Haittaisiko sinua, jos miehesi ei olisi...

[Juu]

Mies kyllä tietää, että haluan naimisiin ja on sanonut, että kosii kyllä vielä. Jos olisi hänestä kiinni, niin emme varmasti menisi ikinä naimisiin, avioliitto ei ole hänelle tärkeä.

No jos avioliitto on hänelle samantekevä, niin eikö hälle kuitenkaan sun mielipide merkkaa mitään? Jos on ihan sama niin eiks oo ihan sama olla naimisissakin?

 

[Pesky Pixie]

Haittaisi. Eikä hän tuossa vaiheessa olisi enää mieheni, eikä meillä olisi lastakaan. Meillä on sopimus, että ensin kihlat, sitten yhteenmuutto, sitten avioliiton jälkeen lapsia, jos suodaan.

 

[Kowalski]

Haittaisi, enkä olisi tuollaiseen tilanteeseen joutunutkaan.

 

[vieras]

Kyllä mua haittais. :/

 

[ap]

Mies kyllä tietää, että haluan naimisiin ja on sanonut, että kosii kyllä vielä. Jos olisi hänestä kiinni, niin emme varmasti menisi ikinä naimisiin, avioliitto ei ole hänelle tärkeä.

No jos avioliitto on hänelle samantekevä, niin eikö hälle kuitenkaan sun mielipide merkkaa mitään? Jos on ihan sama niin eiks oo ihan sama olla naimisissakin?

No sitä minäkin olen kysynyt, että eikö mielipiteeni merkkaa mitään, mutta en ole kovin selkeää vastausta saanut...a

 

[ap]

Tosin olemme aika nuoria vielä, että kaipa sitä ehtii...

 

[Scarlett O Harava]

Enpä usko, että haittaas. Ei mun ole mikään pakko päästä naimisiin.

 

[Pinki]

Ei

 

[sama]

meillä sama kuin ap:llä: 5v yhdessä ja mies tietää että odotan kosintaa. Sanoikin kerran hiparakassa että on päättänyt jo päivän. Tää tapahtui pari vuotta sitten. Sen jälkeen oon jännäilly kaikki 080808, 090909 ja nyt odotan 101010. Plus kaikki ystävänpäivät ja synttärit.. Ei oo kivaa ei..

Kuulostaa erittäin ärsyttävältä. Muistaakohan hän itse, että on näin sanonut?

No sitäpä minäkin oon miettinyt. Se heitto saattoi olla vaan yritys saada mut lopettamaan keskustelu Enkä todellakaan halua udella/painostaa joten en oo sit jälkeenpäin mitään kysellyt. Miettinyt vain omassa pääkopassa.

Höh...Ens kerralla, kun ootte ottanu pari lasillista, niin kysyt Onko teillä lapsia?

On joo, yksi lapsi. Ja en tod epäile mitään rakkauden puutetta tms. On vaan niin "boheemi" tapaus mut mulle se ois tärkee ja iso juttu.

 

[Rukoilijasirkka]

Mun mielestä naimisiin mennää ennenkuin aletaan asua yhdessä. Silloin ei voi noin käydä, että vedätetään ja vetkutellaan. Kukin tavallaan, mutta 7 vuoden vedätys on aika paksua.

 

[Madicken04]

Mun mielestä naimisiin mennää ennenkuin aletaan asua yhdessä. Silloin ei voi noin käydä, että vedätetään ja vetkutellaan. Kukin tavallaan, mutta 7 vuoden vedätys on aika paksua.

Alan kanssa pikkuhiljaa kallistua tälle kannalle. Tai ainakin sille että naimisiin kannattaa mennä ennen lapsia. Jos siis ylipäätänsä naimisiin haluaa.

 

[32v.]

Mua varmaankin haittaisi. Mä olen omalla kohdallani hirveän "vanhakantainen", vaikkei mulle toisaalta ole mitään väliä sillä, miten muut tekevät. Meillä esikoinen sai alkunsa sen jälkeen, kun mies oli kosinut ja olimme lyöneet lukkoon hääpäivän. Meillä sitten tärppäsi salamana ja "ehdimme" naimisiin reilua kuukautta ennen esikoisen syntymää, noudatimme siis alkuperäistä suunnitelmaa raskaudesta huolimatta. Olemme olleet nyt noin 13 vuotta yhdessä, 10-vuotishääpäivä meillä on ensi kuussa.

