haluaisin kertoa jotain.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rukoilijasirkka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Rukoilijasirkka

Vieras
:)

Mun elämä on pikkuisen muuttunut, kun päätin jotain kuukausi takaperin, että lopetan asioista huutamisen, täällä kotona. Olen ollut tosi vihainen ja kivana olo on mulle ollut vaikeaa, varsinkin jos on ärsyttänyt.

Nyt yksi päivä tajusin, että avainasia huutamisen lopettamiseen on vihan luovuttaminen pois, kokonaan. Pitää unohtaa kaikki vanhat kaunat ja katkeruudet. Ja sitten se vaikein, se pitää tehdä uudestaan joka päivä, varsinkin jos on sellainen kuin minä, että pahoittaa helposti mielensä. Toistaiseksi olen onnistunut aika hyvin. Ihan oikeasti, ei ole vihainen olo ja vaikka tulisi paha mieli, niin enää ei tule sellaista hirveää katkeruutta vuosien takaa.

En olisi onnistunut ilman Jumalan apua. :) Ennen se katkeruus aina palasi, tai ehkä se ei ikinä mennytkään kokonaan pois, kun pidin siitä kiinni.
 
Minulla on sama projekti menossa ja hyvin olen onnistunut ilman jumalan apua :) Onnea sinulle onnistumisestasi :flower: Haastavaahan tämä oman käyttäytymisen muuttaminen on, mutta pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä vaan niin homma onnistuu!
 
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Minulle avain tyytyväiseen nykyisyyteen on ollut menneisyyden sulkeminen pois mielestä käsittelemällä se, "armahtamalla" niitä jotka minua vastaan ovat rikkoneet, kannet kiinni ja se osa elämää päässä arkistoon. Kulkee mukana, mutta ei ole enää aktiivitilassa, jättää mahdollisuuden keskittyä tähän ja tulevaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Runoilijasirkka:
Kuuleppas nyt! Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella eli J:llä!

No minäpäs korjaan. :saint: Tärkeintä ei ole se, miten se on kirjoitettu paperiin tai ruudulle, vaan miten se lukee sydämessä. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Minulle avain tyytyväiseen nykyisyyteen on ollut menneisyyden sulkeminen pois mielestä käsittelemällä se, "armahtamalla" niitä jotka minua vastaan ovat rikkoneet, kannet kiinni ja se osa elämää päässä arkistoon. Kulkee mukana, mutta ei ole enää aktiivitilassa, jättää mahdollisuuden keskittyä tähän ja tulevaan.

Hyvin selitetty. Juuri noin, tuota tarkoitan. Anteeksiantaminen on sitä, ettei enää syytä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Minulle avain tyytyväiseen nykyisyyteen on ollut menneisyyden sulkeminen pois mielestä käsittelemällä se, "armahtamalla" niitä jotka minua vastaan ovat rikkoneet, kannet kiinni ja se osa elämää päässä arkistoon. Kulkee mukana, mutta ei ole enää aktiivitilassa, jättää mahdollisuuden keskittyä tähän ja tulevaan.

Asiaa :flower:
 
Ja ehkä yksi tärkeä juttu, minkä yritän muistaa, kun suututtaa, on se, että ketä vastaan soditaan. Niinkuin raamatussa lukee, että ei ihmisiä vastaan, vaan piemeyden henkivaltoja.

Minun maailmankuvan mukaan kaikenlaiset vihtahousut rakastavat sitä, että perheissä riidellään. Ja kun tulee riita, meidän pitäisikin lyöttäytyä yhteen ja suojata toisiamme, riitelyn sijaan.
 
Tuo ei ole mikään helpo asia. Ihanaa, kun olet onnistunut. Itse pitäisi aloittaa samnlainen "projekti" mutta se on niin vaikeaa, kun pahoitan mieleni helposti jos joku läheinen ihminen sanoo jotain typerää. Otan liian vakavasti kaiken sanomisen. Työtä itseni muuttamiseen on paljon! :ashamed:
Jotkut vuosienkin takaiset asit satuttaa vieläkin paljon. Anteeksiantaminen ei ole helppoa.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Miten voin sen aloittaa, vihasta luopumisen? Millaisista vihaa aiheuttavista asioista olet pystynyt antamaan kokonaan anteeksi?

No enhän mä mikään pyhimys ole... Olen rukoillut, että saisin apua. Ja ehkä juuri silleen olen saanut annettua anteeksi, että olen ajatellut, että sielunvihollinen haluaa, että me riidellään. Uhallanikaan, en halua riidellä, kun en halua tehdä sen mieliksi.

