haluaisin abortin

[TR]

Kyllä minäkin ihan ehdottomasti ja silmänräpäystäkään miettimättä valitsisin lapsen, jos pitäisi valita miehen ja lapsen välillä. Onhan siinä lapsessa puolet minua itseäni ja miehiä tulee aina uusia.

Meillä on niinpäin, että mies haluaisi vielä lapsen (meillä on molemmilla jo 2 eli yhteensä 4) mutta minä en. JOS sattuisin tulemaan raskaaksi, en kyllä ikinä voisi tehdä aborttia. Paitsi jos olisi joku riskiraskaus. Mutta hormonikierukka on satavarma.

 

[entäs tämä?]

Oltiin yhdessä, suunniteltiin tulevaa, johon kuului myös lapsia. Yritettiin oikeasti lasta. Tuli ero, olin raskaana. Mies haluaakin tai vaatii abortin. Että näin.

 

[Inhorealisti]

Jo otsikon luettuani olin varma, etta tama on tunnepitoinen keskustelu. Keskustelu, jossa vain naisen totuus on ainoa oikea totuus. Koska nainen tulee raskaaksi ja synnyttaa, miehella ei ole minkaanlaista paatantavaltaa asiaan.

Kuten on jo huomattu, mikaan ehkaisykeino ei ole taysin varma. Nuorta ja lapsetonta mista ei suostuta steriloimaan, miesten e-pillerit odottavat 5 vuoden paassa ja kondomi voi aina hajota. Ainoa keino valttya epatoivotulta raskaudelta olisi lopettaa heteroyhdynnat kokonaan.

Tai etsia nainen, joka varmuudella ei voi tulla raskaaksi. Kuten nyt sitten kohdunpoiston kokenut tai vaihdevuotensa ylittanyt. Ei kovin realistisia vaihtoehtoja nuoren miehen kannalta.

On se seksi vaan vaarallista pelia, etenkin biologisen kellonsa tikitysta yokaudet kuuntelevan naisen kanssa.

 

[......]

Näin se on Inhorealisti niin kauan kun se on NAINEN joka tulee raskaaksi. NAINEN joka kaavitaan - tai jolle syötetään pilleri (johon voi kuolla):

Miten muuten siihen voi suhtautua kuin tunteella, kun oma henki on kyseessä ja tietää tuhonneensa ihmisen alun? Minusta paljon epäinhimillisempää on se suhtautuminen, jossa tunteita ei ole. Näiden ihmisen ei totisesti lasta pidäkään TEHDÄ.

 

[Walma]

AP,

Voisin kirjoittaa ihan jotain muuta (naisen kannalta), mutta yritän pysyä objektiivisena ja kuunnella, mitä sisältäni kuuluu..

Miksi spekuloitte tilannetta, joka 99,9 prosentin todennäköisyydellä ei tule eteenne? Spekuloitko ja kuvittelet joka ainoan tilanteen silmiesi eteen? Auto-onnettomuuden ja alaraajahalvaantumisen, aivoverenvuodon, sydänkohtauksen??? Mitä sitten, jos......?????

Se tilanne, kun (ja varsinkin JOS) tulisi eteenne, teillä kummallakaan ei ole tällä hetkellä välineitä käsitellä niitä tunteita, jotka silloin jyllää. Ihan turhaa siis.

Jos avovaimosi alitajuisesti unohtelee pillereitään ja haluaa tulla raskaaksi kysymättä sinun mielipidettäsi, sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: Hyväksyt tämän tosiasian ja kannat vastuun YHTEISESTÄ lapsestanne loppuelämänne moraalisi edellyttämällä tavalla tai lähdet nostelemaan NYT välittömästi.

Viimeinen lauseesi johdattaa siihen, että alat varmaan itsekin tajuta, mitä sinun pitää tehdä. Jos et halua lasta naisen kanssa, joka haluaa, on vain yksi vaihtoehto. Mitä sinä vielä haluat? Kerää kamasi ja lähde.

 

[Iina]

ja vielä analyysi viimeisimmästä viestistäsi...


""Eniten minua järkytti hänen kommenteissaan se, että hän sanoi pitävänsä mahdollista raskauttaan tärkeämpänä kuin suhdettaan minuun. Eli hän sanoi vaikka salaavansa raskauden minulta ja vastaavansa lapsen kustannuksista itse ilman minua, jos minä lapsen tuloa en halua.""

