Haluaisin naida vierasta miestä

kannattaa pohtia ja miettiä tarkkaan.

Ukon retku: Viisaita juttuja kirjoittelet.

Eräs psykolgi jollain palstalla sanoi myös viisaasti...Jos petät niin elä kevennä huonoa omatuntoasi puolisollesi, kärsi nahoissasi ja kanna itse teoistasi vastuu, paitsi jos tapaat ihmisen johon rakastut niin että on pakko erota. Silloin tietty kerrottava.

Olen pettänyt, ja kaduin ja kärsin monta vuotta, en hevillä enää halua kokea moista omatunnon tuskaa kokea.

 

Mulla oli sama. Huorasin huolella ekassa liitossani. Omatunto ruoski vuosia niin lujaa, että sitä en soisi pahimalle vihamiehelleni. Opinpahan läksyni kunnolla! Mulla ainakin noi sekoilut alkoi väistämättä näkyä " virallisessa" suhteessa. Homman tuho sinetöitiin sillä hetkellä kun Pandoran lipas ekakerran avattiin. Niin kauan kun omatunto on tallella, toi yhtälö on aika lohduton. Jos jollain toimii, so be it!

 

Olen nyt jo sen verran miettinyt ja pohtinut tätä asiaa, että päätin että kokeilen miten kemiamme kohtaavat tuon "vieraan" miehen kanssa. Ajattelin ensin jossain vaiheessa hankkiutua tilanteeseen, jossa pääsemme suutelemaan ja teen sen jälkeen ratkaisun jatkosta. Jos suuteleminen vaikuttaa siltä, että myös seksi voisi olla hyvää ja tyydyttävää, tulen jatkossa varmaankin kokeilemaan sitäkin. Miehelleni en aio kokeiluistani kertoa, ellei sitten tee mieli erota kokeilujen jälkeen. On minullakin sentään vielä sen verran virtaa kropassa, etten aio ikuisuuksia odottaa mieheni himojen heräämistä. Ehkä saan tehtyä lopullisia päätöksiäkin nopeammin, kun koen jotain arjesta poikkeavaa.

Huh, kiihottaa kyllä jo ajatuskin siitä, että tulen kokemaan aidosti kiimaisen ja halukkaan miehen kosketuksen vartalollani...mmmMM

 

Tottakai vieraan kanssa vehtaaminen tuntuu jännittävältä ja kiihoittavalta jos vertaa arkiseen pitkään suhteeseen. Ei sitä tarvitse käydä "koeajamassa", se on aina näin. Kaikissa suhteissa käy ennenpitkään niin.
Tuntuu siltä, että haet omalle suunnitelmallesi hyväksyntää täällä. Ei siinä mitään.

Ihmisen "varavaihtoehtona" pitäminen on aika ihmisarvoa alentavaa. Muista, että pidemmän päälle käry vieraissa virkistymisestä käy ja sit on ämpärillinen kakkaa kaikilla housuissa.
Ero pöytään ja baanalle vaakamamboa harrastamaan!

 

Tuossa kysymys johon kannattaa vastata. Mitä menetät jos käry käy ja mies haluaakin sit erota.

Vaikutat aika nuorelta, ehkä mainitsit ikäsi (helpompi nuorena saada uusi elämänkumppani)... Siis oletko suhteessa joka toimii, rakastatko miestäsi, onko lapsia jne

Itsestäni sanoisin että en ole niin himokas että varsin seksin perässä olen lähtenyt vieraisiin. Ihmettelen jos sitä mennään vain seksin perässä...haluan väittää että suhteesta puuttuu jotain muuta tärkeetä. Ilman hellyyttä en itse pärjää, ja se on perustarve kaikille...näin on marjat.