Mä oon antanut paljon anteeksi ja itse saanut todella paljon anteeksi. Itsellekin on pitänyt antaa anteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Miten voin sen aloittaa, vihasta luopumisen? Millaisista vihaa aiheuttavista asioista olet pystynyt antamaan kokonaan anteeksi?

Mulle kaiken ydin on se, että me olemme kaikki ihmisiä, emme kukaan täydellisiä. Ne, jotka eniten ovat satuttaneet, eivät ole ehjiä itsekään. Ei ole vielä tullut vastaan asiaa, jota en voisi antaa anteeksi. Yhdysvalloissa murhauhrien läheiset usein ovat kuolemantuomiota vastaan, sillä he ovat sovituksensa saaneet jo, he eivät kaipaa verta. Oman lapsensa väkivaltaisenkin kuoleman voi kyetä antamaan anteeksi. En usko sen olevan helppoa, mutta luulen, että olo sillä, joka pystyy näin tekemään, on keveämpi kuin katkeralla ja kostonhimoisella. En myöskään kuvittele, että kaikki pystyvät tähän, vaikka se henkisesti hyvää tekeekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pieni sydän:
Tuo ei ole mikään helpo asia. Ihanaa, kun olet onnistunut. Itse pitäisi aloittaa samnlainen "projekti" mutta se on niin vaikeaa, kun pahoitan mieleni helposti jos joku läheinen ihminen sanoo jotain typerää. Otan liian vakavasti kaiken sanomisen. Työtä itseni muuttamiseen on paljon! :ashamed:
Jotkut vuosienkin takaiset asit satuttaa vieläkin paljon. Anteeksiantaminen ei ole helppoa.....

Mä oon ajatellut, ettei tää olekaan projekti. Jos välillä en onnistu, jatkan taas kumminkin, enkä palaa enää silti kaikessa alkuun. :) Vielä pitäisi oppia antamaan anteeksi vieraillekin.
 
Mulla taas on ollut niin; että olen jäänyt moni asioita murehtimaan ja vatvomaan, rasitukseen asti. Viimeaikoina olen opetellut sitä; että rukoilen Jeesusta ottamaan taakat pois; ja en jää tuijottamaan niihin ongelmiin vaan rukoilen ja pyydän Pyhän Hengen kosketusta; ja useamman kerran olen saanut nyt huomata että se murehtiminen otetaan pois, ja tilalle tulee rauha. Vaikka ongelmat eivät olisi vielä kadonneetkaan, on rauhallinen, tyytyväinen ja turvallinen olo
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Miten voin sen aloittaa, vihasta luopumisen? Millaisista vihaa aiheuttavista asioista olet pystynyt antamaan kokonaan anteeksi?

Mulle kaiken ydin on se, että me olemme kaikki ihmisiä, emme kukaan täydellisiä. Ne, jotka eniten ovat satuttaneet, eivät ole ehjiä itsekään. Ei ole vielä tullut vastaan asiaa, jota en voisi antaa anteeksi. Yhdysvalloissa murhauhrien läheiset usein ovat kuolemantuomiota vastaan, sillä he ovat sovituksensa saaneet jo, he eivät kaipaa verta. Oman lapsensa väkivaltaisenkin kuoleman voi kyetä antamaan anteeksi. En usko sen olevan helppoa, mutta luulen, että olo sillä, joka pystyy näin tekemään, on keveämpi kuin katkeralla ja kostonhimoisella. En myöskään kuvittele, että kaikki pystyvät tähän, vaikka se henkisesti hyvää tekeekin.

Niin koska se anteeksiantaminen on vapaaksi pääsemistä syvimmiltään. Joskus vaan se viha on aika turvallinen tunne ja siitä pitää kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jumalalle kunnia:
Mulla taas on ollut niin; että olen jäänyt moni asioita murehtimaan ja vatvomaan, rasitukseen asti. Viimeaikoina olen opetellut sitä; että rukoilen Jeesusta ottamaan taakat pois; ja en jää tuijottamaan niihin ongelmiin vaan rukoilen ja pyydän Pyhän Hengen kosketusta; ja useamman kerran olen saanut nyt huomata että se murehtiminen otetaan pois, ja tilalle tulee rauha. Vaikka ongelmat eivät olisi vielä kadonneetkaan, on rauhallinen, tyytyväinen ja turvallinen olo

:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja pieni sydän:
Tuo ei ole mikään helpo asia. Ihanaa, kun olet onnistunut. Itse pitäisi aloittaa samnlainen "projekti" mutta se on niin vaikeaa, kun pahoitan mieleni helposti jos joku läheinen ihminen sanoo jotain typerää. Otan liian vakavasti kaiken sanomisen. Työtä itseni muuttamiseen on paljon! :ashamed:
Jotkut vuosienkin takaiset asit satuttaa vieläkin paljon. Anteeksiantaminen ei ole helppoa.....

