Haluaisin lapsen... mutta vain, jos hän olisi poika. Olenko kamala? :(

[QUOTE="Kiira";28368964]Mitä jos saat pojan, mutta hän onkin tihrusilmäinen blondi? Annat lapsen pois?

Miksi muuten edelleen monen mielestä poika on parempi? Vanhanaikaista ajattelua. Itse toivoin tyttöä ja tytön sain, mutta ei olisi haitannut vaikka olisi tullut poika. Pääasia on saada se lapsi eikä lasta jätetä sukupuolensa tai muunkaan syyn takia.[/QUOTE]

En usko, että kukaan ajattelee pojan tai tytön olevan parempi, vaan toiveet tulevat joistakin ihan hassuista jutuista.

Mä toivoin poikaa, koska tunsin niin monta syötävän suloista pikkupoikaa. Poikien vaatteet olivat musta paljon söpömpiä ja elin unelmaani siitä, että saan pukea pikkumiestä söpöihin kauluspaitoihin ja tennareihin. Ei mitään sen isompaa tai kummempaa.

Mulla on poika ja tyttö.

 

Itse odotan vauvaa ja voin rehellisesti sanoa olevani vähän alamaissa, koska olen varma siitä, että vauva on poika. Viikkoja on vasta vähän (12) mutta kaikki merkit täsmää poikaan ja minä kun olisin niin toivnut tyttöä. Yritän kovasti tsempata ja olen jo ostellutkin kauniita vaaleansinisiä vaatteita, mutta syvällä sisimmässäni suren, etten saa tyttöä.

Päivä kerrallaan, opettelen tuntemaan poikaani. Sopeutua siihen, että jatkossa meille ostetaan legoja ja palloja ja pyssyjä ja unohdetaan ne tyttöjen ihanuudet.. Ja tyttöjen yhteiset harrastukset.

Olen lapsellinen, tiedän, mutten voi ajatuksilleni mitään.

 

Uskon, että monilla jonkinasteisia toiveita on siitä tulevasta lapsesta etukäteen, koski ne sitten sukupuolta, hiustenväriä tai muita piirteitä jne. Silti suurin osa rakastuu siihen omaan lapseen varauksetta kun sen lopulta syliin saa (tai muutamassa kuukaudessa synnytyksen jälkeen) oli se mitä sukupuolta tai minkäpiirteinen tahansa.

Itse toivoin poikaa esikoista odottaessani ja minun oli vaikea nähdä itseäni tytön äitinä, mutta tyttö tuli enkä missään vaiheessa kokenut siitä kuitenkaan pettymystä tmv. Enemmän silloin alkuun tuli järkytyksenä se todellinen elämänmuutos minkä se vauva toi mukanaan ja siihen uuteen elämään sopeutuminen vei sen pari kuukautta aikaa. Todella nopeasti tuli sellainen olo, etten voinut kuvitellakaan että esikoinen olisi sukupuoleltaan tai miltään muultakaan piirteeltään mitään muuta kuin on.

On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka jotenkin jäävät kiinni tuohon asiaan eivätkä pääse siitä yli vaikka tärkeämpiäkin asioita on (esim se onko lapsi terve). Tällaisissa tapauksissa seuraukset voivat olla todella vahingolliset lapselle joka tilanteeseen syntyy. Jos epäilet olevasi sellainen, joka ei asiasta yli omin neuvoin pääse, suosittelen sinulle puhumista ammattilaisen kanssa alkaen heti ja jatkaen mahd lapsen odotusaikana ja synnytyksen jälkeenkin vielä jos päätätte perheenlisäystä tehdä..

Onhan niitä unelmia ja toiveita. Tuollanen "mutta vain" kuulostaa silti liian tiukalta raamilta. Tulisko sitte lapselle aina fiilis että on "vääränlainen". Näitäkin valitettavaati on.

 

Odotan esikoista rv 20+4. Emme tiedä kumpaako sukupuolta lapsi on. Meille on ihan sama kumpiko tulee. Ei ole koskaan ollut toiveita sukupuolesta, vaan käsi sydämellä voin sanoa, että IHANA SAMA kumpiko on. Haluan vauvan.