Syksyn sateeseen ja töihin...enkä vilkuile muita miehiä "sillä silmällä" ;-))))

 

Hellyyttä on, mutta jos hellyydestä parisuhteessa "poistaa" kaiken seksuaalisen/eroottisen, niin, ettei sitä ole kosketuksissa/puheissa/katseissa enää ollenkaan, alkaa hellyys kuvottaa - ainakin itseäni. En minä jaksa tai halua olla jokin halinalle/lemmikki/vanhus/lapsi, jota silitellään tai jonka kainalossa katsellaan tv:tä. Minä olen seksikäs, himokas, elinvoimainen ja eroottinen ihminen, ei se puoli minusta pysty menemään "pois päältä" vain siitä syystä, että miehellä ei ole haluja. Haluan nimenomaan sitä munaa ja kunnolla! Siitä, siis ihan oikeasta kiihkeästä seksistä (tai mistä vaan seksistä) minulla on puute, ei hellyydestä.

 

Nyt alkaa Hyacinth ymmärtämään. Vaikea on tilanne... Jos seksualisuus on erittäin suuri osa persoonallisuuttasi niin et voi elää tyytyväisenä itsesi kanssa - nosta kissa pöydälle ja sano että et pysty jatkamaan näin. Avoimuus ja rehellisyys kuitenkin maan perii. Lähe sit vasta naimaan hyvällä omallatunnolla, muita, jos mies ei voi/halua saada apua haluttomuuteensa.

Vai onko salarakkaan pito ratkaisusi??? Ehkä huono sellainen, se riistää ja raastaa takuulla. Turhaa joutuisit käyttämään energiaa salassa pitoon.

Rohkeutta ja tsemmpiä!

 

Olen aivan samaa mieltä. Mä hoidin asiat näiltä osin ekassa liitossani niin päin helvettiä kun vaan olla ja taitaa! Mulla on asiasta vielä ajoittain raastava morkkis ja hommasta on kuitenkin jo "vaan" 12 vuotta aikaa. Pettämisessä on se huono puoli, että monesti ne morkkikset alkaa kuitenkin raastaa ja joutuu elämään epäsovussa itsensä kanssa.

Mullakin kaikki alkoi hyvin ja kuvittelin, että hyvinhän tämä menee. Homma kuitenkin päätyi siihen, että en uskaltanut pitää puhelinta kuin äänettömällä, posti piti aina tsekata, kun eitoivottuja kirjeitä virtasi sisään. Popsin Zhitromaxia( nopeasti tehoava antibiotti) kuin leipää klamydioiden pelossa ja tuhosin ruoansulatuskanavani vuosiksi. En uskaltanut liikkua kaupungilla vaimoni kanssa, kun oli pelko siitä, että joku hoidoista tulee vastaan ja homma menee vaikeaksi. Viinakin maistui liikaa ankean tunnelman lievittäjäksi. Särjin sivuprojektien sydämmiä liukuhihnalta, koska pelkäsin, että ne jäävät roikkumaan. Kohtuullisesta varovaisuudesta huolimatta hommasin vielä herpeksen itselleni, joka vihoittelee vieläkin aina silloin tällöin. Mä voisin jatkaa tätä loputtomiin. Tämä oli vain pinnnan raapaisu.

On selvää, että kaipaat ja tarvitset muutosta. Miten sen teet? Mieti vielä.

 

Joopajoo, olen todennut miehelleni, että en kestä tätä seksittömyyttä, että pääni hajoaa ja tunnen että menetän vuosia nuoruudestani ihan hukkaan odotellen seksiä jota ei juuri koskaan tule. Ja kodin seinien ulkopuolella saisin miehiä sormia napsauttamalla, minkä mieheni on kyllä huomannut. Mutta ei nämä asiat ole mitenkään auttaneet tässä tilanteessa. Ja kun kuitenkin kotona on niin hyvä olla toisen kanssa, huumorinatju on samanlainen ja arvomme vastaavat toisiaan. Ainoa ongelma on tuo seksin vähyys. Mies ei ole lähtenyt testauttamaan testosteroniarvojaankaan, vaikka olen useasti pyytänyt. Hän ei vaan koe asiassa ongelmaa, hän ajattelee ilmeisesti, että ongelma on minulla eikä hänellä. Eli että minä haluan liikaa eikä hän liian vähän. Paitsi joskus hän on pyytänyt anteeksi ettei hänellä ole edes "normaalin miehen haluja". Eli ei tiedä itsekään mistä puhuu.