Se on vähän sama juttu kun tahtoo rakastaa miestään vaikka aina ei niin auvoiselta tunnu. Sama juttu on että tahtoo antaa anteeksi ja unohtaa.
Tahtooko roikkua kiinni siinä katkeruudessa mitä joskus on tapahtunut ikään kuin se henkilö kärsisi joka päivä fyysisesti tai henkisesti jotenkin jos vaan pitää kiinni siitä loukkauksesta. Näin se ei kuitenkaan toimi.
Katkeruus ja anteeksiantamattomuus on kun syöpä joka jäytää vain itseään.

Sulle siskoseni annan neuvon joka on toiminut itselläni.
Siunaa tätä ihmistä tai ihmisiä jotka ovat sinua loukanneet.
Tulet huomaamaan että näet ulospääsyn täydelliseen anteeksiantaamukseen ja se asia /asiat ei enää jäydä mielessä ja sydämessä :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Niin koska se anteeksiantaminen on vapaaksi pääsemistä syvimmiltään. Joskus vaan se viha on aika turvallinen tunne ja siitä pitää kiinni.

Juu, luopumista se on. Itse en jumaluudesta saa turvaa tielläni, mutta luopumista löytyy filosofiasta yms. Joskus pahaa oloa joutuu pilkkomaan osiin, voidakseen ymmärtää, mistä se johtuu. Otetaan suht kepeä esimerkki: rakas mummoni ei tehnyt testamenttia, enkä saanut mitään hänestä muistoksi. Alkuun tunsin kitkeriä tunteita muutamia ihmisiä kohtaan, jotka veivät "tuhkatkin pesästä", kuten yleistä perinnönjaossa.

Miksi minulle oli niin tärkeää saada jokin vanha esine, jolla ei sen kummempaa arvoa tosipelissä ollut? Tajusin sen juontavan ikävästä, jota koin rakkaan ihmisen poismenon jälkeen. Halusin pitää kiinni jostain, joka kuului niihin hetkiin, kun hän oli luonamme. Esine ei kuitenkaan tuo mummoa takaisin; ymmärsin luopua haaveesta, ymmärsin miten purkaa ikäväni toisella tavoin - rakentavasti. Oli turha kerätä vihaa ja katkeruutta niitä läheisiä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa voin kuitenkin jakaa muistoni mummosta: sen, mikä on tärkeintä. Turhaa pilata ihmissuhteita muutaman kupin takia, ottakoot hän kupit, joka niitä eniten tarvitsee.

Kun luovun jostain, saan enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Miten voin sen aloittaa, vihasta luopumisen? Millaisista vihaa aiheuttavista asioista olet pystynyt antamaan kokonaan anteeksi?

Saisinko panna mun 5c tahan.

Anteeksi antaminen ja asian unohtaminen on kaksi eriasiaa. Anteeksianto on paatos ettei kosta , tekoa esimerkiksi,
Kun pyydat joltain anteeksiantoa seon sinulle anteeksi annettu ,sanoipahan vastapuoli mitatahansa Ja myos painvastainen on tosi.
 
Mä lopetin huutamisen, kun tajuttiin, että kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Sain keskusteluapua, ja homma "aukes" joten siitä alkoi "huutamisesta parantuminen".

Välinpitämättömyyttä mulle siitä jäi, eli olen aika huono empatian suhteen, eli en tiedä mitä pitää tehdä, jos jollekin vähemmän tutulle käy jotain (esim olin paikalla kädet maata viistäen, kun tutulle tuli metastaasi diagnoosi. En vaan osaa heittäytyä tunnelmaan.)

Mutta huutaminen jäi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minulla on sama projekti menossa ja hyvin olen onnistunut ilman jumalan apua :) Onnea sinulle onnistumisestasi :flower: Haastavaahan tämä oman käyttäytymisen muuttaminen on, mutta pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä vaan niin homma onnistuu!
Huom! MIKÄÄN ei onnistu ilman Jumalan apua. Hän auttoi sinua.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Jumalalle kunnia:
Mulla taas on ollut niin; että olen jäänyt moni asioita murehtimaan ja vatvomaan, rasitukseen asti. Viimeaikoina olen opetellut sitä; että rukoilen Jeesusta ottamaan taakat pois; ja en jää tuijottamaan niihin ongelmiin vaan rukoilen ja pyydän Pyhän Hengen kosketusta; ja useamman kerran olen saanut nyt huomata että se murehtiminen otetaan pois, ja tilalle tulee rauha. Vaikka ongelmat eivät olisi vielä kadonneetkaan, on rauhallinen, tyytyväinen ja turvallinen olo
JUMALA auttaa, ei Jeesus!!!!

 

Yhteistyössä