Hakisitko lisää sairaslomaa? Masennuksesta asiaa.

["vieras"]

Olen opiskelija. Jäin ennen joulua sairaslomalle masennuksen vuoksi, opintoihin paluu olisi ollut Tammikuun loppupuolella. No, tytär sitten sairastui. Sitten minä, sitten taas tytär, flunssaa ja korvatulehdusta. En vieläkään ole kouluun mennyt/päässyt. Liekö ollut innostustakaan kovin paljon..

Lääkeannostusta nostettiin aiemmin tällä viikolla, ja sen takia olo on ollut ihan järjettömän huono. Tänä aamuna heräsin, itkin monta tuntia, kävin suihkussa ja loppupäivän mennyt zombivaihteella. Tuntuu, etten vaan jaksa. Yhtään mitään.

Maanantaihin on pitkä matka, olen jo ilmoittanut, etten tällä viikolla ole tulossa, mutta entäs ensi viikko? Kauanko tätä sietämätöntä oloa jatkuu? Voinko hakea taas sairaslomaa, vai pakotanko itseni vihdoin ja viimein takaisin normaaliin arkeen? Olen ihan hukassa kaiken kanssa..

 

["vieras ap"]

auttakaa nyt mua.

 

["carpe diem"]

Masennus on laiskuutta. piristä itseäsi äläkä kiehu itsesäälissä. Terapeutille juttelemaan, mikäli lapsuudesta ongelmia, kuten monilla masentuneilla on. Jotkut osaavat itse parantaa itsensä ja olla parempia ihmisiä, kuin oma kokemus.

 

[..]

arki parantaa. rutiinit parantaa. sinut parantaa se että lähdet kouluun ja alat toimimaan niinkuin olisit jo parantunut. aivot tottuu tekemättömyyteen ja jumahtaa siihen kotonaoloon. pinnistä ja ponnista ja mee siinne kouluun!

 

["vieras ap"]

[QUOTE="carpe diem";25634653]Masennus on laiskuutta. piristä itseäsi äläkä kiehu itsesäälissä. Terapeutille juttelemaan, mikäli lapsuudesta ongelmia, kuten monilla masentuneilla on. Jotkut osaavat itse parantaa itsensä ja olla parempia ihmisiä, kuin oma kokemus.[/QUOTE]

Tästäpä huomaa ettei sinulla ole masennuksesta tasan yhtään kokemuksesta. Ja terapiassa käyn jo.

 

["carpe diem"]

Tokihan olo on huono, kun et ole tässä maailmassa, vaan lääkkeinesi jossain muualla. Todellisuus iskee kuitenkin joskus. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja, mutta ei tarvitsekaan. Jkainen on omanlaatuisenaan hyvä. Turha rypeä itsesäälissä ja siihen syödä lääkkeit'

 

["vieras ap"]

[QUOTE="carpe diem";25634685]Tokihan olo on huono, kun et ole tässä maailmassa, vaan lääkkeinesi jossain muualla. Todellisuus iskee kuitenkin joskus. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja, mutta ei tarvitsekaan. Jkainen on omanlaatuisenaan hyvä. Turha rypeä itsesäälissä ja siihen syödä lääkkeit'[/QUOTE]

Olin huomattavasti enemmän muualla ennen lääkkeitä. Pidä turpasi kiinni, kun et selvästi asiasta mitään tiedä.

 

["a p"]

arki parantaa. rutiinit parantaa. sinut parantaa se että lähdet kouluun ja alat toimimaan niinkuin olisit jo parantunut. aivot tottuu tekemättömyyteen ja jumahtaa siihen kotonaoloon. pinnistä ja ponnista ja mee siinne kouluun!

Hohhoijaa...sanoisitko noin myös esim. syöpäsairaalle?

 

["kohtalotoveri"]

Oletko motivoitunut opintoihisi? Kiinnostavatko ne sinua? Haluatko ylipäänsä valmistua? Itse masennuin opiskellessani ja lopetin opinnot kokonaan. Sitten hakeuduin alalle, joka todella kiinosti. Vein opinnot loppuun masennuksesta huolimatta (kävin samalla terapaissa.)

 

["vieras ap"]

Tietääkö kukaan onko masennusta sairastaville joku vertaistukipalsta olemassa?