Nuo pettämiseen liittyvät kauhukuvat voitte ihan rauhassa postittaa vaikka muuhun ketjuun. Olen erittäin tietoinen asiaan liittyvistä riskeistä ja myös niiden ehkäisystä. En suunnittele pettäväni miestä kenen tahansa kanssa. Kaipaan seksiä ja aion sitä hankkia, kunhan saan varmistuksen sen nautinnollisuuden todennäköisyydestä (eli testaan kemiat suutelemalla tämän valitsemani miehen kanssa). Uskon, että voin tehdä päätöksiä paremmin tämän tekoni jälkeen, kun tiedän mitä olen jo vuosia menettänyt.

 

Joopajoo, olen todennut miehelleni, että en kestä tätä seksittömyyttä, että pääni hajoaa ja tunnen että menetän vuosia nuoruudestani ihan hukkaan odotellen seksiä jota ei juuri koskaan tule. Ja kodin seinien ulkopuolella saisin miehiä sormia napsauttamalla, minkä mieheni on kyllä huomannut. Mutta ei nämä asiat ole mitenkään auttaneet tässä tilanteessa. Ja kun kuitenkin kotona on niin hyvä olla toisen kanssa, huumorinatju on samanlainen ja arvomme vastaavat toisiaan. Ainoa ongelma on tuo seksin vähyys. Mies ei ole lähtenyt testauttamaan testosteroniarvojaankaan, vaikka olen useasti pyytänyt. Hän ei vaan koe asiassa ongelmaa, hän ajattelee ilmeisesti, että ongelma on minulla eikä hänellä. Eli että minä haluan liikaa eikä hän liian vähän. Paitsi joskus hän on pyytänyt anteeksi ettei hänellä ole edes "normaalin miehen haluja". Eli ei tiedä itsekään mistä puhuu.

Nuo pettämiseen liittyvät kauhukuvat voitte ihan rauhassa postittaa vaikka muuhun ketjuun. Olen erittäin tietoinen asiaan liittyvistä riskeistä ja myös niiden ehkäisystä. En suunnittele pettäväni miestä kenen tahansa kanssa. Kaipaan seksiä ja aion sitä hankkia, kunhan saan varmistuksen sen nautinnollisuuden todennäköisyydestä (eli testaan kemiat suutelemalla tämän valitsemani miehen kanssa). Uskon, että voin tehdä päätöksiä paremmin tämän tekoni jälkeen, kun tiedän mitä olen jo vuosia menettänyt.

Nai jo, äläkä mussuta.

 

Hei ap, olen melko aika tilanteessa kuin sinä, joten pari juttua, joita eivät muut ole mielestäni maininneet:

- Oletko varma, että seksi se vieraan kanssa on "worth it"? Lähinnä siis ettei se olekaan niin hienoa kuin toivoit, eikä "kompensaatio" puuttumaan jääneistä seksikerroista miehen kanssa olekaan sitä mitä ajattelit sen olevan. Ei siis ole niin kivaa, että ylittäisi huonon omantunton.

- Oletteko puhuneet seksiterapeutille menemisestä? Me olemme ja mies olisi valmis, mutta on ollut olevinaan muita kiireitä...

- Minun mieheni toitottaa koko ajan, että kohta etsin toisen miehen, kun hän ei minua tyydytä. Näissä kommenteissa korostuu jotenkin se jonkun toisen miehen tuolla aiemmin mainitsema egon puute - siis tulee tunne, että sitä pitäisi oikeasti enemmän kohottaa. Tämä asia mietityttää minua (ja antaa tavallaan toivoakin) eniten, mitenköhän tällaisenä insinööris-kaikki hoituu-naisena annan tälle puolelle miehessä tilaa... en varmaan itsekään tajua kaikkea tuota egoa syövää käytöstäni kun mieskin minua siitä usein kehuu...

Tällaisia ajatuksia.

 

Palautetta saa täällä asiaan ja asian vierestä, sehän on selvä. Mielestäni ihmeen asiallistakin, kun vertaa moneen muuhun ketjuun. En usko että kukaan ajattelee että huolisit ihan kenetkään vaan seksipartneriksesi.

Kokeile miltä tuntuu! Kai tässä jo kaikista pointeista on muistutettu ja varoitettu ;-)) Se on menoks tai panoks...