 

[QUOTE="ajatus";28368922]Mä en sitten tiedä, mistä mun ajatuksen kumpuaa. Olen aina haaveillut pojasta. Pienet pojat ovat niin suloisia. Pikkumiehet kauluspaidoissaan ovat aivan syötäviä. Poikien vaatteet ovat söpömpiä. Pojat ovat yleensä mukavempia, solidaarisempia, helpommin periksi antavia yms.

Tytöt ovat rasittavia juonittelijoita jo ihan päiväkoti-iästä lähtien ja jostain syystä en vain halua tyttölasta, vaikka hänestä ei tulisikaan rasittava.[/QUOTE]

:headwall: :stick:

Mua sitten ottaa päähän tuollainen, että tyttöjä pidetään tuollaisina! Mä tiedän oman tyttöni lisäksi monta tyttöä jotka ovat todella kilttejä ja suloisia tapauksia! Helvetti soikoon kun pitää joidenkin ajatella noin idioottimaisesti! Voisin mäkin samalla tyylillä ajatella, että kaikki pojat ovat näsäviisaita, suutaan soittavia, häiriköiviä riehujia kun kerran tällaisia on tyttöni luokalla. Mutta enpä ajattele noin koska en ole mikään pahvi joka yleistää asioita.

 

No kannattaako sun AP hankkia edes lasta, jos sulla on niin tiukat kriteeri sille, mitä lapsen "pitää" olla? Entäs jos saan pienisilmäisen vaaleatukkaisen tytön?! Tai pojan, joka on vaikkapa punapää?

Minä toivoin kovasti poikaa. Ultrassa kuulin, että masuasukkimme onkin tyttö. Pettymystä kesti max viikon. Rakastan lastani ja hän on maailman paras.
Joskus olen hitusen katkera niille, jotka poikia saavat. Toisaalta mulla on terve, fiksu ja kaunis tyttö. Enkä tosissani häntä vaihtaisi ikinä pois.

 

Mulla ei ole sukupuolen suhteen mitään toiveita. Miehen vanhemmat odottavat kovasti meille poikaa. Heidän odotuksensa tosin ei mua hetkauta pätkääkään. Meille tulee lapsi, joka on toivottu ja rakas. Oli sitten tyttö tai poika.

 

[QUOTE="tuleva äiti";28368987]Itse odotan vauvaa ja voin rehellisesti sanoa olevani vähän alamaissa, koska olen varma siitä, että vauva on poika. Viikkoja on vasta vähän (12) mutta kaikki merkit täsmää poikaan ja minä kun olisin niin toivnut tyttöä. Yritän kovasti tsempata ja olen jo ostellutkin kauniita vaaleansinisiä vaatteita, mutta syvällä sisimmässäni suren, etten saa tyttöä.

Päivä kerrallaan, opettelen tuntemaan poikaani. Sopeutua siihen, että jatkossa meille ostetaan legoja ja palloja ja pyssyjä ja unohdetaan ne tyttöjen ihanuudet.. Ja tyttöjen yhteiset harrastukset.

Olen lapsellinen, tiedän, mutten voi ajatuksilleni mitään.[/QUOTE]

Kirjoitustyylistäsi päätellen olet provo ja jos et ole niin tyhmä olet ainakin. Luuletko, että se tyttö on sitten automaattisesti lettipäinen prinsessa, joka leikkii poneilla?

Mun tyttö on aina vihannut kaikkea pinkkiä krääsää. Vaikka hänellä ei veljeä ole, niin meillä on enemmän poikien leluja, kuin tyttöjen. Tyttö leikkii legoilla, ninjago on hänen suosikkinsa. Mieluummin leikkii metsässä sotaleikkejä, kuin hyppii narua. Mekon laittaa juhliin hampaat irvessä. Eskarissa lähinnä angry birds huppareita.
Meillä on playmobil merirosvolaiva tällä hetkelle tytön lempilelu. Likka harrastaa sählyä ja tykkää enemmän puuhailla iskän kanssa, kuin minun kanssani kukkapenkillä.

Ja aivan maailman mahtavin ja ihanin tyttö mulla on!