Hyvin rehellistä hänen puoleltaan. Rehellisyys on minusta hyvä asia suohteen luottamuksen kannalta. Jos hän ei luottaisi sinun kykyyn käsitellä asioita ja ymmärtää hänen tunteitaan, niin eiköhän se helpoin tapa hankkia lapsi väksin olisi vaan olla hiljaa siitä että pillerit on jääneet pois, ja kertoa ""vahingosta"" vasta kun on raskaana. Tätä tyttöystäväsi ei kuitenkaan tehnyt, läheskään. Hän vaan miettii omia elämän prioriteettejaan, ja toivoo että voitte miettiä niitä yhdessä, rehellisesti.


""Kuitenkin kun tosiasia tällä hetkellä on se, että hän ei todennäköisesti ole raskaana. Niin se saa minut ajattelemaan, että mikäköhän rooli minulla hänen elämässään oikein on ollut? En oikein jaksa enää uskoa, että hän olisi pitänyt minua tasavertaisena kumppanina vaan ennemminkin jonkinlaisena kuhnurina jolla on tietty tarkoitus.""

Kysy häneltä, mikä sinun roolisi on. Luulen, että aika merkittävä, kun kerran luottaa niin paljon että avaa noinkin vaikean keskustelun kanssasi. Kerro, että sinulle tulee petetty ja loukattu olo. Sitten on hänen vuoro fiksata sinulta tuo paha mutta oikeutettu tunne pois. Jos hän rakastaa sinua, hän myös ymmärtää sinua, ja haluaa ja pystyy korjaamaan luottamuksen. Niin ne suhteet syvenevät, rehellisen keskustelun kautta.


Minusta teillä näyttäisi kaikesta huolimatta olevan melko hyvä alku rehellisille keskusteluille molempien syvimmistä tunteista, ja todennäköisesti myös suhteen syvenemiselle. Toki rehellisissä keskusteluissa on aina se riski, että kun kaikki kortit on pöydässä, niin lopputulos on että suhteella ei ole tulevaisuutta, rakkaus ei riitä tai tavoitteet ja arvot on liian erilaisia. Sekin on kuitenkin hyvä tulos saada pöydälle tuossa vaiheessa suhdetta.

 

[ap:lle]

Minusta kaikki taannoinen ap:n haukkuminen kakaraksi ja vaikka miksi lapsentappajaksi oli täysin tarpeetonta.
Eikä myöskään ap:n lastentekointo yleisesti tunnu kovin olennaiselta.

Tuppaa nimnittäin olemaan niin, että jos mies tapaa oikean naisen, hän alkaa itse kuvittelemaan naista millainen hän olisi äitinä, ja haluaa panna muijan paksuksi, varmaan ihan geneettisistä syistäkin.. Eli Miehen biologia sanoo että narttu pysyy kotona kun sillä on maha pystyssä, eikä muut urokset ehdi ensin.

Siksi tulee väkisin sellainen olo, että josko ap on vain tajunnut, että ei halua JUURI TUOTA naista lastensa äidiksi.
Ja se on kyllä peruste erolle, koska varmasti jossain on sitten joku toinen nainen, jota ap voi rakastaa paljon enemmän, ja nykyinenkin saa sitten löytää miehen, joka haluaa panna hänet paksuksi.

Toinen seikka, joka tuli mieleen ap:n toisesta avautumisesta, eli siitä että on elänyt kovaa elämää kädestä suuhun selviytyen, oli se, että ap:lla saattaa (mieshän on perinteisesti elättäjä) ahdistaa se kahle , jonka lapsi tuo elämään. Eli kun on nipin napin selvinnyt juuri jaloilleen, niin ei välttämättä huvita hypätä samantien ojasta suoraan allikkoon.

Monestihan on silti kuultu, että köyhinkään ihminen ei vaihtaisi lastaan pois, tai kadu lapsen tekoa,,,mutta sitä rakkautta on vaikea kuvitella tuntevansa jos ei sitä ole koskaan tuntenut. Siksi on helppo sanoa että abortti pitää tehdä, ettei elämä mene liian epämukavaksi.