 

[Kowalski]

Mun mielestä naimisiin mennää ennenkuin aletaan asua yhdessä. Silloin ei voi noin käydä, että vedätetään ja vetkutellaan. Kukin tavallaan, mutta 7 vuoden vedätys on aika paksua.

Alan kanssa pikkuhiljaa kallistua tälle kannalle. Tai ainakin sille että naimisiin kannattaa mennä ennen lapsia. Jos siis ylipäätänsä naimisiin haluaa.

Minä peesaan teitä molempia ainakin osittain.

Eli kihlat, yhteenmuutto ja häät suht nopsaan (ei mitään 9 v kihlauksia siis), sitten vasta lapset.

 

[Pesky Pixie]

Mun mielestä naimisiin mennää ennenkuin aletaan asua yhdessä. Silloin ei voi noin käydä, että vedätetään ja vetkutellaan. Kukin tavallaan, mutta 7 vuoden vedätys on aika paksua.

Alan kanssa pikkuhiljaa kallistua tälle kannalle. Tai ainakin sille että naimisiin kannattaa mennä ennen lapsia. Jos siis ylipäätänsä naimisiin haluaa.

Minä peesaan teitä molempia ainakin osittain.

Eli kihlat, yhteenmuutto ja häät suht nopsaan (ei mitään 9 v kihlauksia siis), sitten vasta lapset.

Mä kanssa ilmaannun peesaamaan. Edelleen mä ihmettelen näitä monien vuosien kihlauksia, joissa miehellä ei selvästikään ole aikomustakaan mennä naimisiin. Ja jos mies ei halua, niin eihän hänen kannatakaan mennä naimisiin, kun kaiken sen saa ilmankin. Miksi ostaa lehmä jos maitoa saa ilmaiseksikin?

 

[vieras]

Mun mielestä naimisiin mennää ennenkuin aletaan asua yhdessä. Silloin ei voi noin käydä, että vedätetään ja vetkutellaan. Kukin tavallaan, mutta 7 vuoden vedätys on aika paksua.

Mun mielestä ei missään nimessä naimisiin ennen kuin on asuttu yhdessä. Lapsia en tieten tahtoen hankkisi ennen avioitumista. 7 vuoden vedätys on kyllä paksua, siitä olen samaa mieltä.

 

[32v.]

Mua varmaankin haittaisi. Mä olen omalla kohdallani hirveän "vanhakantainen", vaikkei mulle toisaalta ole mitään väliä sillä, miten muut tekevät. Meillä esikoinen sai alkunsa sen jälkeen, kun mies oli kosinut ja olimme lyöneet lukkoon hääpäivän. Meillä sitten tärppäsi salamana ja "ehdimme" naimisiin reilua kuukautta ennen esikoisen syntymää, noudatimme siis alkuperäistä suunnitelmaa raskaudesta huolimatta. Olemme olleet 12,5 vuotta yhdessä, 10-vuotishääpäivä meillä on ensi kuussa.

En tiiä kehtaanko ees kertoa, mutta me muutimme yhteen vasta häiden jälkeen. Asuimme eri puolella Suomea vielä ennen häitä, mulla oli opiskelut juuri päättymässä ja miehellä taas työpaikka useamman sadan kilometrin päässä minun olinpaikastani. Eli meidän suhteessamme tapahtui sinä kesänä alle parin kuukauden sisällä paljon: oli häät, yhteenmuutto ja esikoisen syntymä...

 

[syysusva05]

Me olemme olleet yhessä jo pian 11v, kaksi lasta, naimisiin päästy ilman kummankaan kosintaa

 

[Pätsmaruu]

Ei. Miksi ihmeessä pitäisi? Mä en oikein ymmärrä :ashamed: ... Se, että me ollaan susipari, ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle enkä mä koe että sitä nyt meidän pitäis edes lähtee erikeseen perustelemaankaan kenellekään. Meille tämä sopii oikein hyvin, kumpikaan ei olla edes puhuttu naimisiinmenosta, meille riittää vallan mainiosti tämä meidän oma sitoutumisen tasomme keskenämme pariskuntana sekä isommin perheenä lastemme kanssa.