 

Eihän pojasta välttämättä tule poikamainen ja tytöstä tyttömäinen? Tyttö voi olla isoihin huppareihin pukeutuva skeittaaja, joka rakentelee mieluummin pikkulegoista robotteja, kuin leikkii barbeilla. Tytön lempiväri voi olla musta ja sininen ja huoneen seinällä voi olla jalkapallojulisteita. Tyttö voi tykätä pitää lyhyttä tukkaa ja vihata kaikkea "tyttökrääsää".

 

[QUOTE="tuleva äiti";28368987]Itse odotan vauvaa ja voin rehellisesti sanoa olevani vähän alamaissa, koska olen varma siitä, että vauva on poika. Viikkoja on vasta vähän (12) mutta kaikki merkit täsmää poikaan ja minä kun olisin niin toivnut tyttöä. Yritän kovasti tsempata ja olen jo ostellutkin kauniita vaaleansinisiä vaatteita, mutta syvällä sisimmässäni suren, etten saa tyttöä.

Päivä kerrallaan, opettelen tuntemaan poikaani. Sopeutua siihen, että jatkossa meille ostetaan legoja ja palloja ja pyssyjä ja unohdetaan ne tyttöjen ihanuudet.. Ja tyttöjen yhteiset harrastukset.

Olen lapsellinen, tiedän, mutten voi ajatuksilleni mitään.[/QUOTE]

Heitäpä harakoita niillä merkeillä. Mäkin oon varma poika

 

Heitäpä harakoita niillä merkeillä. Mäkin oon varma poika

Ja mä olin varma poika myös syntymäni jälkeen. Kätilö kurkkasi jalkoväliini ja onnitteli pojasta! :O

 

Lähti kesken äskeinen viesti:

Poika ei välttämättä haluakaan harrastaa jalkapalloa, vaan ratsastaa ja soittaa pianoa. Hän ei välttämättä leiki autoilla, vaan pehmoleluilla ja hän voi olla vaikkapa "herkkä taitelijasielu", joka tykkää käyttää punaisia vaatteita.

 

Kyllä mä pojan haluaisin ja poikaa toivon. Sitten joskus, jos lapsia saan. Mutta en ole kuten ap. Ei ole toiveita ulkonäön suhteen ja en varmastikaan pety, jos tytön sitten saisin.

 

Poikien ihanuudet? Tyttöjen ihanuudet?

No jos se tyttö ei tykkääkään pinkistä, nukeista, poneista yms? Jos se tyttö tykkääkin pikkuautoista, monstereista, jääkiekon pelaamisesta ja jalkapallokuvioisista huppareista?

Entäs jos se poika vihaa kaikkia poikien lajeja, radio-ohjattavia autoja, turtlesukkoja? Entäs jos se poika tykkääkin nukeista, baleitsta ja kukkasista?

 

Ja mä olin varma poika myös syntymäni jälkeen. Kätilö kurkkasi jalkoväliini ja onnitteli pojasta! :O

No sullahan kätilö pisrti vielä paremmaksi kun mun kohdalla

 

Kirjoitustyylistäsi päätellen olet provo ja jos et ole niin tyhmä olet ainakin. Luuletko, että se tyttö on sitten automaattisesti lettipäinen prinsessa, joka leikkii poneilla?

Mun tyttö on aina vihannut kaikkea pinkkiä krääsää. Vaikka hänellä ei veljeä ole, niin meillä on enemmän poikien leluja, kuin tyttöjen. Tyttö leikkii legoilla, ninjago on hänen suosikkinsa. Mieluummin leikkii metsässä sotaleikkejä, kuin hyppii narua. Mekon laittaa juhliin hampaat irvessä. Eskarissa lähinnä angry birds huppareita.
Meillä on playmobil merirosvolaiva tällä hetkelle tytön lempilelu. Likka harrastaa sählyä ja tykkää enemmän puuhailla iskän kanssa, kuin minun kanssani kukkapenkillä.

Ja aivan maailman mahtavin ja ihanin tyttö mulla on!

Heh, en todellakaan ole provo. Olisinkin! Haluaisin niiiiiin kovasti vilpittömästi sanoa, että mulle on sama kumpi sieltä tulee. Vaan kun ei ole.