 

Olisi kiva tietää ketjun alullepanijan ikä. Tuntuu nuorelta. Ei se ole huono asia. Löydät itsellesi miehen jonka kanssa seksi luistaa ja muutkin asiat ovat mallillaan. Huumorin ja muun henkisen sielunveljeyden takia ei ole syytä jäädä jos seksi on noin tärkeää ja se ei luista.

Senkö takia pidät miestäsi varalla, että pelkäät jääväsi yksin jos homma ei iskekään tulta uuden kumppanin kanssa? Yksinolemisen taito on arvokas taito myös pitkiä parisuhteita ajatellen. En väitä, että sun tapauksessa tämä kummittelee taustalla. Tuli vaan mieleen vaihtoehtona, joka ei nuorilla ihmisillä ole niin harvinaista.

Runnellut egot ja itsetunnot ovat myrkkyä suhteelle. Niitä voi toki ihan yhtä helposti hoitaa kuin tuhotakin. Jos nuo on huonossa kunnossa, on helppo käperty itseensä epävarmuuksineen ja homma on sitä myöten selvä.

Jos kääntää roolit toisinpäin ja kuvittelee itsensä tässä tapauksessaa miehen paikalle ja yhä tuntuu siltä, että homma on kaikin puolin oikeutettua, niin hommiin vaan.
Mä löysin toisenlaisen avun samoihin ongelmiin. Mikä toimii muille on aina muiden omassa harkinnassa.

Ps. Kemiat seksin suhteen ei todellakaan selviä suudelellessa. Toi on jotain Cosmopolitan-skeidaa!Ne kemiat selviää vain lakanoita laulatettaessa!

 

Jos joutuu elämään kohtuuttomassa seksin puutteessa,se ei ole oikein.Jos muuten haluavat olla yhdessä,silloin tuuraaja hyväksyttävä kaikella riskillä.Jos tapahtuu rakastumista tuuraajaa kohtaan,silloin parasta ottaa lusikka kauniiseen käteen.
Jos joku tyytyy lähes seksittömään elämään,ei hänellä kuitenkaan ole mikään oikeus vaatia samaa kumppaniltaan.

 

Jos seksi ei luista, joko suhteessa on vikaa tai sitten ette sovi toisillenne. Kun nyt näyttää siltä, että suhdetta ei saa korjattua, ainoa jäljelle jäävä johtopäätös on jälkimmäinen.

Ei kannata uhrata itseään "suhteelle". Suhde on kahta ihmistä varten, ei päinvastoin.

 

Aika samanlainen tilanne on itselläni. Seksiä on ehkä kerran parissa viikossa. Vuosien saatossa keskusteluista huolimatta ajauduin pettämään sopivan tilaisuuden vihdoin osuessa kohdalle. Ja seksi olikin aivan taivaallista ja sitä oli PALJON. Eikä todellakaan kaduttanut tai tullut morkkista, päinvastoin.

Olen jäänyt suhteeseeni hyvin pitkälle juuri sen vuoksi, että arkemme on täydellistä ja elämme muuten hyvää elämää. Ainoa ongelma on tuo seksi. Olen ajatellut, että seuraan tilannetta. Jos seksi loppuu kokonaan, niin loppuu tämä parisuhdekin. Mies tuntuu olevan asiaan tyytyväinen, vaikka olen suoraan sanonut että tarvitsen lisää seksiä.

Sivusuhdetta jouduin nyt vähän hillitsemään, kun tunteita alkoi tulla mukaan - niitä en hae. Mutta tämä seksisuhdekumppani on sanonut, että saan häneltä milloin vain haluan. Ja aika suuri todennäköisyys on, että pian taas haluan sitä tajunnanräjäyttävää seksiä... ja ilman morkkista.

Tiedostan riskit myös parisuhteen loppumisesta, but sometimes it takes what it takes.

 

Minä taas haluaisin käyttää kovia huumeita. Mies ei oo leikannu nurmikkoa säännöllisesti, vaikka on luvannut. En tiedä, kauanko kestän enää leikkaamatonta nurtsia. Ajattelin, että myyn ruohonleikkurin ja ostan sillä hieman hepoa.

