Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28378346:
Oletko miettinyt, mistä johtuu noin suuri vastenmielisyys ja halveksunta omaa sukupuoltasi kohtaan?
Sinänsä toiveet ja haaveet ovat ihan inhimillisiä ja normaaleja, noin kova vastenmielisyys tyttöjä (ja naisia?) kohtaan sen sijaan kuulostaa vähän oudolta.
En ole AP, mutta voin samaistua häneen.
Yllättävän moni tuttuni on toivonut poikaa esikoisekseen. Ne toiveet ovat perustuneet yleensä sille, että poikien vaatteet ovat söpömpiä, tykkäävät itse ennemmin pelata jalkapalloa, kuin leikkiä nukeilla, naapurissa on niin söpö pikkupoika, kun kaverillakin on poika, poikien jutut ovat kivempia tms. Eli tällaisiin mitättömiin asioihin , joilla ei oikeasti ole mitään väliä. Ne ovat vain haaveita.
Mulle sen sijaan on pakkomielle ollut saada poika. Jollain sairaalla tapaa jopa inhoan naisia ja tyttöjä.
Oletan tämän kaiken kumpuavan siitä, että mua on pienestä asti koko peruskouluajan kiusattu. Mä olen aina ollut kiltti, hitusen sinisilmäinen ja ystävällinen. Kiusaajat ovat aina olleet tyttöjä ja mulle ollaan oltu todella ilkeitä. Ihan siis hakattu naamaa juomatelineeseen, rikottu kännykkä, nakeltu jumppapussistani alusvaatteet ilmoitustaululle roikkumaan, syljetty päin. Pahimpinia pidän kuitenkin henkistä väkivaltaa. Mulle läheteltiin synttärikutsuja juhliin, joita ei oikeasti edes ollut. Kun jollakin oli oikeat synttärit, niin mä olen joka vuosi ainut tyttö, jota ei kutsuttu.
Yhden kerran kutsuin omille synttäreilleni 10 tyttöä ja kolme poikaa. Kaikki pojat tulivat, mutta tytöistä ei yksikään.
PUhumattakaan siitä paskan ja perättömien juttujen määrästä, jota minusta leviteltiin paikkakunnalla.
Lukiossa ei varsinaisesti enää kiusattu, mutta aina joku vähän yritti höynäyttää. Tytöt olivat sellaisia selän takana naurajia. Tyttöjen kanssa ei koskaan mahtunut samaan ryhmään tekemään ryhmätyötä. Aina sitte joku poikaporukka sanoi "no tuu meidän kanssa".
Yliopiston aloittaessani naiset hyljeksivät taas. Ei koskaan löytynyt naisporukasta ryhmätyökavereita. Sellaista pientä juonittelua oli sielläkin.
Ensimmäisessä kesätyöpaikassani oli vain naisia ja yhteishenki oli ihan karmiva. Moni perusteli mulle asiaa sillä, että aina jos on naisvaltainen ala, niin yhteishenki on huono..
Mulla on reilusti nuorempi siskopuoli. Siskopuoleni on mulle kyllä tosi rakas. Mutta aina kun hänellä on joku kaveri kylässä, niin yleensä he haukkuvat sitä kolmatta, joka ei ole paikalla.
Jos paikalla on 3-4 tyttöä niin he keskittyvät lähinnä kilpailemaan siitä, kuka on paras.