Arvasin, että joku tarttuu tähän mun stereotyyppi-luokitteluun. Valitettavasti vaan useimmiten se menee niin, että tytöt tykkää prinsessoista ja pojat pyssyistä. Tuttavapiiriin ei kuulu ainuttakaan tästä poikkeavaa. Ei myöskään koko naapurustoon. Ihan turha sanoa, ettei sukupuolella ole merkitystä näiden asioiden suhteen, kyllä on.

 

Stereotypiat on ihmisten päässä, useinkaan pienet lapset eivät vielä eroa hirveästi toisistaan sukupuolen perusteella, enemmän ne on persoonasta johtuvia eroja. On rauhallisia poikia ja tyttöjä ja vilkkaita poikia ja tyttöjä. Molemmat sukupuolet usein tykkää leikkiä sekä autoilla että nukeilla, legot nyt todellakin menee molemmilla jne. Ne erot alkaa tulla esiin sitten isompana vasta. Ja pukeutumisestakin vastaa pitkälti vanhemmat - ei sitä sukupuolta tarvitse pukeutumisella korostaa välttämättä...

Itse toivoin vähän poikaa, mies taas tyttöä, tyttö tuli. Nyt melkeinpä toivoisin että jos saadaan toinen niin sekin vois olla tyttö. Mutta ihan sama lopulta.

Ei kyllä välttämättä kannata lähteä lasta yrittämään, jos on kauheat kovat ennakko-odotukset ja vaatimukset. Se vauva on kuitenkin lapsi, joka on ihan oma persoonansa jo syntyessään ja joka syntyy tänne elämään omaa elämäänsä. Ei täyttämään vanhempien haaveita ja odotuksia...

 

Toiveita saa olla.
Tosin yleensä heikkolahjaiset ja WT porukka perustelee toiveitaan näillä "no olisi ihana saada sellainen pieni futiksen pelaaja,joka käyttäisi söpöjä tennareita ja kauluspaitoja" tai "olisi ihana saada pieni prinsessa, jonka tukkaa letittää ja jonka kanssa kammata barbien hiuksia".

Kun se poika ei välttämättä halua harrastaa jalkapalloa, halua käyttää kauluspaitoja ja se tyttö voi vihata barbeja ja rakastaa pikkuautoja.

 

[QUOTE="Kiira";28369014]:headwall: :stick:

Mua sitten ottaa päähän tuollainen, että tyttöjä pidetään tuollaisina! Mä tiedän oman tyttöni lisäksi monta tyttöä jotka ovat todella kilttejä ja suloisia tapauksia! Helvetti soikoon kun pitää joidenkin ajatella noin idioottimaisesti! Voisin mäkin samalla tyylillä ajatella, että kaikki pojat ovat näsäviisaita, suutaan soittavia, häiriköiviä riehujia kun kerran tällaisia on tyttöni luokalla. Mutta enpä ajattele noin koska en ole mikään pahvi joka yleistää asioita.[/QUOTE]

Peesi. Mä en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä pojat olisi jotenkin "helpompia tapauksia" ja tytöt jotain kamalia kanoja. Oletteko te naiset sitten itse mielestänne kamalia?

Ne joiden mielestä pojat on joustavia, helppoja jne, tervetuloa tutustumaan meidän 4-v. poikaan.

Ja mitäs jos ap. saakin vaaleahiuksisen, pienisilmäisen pojan?

 

Kyllähän naiset ovat kamalia ja vaikeita. Ei siitä mihinkään pääse.

 

Totta puhuen toivoin esikoisen kohdalla kovasti poikaa. Pojan sain ja olin todella onnellinen siitä. Sukupuolella oli ensimmäisessä raskaudessa suurin merkitys.
Toisen lapsen kohdalla toivoin myös hitusen enemmän poikaa, mutta sukupuolella ei siinä vaiheessa niin suurta merkitystä ollut. Tyttö tuli ja en ollut pettynyt.
Tässä kolmannessa raskaudessa en ole kysynyt ultrassa sukupuolta. Mies haluaisi pojan, mäkin ehkä hitusen enemmän poikaa toivon. Loppupeleissä tuo on kuitenkin ihan sama, kumpiko tulee. Ei väliä. Yhtä toivottu on.