Sekin homma ratkeaisi, jos ap rakastaisi naistaan kunnolla, sillä aikuisten rakastuminen ennen lapsentekoa valmistaa ihmisen ymmärtämään rakkautta, ja valmistaa siten myös ajatukseen lapsesta.
Kuka hullu nainenkaan haluaa vapaa ehtoisesti työntää leivänpaahtimen kokoisen köntin vitustansa, jos ei ole jostain keksinyt mitä kaikkea rakkauden eteen kannattaa tehdä. Sitä ei tiedä , jos ei ole koskaan rakastanut. siksi veikkaan että ap:n reaktio on joko raha-asioista johtuva post-traumaattinen stressi, tai sitten hän ei vain rakasta kyseistä naista.

 

[Inhorealisti]

Taas tata genetiikka-paskaa. Etta kaikki automaattisesti haluaisivat geenejensa jatkuvan. Ehkaisyn ja sosiaaliturvan takia jaljelle jaa mukamas enaa geneettiset syyt tai silkka vahinko.

Mina vain uskon, etta pariskunnat tekevat ylensa lapsia tayttaakseen jonkinlaista tyhjyytta elamassaan. Lapsi tayttaa hoivaviettia ja tuo sisaltoa elamaan.

Omasta ja vaimoni puolesta voin sanoa, etta rakkaudella ei ole taman asian kanssa mitaan tekemista, emmeka taatusti ole ainoa onnellinen lapseton pariskunta. Tosin, jos vaimoni muuttaisi mielensa, en mina karkuunkaan juoksisi. Vaimoni onni on kuitenkin minulle tarkeampaa kuin omat haluni ja vapaudenkaipuuni.

 

[nm. ap:lle]

""Taas tätä genetiikka paskaa"", juupa juu. Onko se genetiikka sitten muka aivan täysin tuulesta temmattua, vaikka juuri sinä nyt sattuisitkin vaimosi kanssa olemaan sitä ryhmää, joka ei genetiikan ehdoilla mene.
Se oli jokatapauksessa yksi näkökulma. Näkee, että sinäkin hyvä Inhorealisti olet pörrännyt tällä palstalla jo niin kauan, että alat kuulostamaan ihka aidolta lähiön rähisijä-elliltä. Kirosanoineen päivineen.
En mielestäni väittänyt, että kaikilla maailman ihmisillä on geneettinen tarve lisääntyä. Sanoin vain, että yksi mahdollisuus olisi, että kerran ap:kin miettii rakastaako muijaansa vai ei, niin ehkä ei sitten rakasta. Missään vaiheessahan ap ei sanonut että ei halua lapsia ikinä, vaan ei vain ko. naisen kanssa. Ehkä ap tulee kohta sanomaan että olen väärässä, ja tulkoon, kukapa asian paremmin tietää kuin hän itse. Näkökulmiahan saa olla, sitä varten kai tuo sen avauksen tanne heitti.
Samaa mieltä olen kanssasi , että monet (oikeastaan järkyttävän monet) ihmiset tuntuvat täyttävän sisäistä tyhjyyttään toisilla ihmisillä, joko siipalla tai sitten luomalla uusia leluja (lapsia)pieneen leikkikehäänsä jona he maailman näkevät.

 

[..]

Lisäksi: on se nähty, kuinka vannoutunut poikamies ja lasten, kissojen ja koirienkin vastustaja, kääntää kelkkansa kun oikea nainen osuu tielle. Olen sellaisten herrojen kuullut jopa itse sanovan, että eivät vain olleet ennen tajunneet, että oikea ihminen kun tulee vastaan niin löytää itsestä uusia tuulia. Joillakin se on toisinpäin, luulevat haluavansa lapsia kun tarpeeksi kärtetään, ja kokevat vapautuvansa vasta kun löytävät siipan joka antaa vaikka steriloida itsensä.
Ja sinä ja vaimosi saatte olla lapsettomia maailman tappiin asti, se on teidän ratkaisu, ja jos se hyvältä tuntuu niin antaa palaa.
Mutta miksiköhän sinä sitten näistä niin kauheasti riemastut?

 

[Sivupotku]

Ei ole vaikea arvata, miksi Inhorealisti riemastui. Ihmisten luokittelu yhteen ainoaan ""kaikki haluavat lapsia"" -kategoriaan on raivostuttavan yksioikoista ja puusilmäistä.

Lukija, jos luulet olevasi avarakatseinen, älykäs ja monipuolisiin näkökulmiin kykenevä ihminen, kysy itseltäsi kykenetkö näkemään kaikkien ihmisten tekemissä valinnoissa jotain asianomaisen kannalta tarpeellista ja/tai hyvää? Jos et, olet kapeakatseinen ihminen - ja valitettavasti todennäköisesti et kovinkaan älykäs.