 

["carpe diem"]

[QUOTE="vieras ap";25634671]Tästäpä huomaa ettei sinulla ole masennuksesta tasan yhtään kokemuksesta. Ja terapiassa käyn jo.[/QUOTE]


Ei pidä plettamuksesi paikkaansa. Ehkä optimistesen luonteeni vuoksi en niin pahasti masennu, olen joskus down, mutta ei siihen voi jäädä rypemään. Olen ollut useamman lapsen yhteishuoltaja ja työssäkäyvä, monesti voimat koetuksella,
Tunnen myös eläkkeelle päässeitä 'mielenterveysongelmien' vuoksi. Kaikki he haluavat nukkua kauan aamulla ja valvoa yöt, lapset kuitenkin herättävät ja siitä ahdistuu, univajetta tulee.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="kohtalotoveri";25634704]Oletko motivoitunut opintoihisi? Kiinnostavatko ne sinua? Haluatko ylipäänsä valmistua? Itse masennuin opiskellessani ja lopetin opinnot kokonaan. Sitten hakeuduin alalle, joka todella kiinosti. Vein opinnot loppuun masennuksesta huolimatta (kävin samalla terapaissa.)[/QUOTE]

En kyllä oikeastaan ole, kun en voi alalla edes jatkaa.. Muutama viikko olisi enää jäljellä, mutta en vaan pääse. Haluan käydä koulun kuitenkin loppuun, tosiaan kun sitä niin vähän olisi jäljellä.

 

["a p"]

[QUOTE="carpe diem";25634728]Ei pidä plettamuksesi paikkaansa. Ehkä optimistesen luonteeni vuoksi en niin pahasti masennu, olen joskus down, mutta ei siihen voi jäädä rypemään. Olen ollut useamman lapsen yhteishuoltaja ja työssäkäyvä, monesti voimat koetuksella,
Tunnen myös eläkkeelle päässeitä 'mielenterveysongelmien' vuoksi. Kaikki he haluavat nukkua kauan aamulla ja valvoa yöt, lapset kuitenkin herättävät ja siitä ahdistuu, univajetta tulee.[/QUOTE]

Et ehkä ole masentunut mutta ilmeisesti muuten tasapainoton. Sinulla ei ole empatiakykyä lainkaan, ehkä itse oireilet sitten noin. Monella on jo lapsuudessa menetetty perusturvallisuus ja luottamus ja ne vaikuttavat väistämättä aikuisenakin jos ei ole ollut turvallisia ihmisiä eikä asioita ole käsitelty mitenkään.

 

[jill]

[QUOTE="a p";25634691]Hohhoijaa...sanoisitko noin myös esim. syöpäsairaalle?[/QUOTE]

No johan on vertaus!!!
Ihan oikeasti ap saa maatakkin kotona, jos noin asennoituu. Mars tekemään jotain!
'Masennus' on ihan täysin ja puhtaasti sitä, että ihmisellä on liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Ripaus itsesääliä, annos marttyyriutta ja kertakaikkista laiskuutta. Siinä se. Ja ei kannata kenenkään sanoa että mulla ei oo kokemusta-ihan varmasti on. Lähiomaiseni ja muutama sukulainen kärsii tästä 'sairaudesta', toisin sanoen töihin eivät pääse, mutta muuhun virtaa kyllä riittää.

 

["kohtalotoveri"]

Ei sun tarvitse pakottaa itseäsi normaaliin arkeen, mutta raahaudu nyt sinne kouluun, jos enää muutama viikko on jäljellä. Tosin miksi pitäsi, jos et edes halua valmistua ko ammattiin (vai onko se ammattikoulutus tai joku muu?).

 

[Lilith]

Tukinetti on olemassa, siellä on kyllä kaikenlaisia mielenterveysongelmaisia, mutta kyllä sieltä vertaistukea saa ja huomattavasti laadukkaampaa sellaista kuin esimerkiksi täältä. Näköjään.

Hae ihmeessä lisää sairaslomaa, jos siltä tuntuu. Sillä pakottamisella et pitkälle pötki - et voi alkaa leikkiä, että normaali arki sujuu, jos se ei suju. Niin otat vain askeleen eteen ja huonoimmassa tapauksessa seitsemän taakse. Ehkä jopa lujaa, nimim. kokemusta on.

En osaa sanoa sinulle mitään, mikä auttaisi. Jaksamista.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="a p";25634740]Et ehkä ole masentunut mutta ilmeisesti muuten tasapainoton. Sinulla ei ole empatiakykyä lainkaan, ehkä itse oireilet sitten noin. Monella on jo lapsuudessa menetetty perusturvallisuus ja luottamus ja ne vaikuttavat väistämättä aikuisenakin jos ei ole ollut turvallisia ihmisiä eikä asioita ole käsitelty mitenkään.[/QUOTE]

Tämä ei sitten ollut aloittaja.. Mutta totta puhuu. Terapeutin mukaan olen ollut masentunut kovasti jo ainakin yläasteesta lähtien, joten ei tässä nyt mistään univajeesta ole kyse.

 

[..]

[QUOTE="a p";25634691]Hohhoijaa...sanoisitko noin myös esim. syöpäsairaalle?[/QUOTE]

toisinkuin syöpäsairailla niin masennuksen hoidosta on ihan vahvaa näyttöä että mahdollisimman lyhyet sairaslomat ovat toipumisen kannalta edullisia. vaikka se työssäkäynti tai koulussakäynti onkin helvetin raskasti niin juuri se usein estää masennusta kroonistumasta.

