Halu vapauteen,omaan...

[häkkilintu]

Naimisissa 15v,joista viimeset 2 ollut silkkaa helvettiä,minulle itselleni.
En osaa rakastaa,en jaksa katsoa,kuunnella,olla..Tämä paikka jota kodiksi rakensin kauan,on nyt hajoomassa mulle..
Lapsia on saatu 3,joita rakastan kaiken muun yli,mutta mä tunnen itseni vankilaan ahdistetuksi.
Se aika jonka saan joskus ani harvoin olla vain itseni kanssa menee ylensä kodin laittoon asumiskuntoon,hoitamiseen juoksevia asioita..

Minä tahdon vapaaksi!Tahdon olla vain minä!

Mies ei juuri kotiasioista ole kiinnostunut,on alati pois.Ja jos onkin kotona,ei osallistu.

Mä en rakasta,en vihaa..mutta mä olen ahtaalla itseni kanssa..

 

[r u u s a]

:hug:

En mä osaa kuin ihmetellä, mikset lähde.

Tosin mikä muuttuu, ellei mies kerran nytkään ole paikalla?

 

[niin]

Hommaa rakastaja muutamaksi kuukaudeksi . Käy Bulgariassa ja nussi murheet muualle. Oikeesti toimii!

 

[Non compos mentis]

Mä uskoisin niin, että sulla on ongelmana vain tuo kotona jumittaminen ja se minuuden hukkuminen. Jos saisit enemmän aikaa itsellesi ja miehesi olisi enemmän kotona, et miettisi rakastatko enää tms.

Sinuna löisin kylmät faktat miehelle pöytään nyt heti. Eli joko hän alkaa kiinnostumaan kotiasioista ja viettää kanssanne enemmän aikaa ja etsitte keinon saada sinulle vapaata aikaa tai sitten sinun täytyy miettiä itse niitä keinoja saada omaa aikaa.

 

[toinenkin häkkilintu]

Mulla melkein sama tilanne kuin aloittajalla. Parisuhteesta on kadonnut ilo ja positiivinen henki, jäljellä on vain molemminpuolienn välinpitämättömyys.

 

[Kimurantti]

:hug:

 

[häkkilintu]

Mulla melkein sama tilanne kuin aloittajalla. Parisuhteesta on kadonnut ilo ja positiivinen henki, jäljellä on vain molemminpuolienn välinpitämättömyys.

No tältä mustakin tuntuu..Ollaan vaan kämppiksiä,joista kumpikaan ei piittaa toisistaan.Miten tähän on tultu..en tiedä..

Olen pari kertaa koittanut aloittaa puhumisen,joka sitten menee siihen että mä olen paha,ikävä ja syyllinen kaikkeen..Nyt en enää viitsi,jaksa..eikä mua huvita.Odoten sitä hetkeä kun jompikumpi sanoo että that's it,nyt loppu..Enkä tarkoita mäntysuopaa...

 

[rauha]

pariterapiaan siitä, mars, riippumatta lähteekö toinen mukaan vai ei! aivan ilmeisesti kaipaat avarampaa näkökulmaa tilanteeseen, ja jos ero tulee nyt, jäljelle jää uupumus ja katkeruus joista ei välttämättä pääse koskaan yli. niin kauan kuin ollaan tuossa näennäistunteettomassa tilassa, voi tuntua että tunteita ei vain ole enää minkäänlaisia, mutta se on suojautumista. ikävä kyllä se suojautumiskeino kuluttaa ihmiseltä elämän huomaamatta. rakkaudennälkä piilee molemmilla kylmäksi kivettyneen vihan alla, ja kiukku ja pettymys siitä ettei tullutkaan rakastetuksi vaikka piti. ja kyllähän kaikki sen rakkauden ansaitsisivat, mutta tässä kohtaa ihmisen täytyy nöyrtyä katsomaan itseään ja toista hiukan etäämpää nähdäkseen missä kumpikin on kävellyt pois polulta. ihmisen tarpeet ovat lopultakin aika yksinkertaiset, ja on aivan mahdollista järjestää elämä niin että molempien tarpeet tulevat kuulluiksi. jos se lopulta autettunakaan ei onnistu tässä suhteessa, niin sittenpähän on parempi mahdollisuus onnistua seuraavassa, tai ainakin selvitä vähemmällä itseinholla. sillä rakkaudeton puurtaminen syö molempia, vaikka toinen päällisin puolin hyötyisi järjestelystä.

haaveileminen vapaudesta ja minänä olemisesta on usein vain henkireikä, joka pitkittää kärsimystä ja estää hakemasta apua. totta kai sinun pitää saada aikaa omassa rauhassa olemiseen, kaikki sitä tarviivat, mutta toivottavasti ymmärrät että täydellisestä irrallisuudesta haaveileminen on hätäreaktio eikä ideaalitila jota pitäisi äkkiä päästä realisoimaan. epäilemättä molemmat osapuolet ovat tehneet virheitä, ja nyt pitäisi ymmärtää missä on menty pieleen, jotta hahmoton paha olo pääsisi ulos ja tulisi taas olo, että päässä ei ole isompaa vikaa. asioitten selvittäminen auttaa ymmärtämään myös itseä paremmin. useinhan kai tuollaiseen tilanteeseen ajautuu siksi, että ei ymmärrä omien tarpeittensa oikeutusta riittävän syvästi vaatiakseen itselleen heti aiheen ilmetessä oikeudenmukaista rakastavaa kohtelua, jolloin myös kykenisi antamaan samaa takaisin. rakkauden tunne tulee vasta kun tulee kohdelluksi rakastavasti, ja kokee itsensä Tarpeelliseksi ja Arvostetuksi.