 

[Katariina]

Kuinka hillitön ikäero sinulla ja tyttöystävälläsi on, kun hän voi vielä muka saada lapsia noin vain sitten viiden vuoden päästä, kun sinä niitä haluaisit? Sinähän olet jo nyt 40, oletko todella kuvitellut olevasi eläkkeellä kun lapsesi pääsee ylioppilaaksi? Pienellä matikalla sinulla ja vaimokkeellasi on vähintään tuo kymmenen vuotta ikäeroa, jos vaimosi todella luottaa siihen, että niitä lapsia luomumenetelmin tulisi silloin kun sinä haluat. Kannattaisi tuokin ottaa huomioon asioita suunniteltaessa, että teillä voi jo ikäeronkin kannalta olla ihan eri näkemykset asiasta. Et taida ihan oikeasti haluta lapsia, kun haluat lykätä sitä aikaan jolloin et todellakaan ole fyysisesti parhaimmillasi jaksaaksesi olla isä lapsillesi. On noita kuusikymppisiä murrosikäisten isiä nähty ennenkin, ja kovin väsyneiltä vaikuttavat...

Suosittelen, että olet nyt ihan rehellinen itsellesi ja jollet lapsia halua, niin kerrot sen tyttöystävällesi, jotta hän voi tehdä omat ratkaisunsa ja alkaa itse etsiä itselleen uutta asuntoa. Mikään ei ole niin alhaista kuin riistää naiselta mahdollisuus lapsiin valehtelemalla omista lapsentekohaluistaan.

Ja muuten; jos minun sisälläni kasvaisi uusi ihminen, uusi persoona joka potkisi ja liikkuisi ihoni alla, en todellakaan miettisi kahdesti jos pitäisi valita miehen ja lapsen välillä. Tein selväksi miehen kanssa jo alussa, että ehkäisy hoidetaan hyvin, mutta jos tulen raskaaksi, niin lastani en ala tappamaan. Mies joka sellaista vaatisi, saisikin lähteä lätkimään. Ja pian!

 

[......]

<<Ei ole vaikea arvata, miksi Inhorealisti riemastui. Ihmisten luokittelu yhteen ainoaan ""kaikki haluavat lapsia"" -kategoriaan on raivostuttavan yksioikoista ja puusilmäistä.


hm. Missä näin on väitetty? Että kaikki haluaisivat lapsia?

Lukija, jos luulet olevasi avarakatseinen, älykäs ja monipuolisiin näkökulmiin kykenevä ihminen, kysy itseltäsi kykenetkö näkemään kaikkien ihmisten tekemissä valinnoissa jotain asianomaisen kannalta tarpeellista ja/tai hyvää?

No eikö ole itsestään selvää, että jokainen tekee valinnat ITSENSÄ kannalta parhaiten päin, eli omaan napaan tuijottaen = asianomaisen kannalta tarpeellisesti. On täysin eri asia onko se sitten hyvää. Pankkiryöstäkjäkin tekee ""itsensä kannalta tarpeellista"" ryöstäessään rahaa. Näitä kahta ei voi niputtaa synonyymeiksi - tai edes samalle puolen arvovalinnoissa.

Hyväksyn abortin, ei siinä mitään. Myönnän silti, että ajattelen sitä tunteella - ja tunteet astuvat siinä kohdin peliin mukaan, mikäli olisi kyse minun ruumiistani. Minä en aborttiin pystyisi. On täysin eri asia puhua ja ajatella jonkun muun henkilön ruumiille tehtävää toimenpidettä kuin omalle ruumiille. Ilmeisesti miehet eivät todellakaan tajua mitä abortti tarkoittaa, sillä se ei koskaan koske heidän ruumistaan. Ei minuakaan haittaa vaikka kaverini abortin tekee. Se ei tule kipeää minuun, se ei vuoda verta minussa, se ei aiheuta kuolemanriskiä minun ruumiilleni. Se ei tuhoa ihmisenalkua joka on osa minua. Ja joka on jo olemassa. Se ei peruunnu - että siitä olisi tullut ihminen.

