H
harmauduin
Vieras
Ihan käsittämätön ketju!
Työskentelen pääkaupunkiseudulla lastentarhanopettajana. Meidän päiväkodissa on paljon perheitä, joissa ainakin toinen vanhemmista on kotona työttömänä tai pienempää sisarusta hoitamassa. Vain yksi lapsi on puolipäiväinen, hoitoaika 8-12. Kaikki muut ovat yli 7h/päivä. Oikeasti.
Tällä viikolla aamupalalla klo 8 oli 15 lasta, joista 9:llä on ainakin toinen vanhemmista kotona. Lapset oli herätetty ja raahattu päiväkotiin aamupalalle, ensimmäiset jo klo 6.30 (sisarukset 1,5v ja hieman alle 3v, perheessä pieni vauva) Isä toi lapset työmatkallaan. Ja nämä pienet sisarukset haetaan kotiin klo 15.30-16.30.
Osa lapsista tosin kieltä oppimassa, mutta siihenkin riittäisi lyhyempi päivä kuin 8-10h. Monesti iltapäivällä kun on enää 2 aikuista työssä, niin nämä kotona olevien lapset ovat vielä paikalla "kun on niin kiva että lapset ehtivät leikkiä ulkona".
Mikä estää vanhempia itseään ulkoilemasta lastensa kanssa??
Olen kasvattajana täysin subjektiivisen hoito-oikeuden rajoittamisen puolella! Monet näistä kotona olevien vanhempien lapsista hyötyy varhaiskasvatuksesta, mutta vanhemmalle luulisi riittävän jaksamisen tueksi hoitoaika esim. klo 9-15.
Itse olen innostunut työstäni ja hoidan ja kasvatan kaikkia lapsia samanarvoisesti, mutta viime aikoina tämä kotona olevien vanhempien joukko on alkanut ihmetyttää. Pienet lapset tuodaan päiväkotiin aamuvarhaisella "saamaan virikkeitä" ... huoh. En keksi yhtäkään syytä miksi päiväkoti olisi kotia parempi paikka lapselle. Lapsi ei jää mistään paitsi vaikka olisi "vaan" kotona. (Nyt tarkoitaan ns. normaaliperhettä, joissa ei sairautta, päihdeongelmaa tms)
Työskentelen pääkaupunkiseudulla lastentarhanopettajana. Meidän päiväkodissa on paljon perheitä, joissa ainakin toinen vanhemmista on kotona työttömänä tai pienempää sisarusta hoitamassa. Vain yksi lapsi on puolipäiväinen, hoitoaika 8-12. Kaikki muut ovat yli 7h/päivä. Oikeasti.
Tällä viikolla aamupalalla klo 8 oli 15 lasta, joista 9:llä on ainakin toinen vanhemmista kotona. Lapset oli herätetty ja raahattu päiväkotiin aamupalalle, ensimmäiset jo klo 6.30 (sisarukset 1,5v ja hieman alle 3v, perheessä pieni vauva) Isä toi lapset työmatkallaan. Ja nämä pienet sisarukset haetaan kotiin klo 15.30-16.30.
Osa lapsista tosin kieltä oppimassa, mutta siihenkin riittäisi lyhyempi päivä kuin 8-10h. Monesti iltapäivällä kun on enää 2 aikuista työssä, niin nämä kotona olevien lapset ovat vielä paikalla "kun on niin kiva että lapset ehtivät leikkiä ulkona".
Mikä estää vanhempia itseään ulkoilemasta lastensa kanssa??
Olen kasvattajana täysin subjektiivisen hoito-oikeuden rajoittamisen puolella! Monet näistä kotona olevien vanhempien lapsista hyötyy varhaiskasvatuksesta, mutta vanhemmalle luulisi riittävän jaksamisen tueksi hoitoaika esim. klo 9-15.
Itse olen innostunut työstäni ja hoidan ja kasvatan kaikkia lapsia samanarvoisesti, mutta viime aikoina tämä kotona olevien vanhempien joukko on alkanut ihmetyttää. Pienet lapset tuodaan päiväkotiin aamuvarhaisella "saamaan virikkeitä" ... huoh. En keksi yhtäkään syytä miksi päiväkoti olisi kotia parempi paikka lapselle. Lapsi ei jää mistään paitsi vaikka olisi "vaan" kotona. (Nyt tarkoitaan ns. normaaliperhettä, joissa ei sairautta, päihdeongelmaa tms)