haluaisin abortin

[Just]

Ilmaisinko nyt itseäni jotenkin tosi epäselvästi? Siinä vaiheessa, kun ollaan puheen tasolla miettimässä halutaanko lapsia vai ei, voidaan vielä tehdä tällaisia päätöksiä kuten etten minä halua, mies haluaa jolloin emme ehkä ole oikeita ihmisiä toisillemme. Mutta jos olemme seksiä harrastaneet ja täysin tietoisina tästä raskauden ""riskistä"" (vaikka pillereitä syönkin) ja niin sitten käy, ei kyseessä enää ole valintatilanne.

Oletko ihan tosissasi sitä mieltä että kaksi edellä mainitsemaani tilannetta ovat keskenään verrannolliset? Noita mainitsemiasi ""tuulipukumarttyyreita"" ovat ne naiset, jotak itsekkäästi ovat isiltä mitään kysymättä hankkiutuneet raskaiksi ja sitten katkerina vuodattavat sitä kun ei se mies sitten olekaan hyvä isä kun ei koskaan sellaiseksi ole halunnutkaan.

Päätökset näissä asioissa pitäisi aina tehdä yhdessä. Kyllä. Mutta aikuiset ihmiset myös tietävät mitä seksistä saattaa seurata ja silloin vastuu seurauksista kannetaan yhdessä. Yhdessähän se vahinkokin on aikaan saatu. Tästä asiasta olemme mieheni kanssa samaa mieltä, keskusteltu siis on.

Hassua, miehen oikeutta valita juuri yirtin puolustaa, ilmeisesti epäonnistuin...

 

[hmh]

En nyt jaksaisi vääntää rautalangasta... Siis olen TIETYSTI ajatellut kaikkea liittyen seksiin ja sen seurauksiin lapsista aborttiin, minulla on oma mielipide siitä mitä tekisin jos tulisin raskaaksi ym. Mutta totesin vaan että silti ihan tosipaikan tullen (ei minkään säikähdyksen aikana) on vaikea kuvitella olisiko mielipiteeni vielä sama ja miltä se oikeasti tuntuisi.

Ei kai kukaan nyt voi väittää että etukäteen tietää miltä tuntuu olla raskaana ja/tai tehdä abortti? Olen varmasti todella kummallinen mutta en todellakaan tiedä millaista olisi olla sellaisessa hormonimyrskyssä ja vaikuttaisiko se jotenkin johonkin...

Olisiko joku havainnollistava esimerkki vaikka tulipaloon joutumisesta vielä paikallaan että tämä yksi ei-niin-monimutkainen ajatus menisi perille?

 

[nainen]

Ymmärsin kyllä logiikkasi ja sen että olit puolustamassa miehiä, tuntui vain oudolta että loppuun totesit ettei miehesi mielipiteellä olisi painoarvoa. Äskeinen viesti toki selvensi asiaa ja hyvä että olette asioista puhuneet, viestini ei ollut siinä mielessä ""tuulipukumarttyyreineen"" yksinomaan sinulle suunnattu.

 

[sama]

ai... sinä joudut siis tulipalossakin niin hormonimyrskyyn, että et osaa kuvitella etukäteen, mitä siinä tilanteessa voisi tuntua tai miten kenties toimisit? En voi toistaa, kuin että uskomatonta. Hormoni se adrenaliinikin on. ;-)

 

[Male]

Koska meille miehille tulee yleisesti oikeutetuksi se, että voimme vedota hormonaaliseen epätasapainoon, kun mielipiteemme ja näkemyksemme elämän tärkeimmistä kysymyksistä muuttuvat kuin tuuli. Nyt en puhu siitä miesten kuuluisasta paskan puhumisesta vaan siitä, että mielipide muuttuu ihan oikeasti. Ja lopuksi toki totean, että ei muhun mitkään hormoonit vaikuta. Olen vain oma itseni.....siis kuka?

 

[hmh]

Siis onko sinulla joku ongelma tuon lukemisen kanssa? Viimeisen kerran totean että juuri tuon etukäteen kuvittelemisenhan nyt osaa kuka vaan ja voi ja pitääkin miettiä että miltä jokin mahtaisi tuntua ja mitä itse tekisi - tosipaikan tullen sitä ei sitten vaan voikaan aina ollenkaan tietää mitä tapahtuu.

 

[helppo juttu]

Parisuhteessa se huolehtii ehkäisystä joka ei lapsia halua. Ihan helppo juttu. Minä olen antanut steriloida itseni koska en lasta halua enkä tule haluamaan. Onneksi on valinnanvapaus.

Jos miehelleni tulisi yht'äkkinen vauvakuume niin eipä siihen olisi minulla mitään sanomista. Senkun hankkii vauvan kunhan ei minua siihen asiaan sekoita.