 

Taisi olla provo. Ap näköjään häippäs eikä vastaa kysymyksiin.

 

Se lienee täysin normaalia toivoa (kovastikin) jotakin. Yleensä normaalit ihmiset kuitenkin rakastuu siihen lapseensa välittämättä siitä, minkälainen sieltä tuli. Valitettavasti on niitäkin jotka sit vaan syntymän jälkeenkin suosii yli kaiken sitä oikeaa sukupuolta olevia tai on ikuisesti katkera jos saikin vaan niitä vääriä ja se on sitten tosi väärin. Mutta suurin osa niistä joilla (vahvojakin) toiveita suuntaa tai toiseen on ei kuitenkaan sitten lopulta ole sellaisia. Ja hyvä niin. Kannattaa kuitenkin itse pohdiskella sitä, että miten sitä omaa ajatusmaailmaansa korjaa, jos niin käykin että lopputulos ei olekaan sitä mitä 'tilattiin' ja huomaa, että asia vieläkin itseä vaivaa.

Mä oon aina kuvitellut itseni tytön äidiksi. En minkään stereotypian takia, ehkä vähän niiden ihanien pikkutyttöjen mekkojen mutta noin muuten ilman mitään varsinaista syytä, oon vaan kuvitellut saavani tytön (vaikka siitä tulisikin sotaleikkejä metsässä leikkivä ja legoista tykkäävä - semmoinen mä itsekin olen). Esikoisen odotusaikana 'tiesin' jo alusta asti, että se on poika. Oli poikamerkkejä, mut eniten musta vaan tuntui siltä, että poika sieltä tulee. Tokassa ultrassa sitten varmistui, että poika tulossa ja ehkä mä sit olin jo koko alku raskauden ehtinyt ajatukseen sopeutua, kun fiilis oli enemmän semmonen, että tiesin jo kuin pettynyt. Kun tiesin poikaa odottavani nousi sitten kuvitelma pienestä pojasta jolla oli paksu tumma kihara tukka ja ruskeat silmät (kuten isällään).

Poika syntyi, mustaa tukkaa oli paljon ja parissa kuukaudessa näki, että silmistä tulee ruskeat. Kihara tuon tukasta ei taida tulla, eikä se nyt niin ylettömän paksukaan ole ja aika vaaleakin jo. Mutta pieni poikani on mulle ihan kaikkein rakkainta maailmassa ja en enää voisi mitenkään kuvitella, että hän olisikin ollut tyttö. Nyt odottelen toista ja vielä ei tiedetä kumpi tulee ja vuoro päivinä toivon tyttöä, kun poika jo on ja sit joka toinen päivä poikaa, kun niistä olisi sit seuraa toisilleen, eikä tarttisi sit ostella niitä mekkoja. Mut tulee kumpi vaan, niin tiedän että se on rakastettu ja ihana just semmoisena kuin on.

 

Ehkä mä sitten sopeudun tilanteesen, jos vauva on tyttö. Mieheni myös toivoo poikaa, mutta on sanonut, ettei se ole hänelle mikään ns. pakkomielle.
Mun kohdalla on kuitenkin vaarana, että jos saan tytön "katkeroidun lopun elämääni" ja jos joskus saan sitten pojan, hän onkin se toivelapsi. Haluaisin kuitenkin kohdella lapsiani samalla tapaa ja molemmat olisi yhtä rakkaita.

Ehkä vielä mietin asiaa ja kasaan itseäni.

 

[QUOTE="ajatus";28368922]Mä en sitten tiedä, mistä mun ajatuksen kumpuaa. Olen aina haaveillut pojasta. Pienet pojat ovat niin suloisia. Pikkumiehet kauluspaidoissaan ovat aivan syötäviä. Poikien vaatteet ovat söpömpiä. Pojat ovat yleensä mukavempia, solidaarisempia, helpommin periksi antavia yms.

Tytöt ovat rasittavia juonittelijoita jo ihan päiväkoti-iästä lähtien ja jostain syystä en vain halua tyttölasta, vaikka hänestä ei tulisikaan rasittava.[/QUOTE]

Oletko siis itse rasittava juonittelija? Epäsolidaarinen ja ikävä jääräpää?