllä hän saa määrittää suhteensa anoppiin ja appeen ihan itse.
Minä en olisi halunnut anoppiani kotiini odottamaan "sukunsa kanssa" synnytyssairaalasta pääsyäni....... .
Ihmettelen myös, miksi aikuinen mies ei uskalla sanoa vaimolleen suoraan, mitä anoppi vaimosta puhuu ?
Herää kysymys, onko miehen "diplomatia" sitä, ettei mies uskalla asettua vaimonsa puolella, ja vastustaa äitinsä mielipiteitä ja tapoja B)?
[/quote]
Halusin kirjoituksessani tuoda ilmi, että minäkään en aina ole anopin kanssa samaa mieltä, mutta aikuisena ihmisenä ihan kaikesta ei kannata vetää hernettä nenään. Lapselle on kuitenkin parhaaksi, että hänellä on läheiset ja rakastavat välit mummon kanssa. Eri asia sitten se, jos mummo esim. hakee omavaltaisesti vauvan hoitoon tai syötää 2kk lapselle suklaakeksejä tai jotain muuta älytöntä, mistä aikaisemmissa ketjuissa on saanut lukea.
Sitten tuosta miehen diplomatiasta. Meillä mies osaa hoitaa asiat mallikkaasti. Hän rakastaa sekä minua että äitiään ja toimii niin ettei kumpikaan osapuoli loukkaannu. Osaan kyllä kuvitella, mitä anoppi välillä kommentoi minusta samoin kuin myös minä hänestä. Minun ei tosiaankaan tarvitse tietää heidän keskustelujaan. Enhän itsekään toivo, että mieheni menee möläyttämään anopille kaikki mitä hänestä puhun.
Kaisalle vielä, että miniäsi on ehkä vähän herkkä ja sinuna en enää antaisi mitään neuvoja lapsen hoidosta, jos hän ei apua pyydä. Nyt on varmasti parempi olla kyläillessä tarkkana siitä mitä puhuu. Näytä miniälle, että luotat hänen valintoihin ja hoitomalleihin lapsen suhteen.
Kirjoitit, että "isovanhemmilla on oikeus kuulua lapsenlapsensa elämään". Kysyisin, missä menevät rajat lasten, vanhempien ja isovanhempien välillä?
Isovanhemmat eivät enää nykypäivänä kuulu perheen elämään samalla tavalla, kuin maaseutuyhteiskunnassa aikoinaan. Pitääkö miniän silti sietää anopin jokapäiväisiä kyläilyjä, vaikka perherauha ja hermot menisivät? Miniähän on aikuinen ihminen, ja kyllä hän saa määrittää suhteensa anoppiin ja appeen ihan itse.
Minä en olisi halunnut anoppiani kotiini odottamaan "sukunsa kanssa" synnytyssairaalasta pääsyäni....... .
Ihmettelen myös, miksi aikuinen mies ei uskalla sanoa vaimolleen suoraan, mitä anoppi vaimosta puhuu ?
Herää kysymys, onko miehen "diplomatia" sitä, ettei mies uskalla asettua vaimonsa puolella, ja vastustaa äitinsä mielipiteitä ja tapoja B)?
[/quote]
Halusin kirjoituksessani tuoda ilmi, että minäkään en aina ole anopin kanssa samaa mieltä, mutta aikuisena ihmisenä ihan kaikesta ei kannata vetää hernettä nenään. Lapselle on kuitenkin parhaaksi, että hänellä on läheiset ja rakastavat välit mummon kanssa. Eri asia sitten se, jos mummo esim. hakee omavaltaisesti vauvan hoitoon tai syötää 2kk lapselle suklaakeksejä tai jotain muuta älytöntä, mistä aikaisemmissa ketjuissa on saanut lukea.
Sitten tuosta miehen diplomatiasta. Meillä mies osaa hoitaa asiat mallikkaasti. Hän rakastaa sekä minua että äitiään ja toimii niin ettei kumpikaan osapuoli loukkaannu. Osaan kyllä kuvitella, mitä anoppi välillä kommentoi minusta samoin kuin myös minä hänestä. Minun ei tosiaankaan tarvitse tietää heidän keskustelujaan. Enhän itsekään toivo, että mieheni menee möläyttämään anopille kaikki mitä hänestä puhun.
Kaisalle vielä, että miniäsi on ehkä vähän herkkä ja sinuna en enää antaisi mitään neuvoja lapsen hoidosta, jos hän ei apua pyydä. Nyt on varmasti parempi olla kyläillessä tarkkana siitä mitä puhuu. Näytä miniälle, että luotat hänen valintoihin ja hoitomalleihin lapsen suhteen.