Mielestäni minulla on täysi oikeus. Mitä mieltä olette? Tiedostan kyllä, että tämä saattaa heikentää parisuhdettamme, mutta en aio hommata tästä pikku kokeilusta morkkista. Ja ihan vaan viikonloppuisin pikkasen meinaan piikittää kun muksut ovat menneet nukkumaan...

 

Minä taas haluaisin käyttää kovia huumeita. Mies ei oo leikannu nurmikkoa säännöllisesti, vaikka on luvannut. En tiedä, kauanko kestän enää leikkaamatonta nurtsia. Ajattelin, että myyn ruohonleikkurin ja ostan sillä hieman hepoa.

Mielestäni minulla on täysi oikeus. Mitä mieltä olette? Tiedostan kyllä, että tämä saattaa heikentää parisuhdettamme, mutta en aio hommata tästä pikku kokeilusta morkkista. Ja ihan vaan viikonloppuisin pikkasen meinaan piikittää kun muksut ovat menneet nukkumaan...

Jos olet mielestäsi oikeassa,se suotakoon sinulle.Kannattaa ottaa huomioon,mitä lainsäädöksissä mainitaan sinunkaltaisissa tapauksissa.En vielä myisi leikkuria.Sinun kannattas mennä hoitoon alkuvaiheessa.Muuten olet kusessa.Haluatko,lapsesi näkevät,meidän äiti on narkkari.Koulussa kehuvat,äiti ottää pienet pilvet päivällä.Ei se muuten jaksa meitä.

 

Kannattaa myös ottaa huomion avioliitossa/ parisuhteessa tehdyt lupaukset. Kirjallisuudesta löytyy myös mainintoja ja terminologiaa yhtälailla näissä merkeissä. Tuskin lapset sen enempää nauttii siitä, että äiti käy nuohouttamassa pakoputkeaan vieraalla "nokikolarilla" isän keräillessä miehisyyden ja itsetuntonsa rippeitä tunnelmat pohjalukemissa. Koulussa kehuvat:" Mutsi antaa kaikille! Muuten se tulee hulluks!". Hahahahaa. Mahtavaa!

Onpas taas rakentavaa.

 

Ei ole lapsia,eikä kumpikaan niitä halua.Ollaan 30-v .pari. Jos hoitaa asiat siististi eikä levittele julkisesti ja kenelle tahansa, ei ketään kiinnosta eikä asiat levahda. Itselleni intensiivinen suutelu ja kehojen kokonaisvaltainen läheisyys ja liike ovat erittäin olennainen osa nautinnollista seksiä, joten jo kumppanin tapa suudella kertoo paljon tulevasta. Näin olen käytännössä todennut. Cosmoa en lue.

 

Ai niin, parisuhteesta riippumatta kumpikin on itsemääräävä aikuinen yksilö, joten esim. erilaisten päihteiden kokeiluista päätökset tehdään itsenäisesti. Kumpikin luonnollisesti myös kartoittaa kokeiluihin liittyvät riskit ja minimoi ne parhaansa mukaan. Valinnoista käydään myös aktiivista keskustelua, jossa kunnioitetaan perusteltuja mielipiteitä. Tie muutoksiin löytyy keskustelulla vaikuttamisesta, ei määräilystä ja käskyttämisestä. Näin tulisi olla myös seksiä koskevissa keskusteluissamme, mutta mustasukkaisuus estää sen.

 

Ai niin, parisuhteesta riippumatta kumpikin on itsemääräävä aikuinen yksilö, joten esim. erilaisten päihteiden kokeiluista päätökset tehdään itsenäisesti. Kumpikin luonnollisesti myös kartoittaa kokeiluihin liittyvät riskit ja minimoi ne parhaansa mukaan. Valinnoista käydään myös aktiivista keskustelua, jossa kunnioitetaan perusteltuja mielipiteitä. Tie muutoksiin löytyy keskustelulla vaikuttamisesta, ei määräilystä ja käskyttämisestä. Näin tulisi olla myös seksiä koskevissa keskusteluissamme, mutta mustasukkaisuus estää sen.