 

[vieras]

mä sitten taas oon ihan ehdottomasti sillä kannalla että ensin yhteen muutto ja sitten vasta mahdollinen kihlaus ja sen jälkeen myös samaa mieltä että nopeasti häät. mä oon sitä mieltä ettet tunne toista ennen yhdessä asumista niin hyvin että tietäisit haluavasi hänen kanssa naimisiin.

 

[ap]

Mun mielestä on kyllä merkitystä minkä ikäisinä seurustelu on alkanut. Tarkoitan siis, että jos tapaa kolmekymppisenä, niin varmasti asiat etenevät luonnostaan nopeammin, mutta mekin olemme miehen kanssa olleet aika nuoria seurustelun alkaessa (16 ja 19). Harva tänäpäivänä tuon ikäisenä menee heti naimisiin jne. Toki poikkeuksia löytyy.

 

[32v.]

mä oon sitä mieltä ettet tunne toista ennen yhdessä asumista niin hyvin että tietäisit haluavasi hänen kanssa naimisiin.

Mä väitän, että mä tunsin. Mies oli nimittäin ollut yksi parhaista ystävistäni noin viiden vuoden ajan ennen seurustelua ja sen lisäksi ehdimme seurustella noin 1,5 vuotta ennen miehen kosintaa ja hääpäivän lukkoon lyömistä.

 

[Madicken04]

Mun mielestä naimisiin mennää ennenkuin aletaan asua yhdessä. Silloin ei voi noin käydä, että vedätetään ja vetkutellaan. Kukin tavallaan, mutta 7 vuoden vedätys on aika paksua.

Alan kanssa pikkuhiljaa kallistua tälle kannalle. Tai ainakin sille että naimisiin kannattaa mennä ennen lapsia. Jos siis ylipäätänsä naimisiin haluaa.

Minä peesaan teitä molempia ainakin osittain.

Eli kihlat, yhteenmuutto ja häät suht nopsaan (ei mitään 9 v kihlauksia siis), sitten vasta lapset.

Mä kanssa ilmaannun peesaamaan. Edelleen mä ihmettelen näitä monien vuosien kihlauksia, joissa miehellä ei selvästikään ole aikomustakaan mennä naimisiin. Ja jos mies ei halua, niin eihän hänen kannatakaan mennä naimisiin, kun kaiken sen saa ilmankin. Miksi ostaa lehmä jos maitoa saa ilmaiseksikin?

Niin, me mentiin kihloihin 4kk seurustelun jälkeen ja alunperin mietittiin että mentäisiin naimisiin seuraavana kesänä. Mutta sitten ei oikein edes tiedetty mitä häiltä haluttiin ja sitten alkoi vuavakuume painaa päälle niin että päätetiin odotella sen lapsen yli. Ja sitten kerkesi se toinenkin lapsi väliin, kunnes huomattiin että tätä vauhtia se naimisiinmeno jää jonnekin historianhämärään ja päädyttiin sitten hoitamaan se vihkiminen kuopuksen ristiäisten yhteydessä.

Ei tuo nyt liiemmin ole häirinnyt, mutta tavallaan olen alkanut näkemään sen avioliiton jotenkin sen yhteisen elämän ja perheen alkuna. Jos se jää odottelemaan jonnekin vuosien päähän kun kaikki on jo ollut kauan valmista niin tavallaan se menettää merkityksensä. Tai siis tavallaan alkaa ihmetellä miksi ylipäätänsä mennä naimisiin kun elämä on jo urillaan noinkin, ja kuitenkin jos pitää sitä avioliittoa tärkeänä niin kuvittelisi että sen haluaa jo aiemmin.


Ja kieltämättä olen alkanut suhtautua vähän skeptisestikin näihin jotka menevät naimisiin tyyyliin 8-10v yhteiselämän jälkeen, liian usein sitten siinä ero onkin jo pian kolkuttelemassa ovelle...