 

[hmh]

Miksi yleistät että miehet eivät ymmärrä mitä abortti tarkoittaa? Ja toisaalta, näin naisena: en minäkään kykene kuvittelemaan kun en ole aborttia kokenut että minkälaista se todella olisi. Samasta syystä en osaa ajatella sitä tunteella, tiedä sitten olisiko asia eri jos tulisin raskaaksi.

 

[aha]

Miksi et tykkää lapsista? Sekö elättäminen? Lapset on kivoja. Vuoden vanhana jo kävelevät, joten se vaipparalli ei kauan kestä. Kyllä sun täytyy etsiä samanlainen lapsivihaaja tyttöystäväkses. Turha semmosen vauvahaaveilijan kanssa olla, kun on erilaiset toiveet.

 

[Orvokki]

Missä haavemaailmassa oikein elät, kun olet jo ""vanha"" ukko lapsen tekoon ja ehkä viimeinen mahdollisuutesi saada lapsi! Olet kyllä tosi outo hyypiö! Äläkä pakota ketään murhaamaan lasta, vieläpä omaa lastasi! HÄPEÄ!

 

[Tonttu]

Lapset on ihaninta elämässä!

 

[Inhorealisti]

Enpa olisi uskonut, etta suomalaiset naiset nain yksimielisesti tuomitsevat abortin. Paavi ja Yhdysvaltojen fundamentalistikristityt olisivat ylpeita teista!

 

[.....]

<<Miksi yleistät että miehet eivät ymmärrä mitä abortti tarkoittaa? Ja toisaalta, näin naisena: en minäkään kykene kuvittelemaan kun en ole aborttia kokenut että minkälaista se todella olisi. Samasta syystä en osaa ajatella sitä tunteella, tiedä sitten olisiko asia eri jos tulisin raskaaksi.


No vähänpä ajattelet. Sinulle ei siis kertaakaan ole tullut mielteen, että voisit tulla raskaaksi seksistä? Et ole kertaakaan säikähtänyt, että ns. vahinko on käynyt? Aika hyvin.

Yleistän siksi, että tämänkin ketjun miehet ovat sitä mieltä, että naisen pitää tehdä abortti miehen käskystä.

Luen yhtä hyvin ja hartaudella kuin Inhorealisti.

 

[vela]

aha:

Jokainen ei lapsia haluava ei ole lapsivihaaja. Itse olen vapaaehtoisesti lapsettomana pysyvä nainen, mutta siitä huolimatta minulla on mm. kummipoika ja tuttavapiirissä useita lapsia, jotka eivät pidä minua hirviönä ja joita minä en vihaa, päinvastoin. En vain halua omia lapsia ja se ilmeisesti on synti ja häpeä, mahdottomuus, vannoutuneiden vanhemmiksi haluavien mielestä?

 

[Viikari]

[menee täysin offtopiciksi, mutta täähän on normaalia täällä]
Velalle:

Jep, niinhän se tuppaa joskus olemaan, että ihmiset jotka haluavat & ovat saaneet lapsia eivät mitenkään pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. Leimataan lastenvihaajaksi tai empatiaan kyvyttömäksi ihmiseksi, joka ei voi perimmiltään olla hyvä ihminen. Kait se on jollain tapaa verrattavissa uskontoon. Kun kokee sen hyvän olon ja hormoonien & rakkauden latauksen kehossaan niin ei sitä voi olla ajattelematta, että voikun muutkin pääsisivät nauttimaan tästä olotilasta. Ja sitten koitetaan muille opettaa tätä oikeata tietä onneen =)

Minä en ole päättänyt, että haluanko lapsia vai en, mutta jos niitä jossain vaiheessa sattuu tulemaan niin ei se minua haittaa. Tuskinpa tuon jälkeen olen enää täysin se vanha oma itseni.

 

[hmh]

""Sinulle ei siis kertaakaan ole tullut mielteen, että voisit tulla raskaaksi seksistä? Et ole kertaakaan säikähtänyt, että ns. vahinko on käynyt?""

Tietysti on tullut mieleen, ja olen muutamia kertoja myös säikähtänyt, mikäköhän kirjoittamassani viittasi että näin en ole tehnyt? Mutta en tiedä millaista on olla raskaana ja hormonien pyörityksessä, en myöskään tiedä millaista olisi ihan oikeasti olla tilanteessa että pitäisi päättää abortista. En ala enkä pysty etukäteen kauhistelemaan ja suhtautumaan siihen asiaan mitenkään suurella tunteella.