 

Kyllä se on oikeasti niin, että prisuhteessa on yhdessä sovitut pelisäännöt, joita kunnioitetaan molemminpuoleisesti. Parisuhteessa ollaan lähtökohtaisesti uskollisia ellei yhdessä sovita niin, että molemmat saavat ollaa seksuaalisessa kanssakäymisessä muidenkin tahojen kanssa tasapuolisesti näin halutessaan. Voi varmaan joillain toimiakin. Samat pelisäännöt koskevat muutakin tekemistä, jota yksilö voi "harrastaa" itsekseen( päihteet, uhkapelaaminen, vapaa-ajan käyttö, kotitöihin osallistuminen...), mutta asia peilaa ja vaikuttaa ainakin välillisesti parisuhteen toiseen osapuoleen ja suhteen ilmapiiriin.
Asioiden salailu ja siitä ennenpitkää käryäminen onesti aiheuttaa isommat ongelmat kuin itse teko( Salaa pelaaminen, dokaaminen, suu kuolassa nettipornon tuijottelu....).
Olen suuri yksilövapauden kannataja. Mulla on tilaa liikkua ja hengittää suhteessani. Saman tilan suon myös kumppanilleni. Me tiedämme yhteiset rajamme suhteessamme ja niitä kunnioitamme( ulkopuolinen panoseura ei kuulu sopimukseen.). Olemme sopineet, että jos muutostarvetta ilmenee, tarpeen kokija voi ottaa asian keskusteluun.
Mikäli pelisäännöt eivät enää syystä tai toisesta palvele molempien intressejä ja niitä ei yhdessä saada muutettua, on ainoa oikea teko häipyä. Pelisääntöjä ei voi kahden kaupassa vain toinen osapuoli yksin muuttaa palvelemaan omia halujaan. Jokainen on oikeutettu onneen! Onnen tavoittelu EI KOSKAAN saa tapahtua muiden kustannuksella vaikka modernin naisen raamattu" Sinkkuelämää" näin saarnaakin.

Mikäli suhde on minkään arvoinen, pitäisi kaikenlainen kipeidenkin asioiden käsittely olla mahdollista keskustelun muodossa. Tosin keltää ei voi vaatia sitä, että pitää hyväksyä hymyssä suin kumppanin vieraissa ramppaaminen. Myös seksittömässä suhteessa eläminen on liikaa vaadittu.

 

lisää murusia tipahtelee täältäkin.
omaa suhdettani on takana se määrä vuosia, että jostain syystä seksi ei tunnu enää miltään. kyllähän sitä tulee muutaman kerran kuussa harrastettua mutta se on hyvin mieskeskeistä ja loppuu siihen kun mies tulee. en ole kertaakaan saanut mieheni kanssa orgasmia ja tuskin saankaan. väärät otteet, laiska mies ja jo suhteen alkumetreillä kadonnut intohimo. onhan tästä keskusteltu mutta ei se ole johtanut mihinkään.
luulin jo kauan, että olen jonkun sortin frigidi kun mikään ei tunnu miltään. kunnes tässä päivänä eräänä harhauduin väärälle polulle ja huomasin taas todellakin eläväni. pettäminen jäi suutelemiseen ja hyväilyyn. mieli olisi tehnyt paljon enemmän mutta jätin leikin kesken. en varmaan ikinä ole tuntenut sellaista intohimoa.

nyt vaaka heiluu. toisessa kupissa on luvassa hyvää seksiä ja toisessa painaa syyllisyys. toisaalta haluaisin... tuntea itseni naiseksi. toisaalta en haluaisi erota. väärän polun mies on myös varattu. toisaalta se helpottaa tilannetta toisaalta ei. tiedän, että pian minulla olisi tilaisuus... mutta tarttuako siihen vai?

 

En tiedä, onko tämä jotain syksyn tuomaa tunnetta vai mitä, mutta kyllä itselläkin on alkanut tehdä mieli vierasta. Poikamies, joka on pitkään pidätellyt lastiaan, hinkkaisi paksua kaluaan tissien väliin ja laukeaisi niille kunnolla, samalla klitorista sormettaen tai tappia pyllyssäni työnnellen. Minulla nämä fantasiat ovat yleensä yksittäistapauksia, en halua mitään pitkää seksisuhdetta. Piristäisivät kuitenkin merkittävästi arkea.