 

["vieras ap"]

Tukinetti on olemassa, siellä on kyllä kaikenlaisia mielenterveysongelmaisia, mutta kyllä sieltä vertaistukea saa ja huomattavasti laadukkaampaa sellaista kuin esimerkiksi täältä. Näköjään.

Hae ihmeessä lisää sairaslomaa, jos siltä tuntuu. Sillä pakottamisella et pitkälle pötki - et voi alkaa leikkiä, että normaali arki sujuu, jos se ei suju. Niin otat vain askeleen eteen ja huonoimmassa tapauksessa seitsemän taakse. Ehkä jopa lujaa, nimim. kokemusta on.

En osaa sanoa sinulle mitään, mikä auttaisi. Jaksamista.

Kiitos tästä.

 

[Lilith]

No johan on vertaus!!!
Ihan oikeasti ap saa maatakkin kotona, jos noin asennoituu. Mars tekemään jotain!
'Masennus' on ihan täysin ja puhtaasti sitä, että ihmisellä on liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Ripaus itsesääliä, annos marttyyriutta ja kertakaikkista laiskuutta. Siinä se. Ja ei kannata kenenkään sanoa että mulla ei oo kokemusta-ihan varmasti on. Lähiomaiseni ja muutama sukulainen kärsii tästä 'sairaudesta', toisin sanoen töihin eivät pääse, mutta muuhun virtaa kyllä riittää.

Kärsi siitä ensin itse (jota en kyllä osaa kenellekään edes toivoa) ja tule sitten sanomaan. Sivusta seuraaminen on täysin eri asia - sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

 

["kohtalotoveri"]

Haluan noille sanoa, jotka laiskaksi masentuneita haukkuvat. Masennus voi johtuamonesta asiasta, esim. huonosta lapsuudesta (alkoholistivanhemmat, huostaanotto, jopa insesti). Masennus voi paheta vakavammaksi mieleenterveyden oireeksi, jolloin menee realiteetintaju. Masentuneita pitää auttaa, ei syyllistää. En ymmärrä tota laiskuus-puhetta. Ehkä se masennus voi näyttäytyä laiskutena. Ei ole voimavaroja kuin pitää itseään koossa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";25634753]Tämä ei sitten ollut aloittaja.. Mutta totta puhuu. Terapeutin mukaan olen ollut masentunut kovasti jo ainakin yläasteesta lähtien, joten ei tässä nyt mistään univajeesta ole kyse.[/QUOTE]

Anteeksi! Laitoin aivan ajatuksissani tuon ap:n alkuun

 

[ttusemitääntiä]

no kylläpäs taas masennuksen asiantuntemusta löytyi. Yksi on ollu joskus vähän down, toisen lähiomainen jaksaa tehdä jotain vaikka onkin masentunut ja sekös ketuttaa.

Pitäiskös sun ap ottaa yhteyttä sinne mistä olet ne lääkkeet saanut ja kysyä, että pitäiskö niitä vaihtaa tai annostusta muuttaa tai jotain? Jos ne ei sovikaan sulle?

 

["vieras"]

No johan on vertaus!!!
Ihan oikeasti ap saa maatakkin kotona, jos noin asennoituu. Mars tekemään jotain!
'Masennus' on ihan täysin ja puhtaasti sitä, että ihmisellä on liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Ripaus itsesääliä, annos marttyyriutta ja kertakaikkista laiskuutta. Siinä se. Ja ei kannata kenenkään sanoa että mulla ei oo kokemusta-ihan varmasti on. Lähiomaiseni ja muutama sukulainen kärsii tästä 'sairaudesta', toisin sanoen töihin eivät pääse, mutta muuhun virtaa kyllä riittää.

Oikein sopiva vertaus Masennus on SAIRAUS, alakulo ja vitutus ei ole masennusta vaan "masennusta" Kukaan, ei kukaan halua sairastua psyykkisesti koska se on helvettiä. Joku viisas onkin todennut että henkinen tuska on suurinta tuskaa mitä ikinä voi olla. Se on niin helvetillistä että kukaan ei halua olla laiska ja jäädä makaamaan masennuksen varjolla. Ja ei, sulla ei todellakaan ole kokemusta masennuksesta jos sulla on laiskoja sukulaisia

 

["vieras"]

toisinkuin syöpäsairailla niin masennuksen hoidosta on ihan vahvaa näyttöä että mahdollisimman lyhyet sairaslomat ovat toipumisen kannalta edullisia. vaikka se työssäkäynti tai koulussakäynti onkin helvetin raskasti niin juuri se usein estää masennusta kroonistumasta.

Eli sanoisit syöpäsairaallekin että hopi hopi, ylös siitä!