""Yleistän siksi, että tämänkin ketjun miehet ovat sitä mieltä, että naisen pitää tehdä abortti miehen käskystä.""

Minun mielestäni sillä samalla yksinoikeudella kun naiset suhteessa päättävät että vahingon käytyä haluaa pitää lapsen, miehet voivat varmaan yhtä hyvin samassa tilanteessa ""päättää"" haluta että nainen tekee abortin.
Toinen vaihtoehto tuolle yksivaltaisuudelle on tietysti se että molemmat esittävät mielipiteensä ja pyritään yhdessä parhaimpaan ratkaisuun.

 

[Just]

Ihmeen miestenvihaajia täällä tuntuu pyörivän...

Mutta siis. Asia ei ole kovin mustavalkoinen. Jos tyttöystäväsi olisi tietoisesti jättänyt pillereitä syömättä tarkoituksenaan tulla raskaaksi vaikka tietää, ettet halua lapsia, olisi väärin vaatia sinua pysymään hänen rinnallaan.

Jos taas hän on unohtanut ottaa pillerinsä ja ""vahingossa"" tulee raskaaksi, halusi hän sitä tai ei, on sinun kannettava vastuusi asiassa.

Mutta missään tapauksessa et voisi vaatia häntä tekemään aborttia, eikä se, tekisikö hän sen vai ei, kerro mitään siitä rakastaako hän sinua vai ei. Sen sijaan sinusta kertoisi paljon se, että jättäisit raskaana olevan tyttöystäväsi yksin mikäli hän ei suostuisi aborttiin. Jos tilanne on se, että nainen haluaa lapsia ja mies ei, pitää molempien miettiä onko nyt kuitenkaan koko suhteen jatkamisessa mitään järkeä. Jos minun mieheni haluaisi ehdottomasti lapsia juuri nyt, en voisi jatkaa suhdettamme koska minä en halua, ehkä en koskaan. Mutta jos tulisin vahingossa raskaaksi en missään tapauksessa tekisi aborttia. Oman toimintansa seuraukset on kannettava eikä minulla, terveellä, parisuhteessa elävällä, hyvin toimeentulevalla naisella olisi oikeutta olla synnyttämättä lasta, jonka olisin mieheni kanssa seksiä harrastamalla alkuun saattanut. Rakastan miestäni, mutta hänen mielipiteellään ei tässä asiassa olisi kovinkaan suurta painoarvoa.

 

[sama]

<""Sinulle ei siis kertaakaan ole tullut mielteen, että voisit tulla raskaaksi seksistä? Et ole kertaakaan säikähtänyt, että ns. vahinko on käynyt?""

Tietysti on tullut mieleen, ja olen muutamia kertoja myös säikähtänyt, mikäköhän kirjoittamassani viittasi että näin en ole tehnyt?

Se viittaa, että et ole edes AJATELLUT aborttia tai raskautta - tai siis miltä se tuntuisi. Kumman valitsisit. Uskomatonta. Siis jos olet muka seksiä harrastanut ja jopa pelästynyt olevasi raskaana, ehkäisykeinoja käyttänyt. Onhan silloin - minun mielestäni - pakko pohtia mahdollista raskautta, aborttia, lapsia. Come on!

 

[nainen]

Miehellä ei näköjään ole mitään oikeutta tässä asiassa. Suomalaisten naisten rakkaus on kyllä kummallista laatua, täytyy sanoa.
Äskeinen kirjoittaja toteaa että jos hänen miehensä haluaisi nyt lapsia, hänen lultavasti pitäisi erota koska hän ei tiedä haluaako koskaan lapsia. Toisaalta jos hän vahingossa tulisi raskaaksi, miehen pitäisi tässä tilanteessa tahtomattaankin sopeutua tilanteeseen jossa lapsi syntyisi, koska kirjoittaja ei kykene aborttiin.

Suomalaiset naiset vieläkin kai ajattelevat että lapsi on pääosin heidän ja heidän asiansa on tehdä kaikki lapsia koskevat päätökset. Ja näistä naisista jotka haluavat kantaa päävastuun lasten kasvatuksesta tulee näitä tuulipukumarttyyreitä jotka ovat sydänverellään ""uhranneet kaiken lastensa puolesta eivätkä koskaan ole saaneet tukea isiltä"". Miksiköhän..? Missä ovat tasavertaiset, asioista yhdessä keskustelevat parit jotka kunnioittavat kumppaninsa mielipidettä?