haluaa ei halua haluaa..

[ainoa tiukkapipoko]

Tuntuu olevan aika paljon niitä joiden lapset saa kaiken mitä haluaa. Tai sitten ei mitään mitä ei halua. Liikaa päätösvaltaa liian nuorena siis. Lapselta kysytään mitä tämä haluaa syödä ja juoda, haluaako ulos, haluaako leikkiä vai haluaako katsoa videota, mitä haluaa pukea päälleen...Kaupassa nämä lapset haluaa karkkia ja leluja ja tarroja. Ruokapöydässä jos on ruokaa mitä lapsi ei halua annetaan muuta tilalle, synttäreillä lapsi on pukeutunut mitä kummallisempiin hörhelöihin koska ei halunnut äidin valitsemaa mekkoa. Korjatkaa jos olen väärässä mutta sivusta seuranneena tällainen kokoaikainen haluaminen on alkanut ärsyttää.
Meillä ei onneksi juurikaan moista ongelmaa ole ollut, ainakaan vielä, johtuen varmaan tiukista säännöistä. Jos ei joku kelpaa ollaan sitten ilman. Esimerkkinä viimeviikkoinen uintireissu joka siirtyi seuraavaan päivään koska neidille ei löytynyt mieluisia vaatteita. Kun aikansa kikkaili vaihteli vaateita ja kiukutteli ei sitten lähdetty ollenkaan. Eikä varmasti kikkaile toista kertaa! Ainakaan ihan äkkiä...
Käsittääkseni liiallinen vastuu tuo lapselle turvattomuuden tunnetta ja epävarmuutta mutta myöskin liika saaminen sitä, ettei mikään tunnu miltään. Kaikki on "ihan kivoja". Mitenkähän on sitten isompana kun haluamisetkin on isompia? Toki lasta täytyy kuunnella ja kunnioittaa mutta rajat on silti oltava. Lapset voi myös esittää toivomuksia mutta kaikkia ei voi toteuttaa. Joitakin kyllä. Esimerkiksi meillä on jokaisella lapsella kerran kuussa oma lempiruokapäivä jolloin syödään lapsen toivomaa ruokaa. Tai valitaan vaatteet kaupasta yhdessä. Mutta jos haluaa karkkia keskellä viikkoa se on aina ei, ellei ole joku "erikoispäivä" kuten synttärit tms. En myöskään osta leluja joka kauppareissulla, enkä edes joka viidennellä.
No, tulipa taas vuodatettua. Jokainen tekee tietysti tyylillään, sehän on vaan rikkautta. Mutta joskus voi toisten tavat ja tekemiset ärsyttää, varmasti minunkin kasvatustyyliä moni kauhistelee...

 

[taustalla]

Meillä lapset saavat pääättää mitä laittavat synttäreille päälleen.

Mutta leluja en osta kauppareissuilta koskaan, yksi karkkipäivä on olemassa, minä päätän pääsääntöisesti ruoat mitä syömme.

 

[taustalla]

Meillä lapsille annetaan vaihtoehtoja niissä asioissa, joissa se on mahdollista ja järkevää. Saa esim. valita, ottaako iltapalalla muroja vai jugurttia ja laittaako aamulla päälle punaisen vai keltaisen paidan. Nämä neuvoteltavat asiat kuuluvat meillä kategoriaan, jossa äidin mielestä "väärän vaihtoehdon" valitseminen ei millään lailla vaaranna lapsen hyvinvointia (ts. lapsi valitsee vaatteet, jotka eivät sovi yhteen).

Sitten on toinene kategoria asioita, ja niistä ei neuvotella. Nämä ovat tärkeitä ja liittyvät lapsen terveyteen ja muuhun hyvinvointiin. Esim. turvavyöt pidetään autossa kiinni, lämmin ruoka on sitä terveellistä sorttia, jota äiti on valmistanut jne.

Kyllä meillä silti lapset protestoivat (uhmaikäisiä molemmat). Tärkeää ei ole se, minkä puolesta /mitä vastaan uhittelee, vaan uhittelu itsessään (kuten tuoreimmassa Meidän perhe -lehdessä todettu).