Haluaisin haluta lasta

[plaplö]

Ikää kohta 30, ja ikinä ei ole "vauvakuumetta" ollut. Haluaisin, että saisin lapsen, joskus sitten kun sitä oikeasti haluaisin, mutta sellaista tilannetta ei ole tullut ikinä.

Jos nyt tulisin raskaaksi niin en keksi siitä muuta kuin negatiivisia ajatuksia.

Entäs jos en koskaan halua lasta? Sitten joskus vanhana kaduttaa kun en hankkinut. Ja pitäis hankkia vaan siksi.


Kukaan täällä, joka on hankkinut lapsen vasten varsinaista tahtoaan?

 

[astrolabe]

No miksi katuisit vanhana, jos jätät hankkimatta jotain itsellesi epämieluisaa?

 

[Vätti Räsynyt]

Ei kaikilla ole vauvakuumetta, ei mullakaa koskaa ollu eikä tule koskaan olemaankaan.

 

[virvatuli]

Saattaisit katua vanhana, mutta et voi tietää. Entä jos katuisit lasta, jos kerran alunperinkään lapsi ei ole toiveissasi? Mielestäni se on pahempi vaihtoehto, sillä siinä satuttaisit muitakin kuin itseäsi, eli lastasi.

 

[Ciervo]

Mulla ei ole ollut ikinä vauvakuumetta, vaikka olenkin äiti.

Hetkittäin on kaduttanut, mutta ne hetket ovat harvassa ja lyhytkestoisia (tunteroisen).
Yleensä ei kaduta, päinvastoin.

 

["Leea"]

Minä olen 35 ja ollut jo yli viisi vuotta nykyisessä, hyvinkin vakiintuneessa parisuhteessa, mutta vauvakuumetta ei ole tullut. Vielä pari vuotta sitten surin asiaa ja koin paineita, mutta nyt olemme mieheni kanssa sopineet että lapsia ei tule, ja olen asian kanssa suht sinut. Joskus minäkin mietin, tulenko katumaan asiaa myöhemmin, mutta en pelkästään sen vuoksi ryhdy lapsia yrittämäänkään. Varsinkaan kun omassa lähipiirissäni on ihminen, joka selkeästi katuu lapsen hankintaa; onneksi nykyisin saa (ainakin periaatteessa) itse päättää, mihin ratkaisuun päätyy. Kunpa vain kaikki uskaltaisivat kuunnella itseään eivätkä tekisi elämän suurimpia päätöksia muiden ihmmisten mielipiteiden perusteella.

 

[plaplö]

Juu, tilanne on sinänsä tosin hassu, että haluaisin lapsen "sitten joskus". Ei siis niin, että en koskaan missään nimessä haluaisi. Mutta oon vaan odotellut sitä fiilistä, että hassahdan. Sellaiseksi lapsi-ihmiseksi.

Mieskin haluaa lapsia, sitä paitsi. Sitten joskus.

 

[vierasa]

Tänään oli Hesarissa 98-vuotias vapaaehtoisesti lapseton lotta, joka ei vieläkään ole katunut päätöstään

 

[Vätti Räsynyt]

Juu, tilanne on sinänsä tosin hassu, että haluaisin lapsen "sitten joskus". Ei siis niin, että en koskaan missään nimessä haluaisi. Mutta oon vaan odotellut sitä fiilistä, että hassahdan. Sellaiseksi lapsi-ihmiseksi.

Mieskin haluaa lapsia, sitä paitsi. Sitten joskus.

Ei sitä fiilistä välttämättä tule koskaan, mutta sehän ei ole este lapsen saamiselle.

 

[ssss]

Minua harmittaa kun en halua lapsia, tiedän että toisaalta haluaisin ja mies vasta kovasti tahtookin. Mutta kun ei vaan ole ollenkaan sellaista fiilistä. Olen miettinyt että jospa mieli muuttuisi jos tulisin raskaaksi? Hankala selittää, mutta ärsyttää kun en halua lapsia.

 

[apppee]

Joo, itse olen miettinyt että ihmisrotu kuolisi sukupuuttoon jos lapsia hankitaan aina vain silloin, kun 100% halutaan, ollaan 100% "valmiita", 100% yhteiskunnan ihanneperhe-ehdokkaita jne.

mutta kyllä mä jotenkin erilainen olen... Jos joku ehdotti mulle pienenä, et leikitään nukeilla, niin halusin oksentaa. Oikeasti muistan sen huonon olon, mikä tuli kun joku tyrkki jotain muovivauvaa syliin. Hyi hitto, vauva... Nämä siis mun lapsuuden tuntemuksia nykyään tuttavien vauvat on ihan mukavia ruttunassuja, mutta multa on puuttunut tyystin kaikki kotileikit lapsuudesta, välillä olin vähän ulkopuolinenkin kun kaverit leikki nukeilla jne. Mulla ei sellasia ees ollu, kummitäti antoi joskus, revin sen pään irti ja väritin tusseilla silmät jne..

Musta ois kiva saada semmonen 6-vuotias. Pitäisköhän adoptoida... Paitsi että pitää olla vähintään nobel-ehdokas ja nuhteeton kolmessa sukupolvessa..

 

[mni]

Sama olo mulla.. olen jo 30 v. ja naimisissa. Olin ajatellut vuos sitten et nyt olisin jo raskaana (edes siis yritetty) mutta ei kerta kaikkiaan innosta! Pelottavaa.. En halua mutta haluan?! Olen lastentarhanopettaja ja siis rakastan lapsia. Ei ole koskaan vaan ollut vauvakuume. Turha kai odotella tunnetta.. mutta kauankohan uskaltais. Sit kaduttaa kun on vanha ja vasyny! Huoh!! Jos tietty ees saa lapsia.

 

[plaplö]

Ollappa mies niin tässäkin asiassa voisi vetkutella hyvin paljon pidempään :/

 

[huhhuijaccaa]

Et ole ainoa! Mä en välitä edes ystävien vauvoista(jotkut isommat lapset on ihan ok). Silti minulla on yksi lapsi, ajateltiin että tulee jos tulee ja sit tulikin heti. Oma vauva ja nykyään leikki-ikäinen on maailman ihanin ja rakkain! Muuten lapset eikä mikään mamma-massu-blaa-hössötys voisi vähempää kiinnostaa ja juuri ne 'hurahtaneet' ovat megarasittavaa seuraa

Minun ongelma tietenkin nyt on että säälin ainokaistani koska hänellä ei ole sisaruksia, mutta en halua tehdä toista lasta! Että mitäs tekisi?

 

[Tuttua]

...niin tuttua! Me oltiin miehen kanssa ihan samanlaisia vuosikausia. Odoteltiin sitä fiilistä että "nyt". Kyselin kaikilta lapsia saavilta ystäviltä että miten sen tietää että nyt on lapsen aika. Ja kaikki melkeinpä vastasi että kyllä sen vain tietää.

Oltiin 33-vuotiaita kun ehkäisy teki temput ja tulin raskaaksi. Silloin todettiin että sinnikäs lapsemme päätti puolestamme ja enää ei tarvitse jaapata. Ajattelin aina että tuskin sitä omaa lastaan katuu, eikä kyllä olla kaaduttuaan. Ei vain ollut minkäänlaista perheenperustamisviettiä. Onneksi kävi vahinko, muuten pähkältäisiin varmaan vieläkin.