Pari vuosikymmentä sitten olin kesätöissä oppaana Suomen Joutsenella. Siis se uljas, valkoinen purjealus, joka toimi (ja toimii) museona täällä Turussa. No, yhtenä lämpimänä kesäaamuna tultiin töihin ja löydettiin kannella siijaitsevasta, pleksilasista rakennetusta lipunmyyntikojusta valtava kasa sitä itseään. Oli vielä mukavasti ehtinyt muhia aamuauringossa (paistoi tosiaan koko kopin täydeltä sisään, kun läpinäkyvät oli seinät), ja haju oli lähes silmin nähtävissä.
Paperiongelmakin oli kätevästi rakaistu, sillä kasan vieressä oli muutama "Tervetuloa Turkuun" -esite täysin palvelleena. Montaa asiaa kerittiin siinä aamutuimaan pohtia, mm. sitä oliko teolla mahdollisesti jonkilaista kannanoton luonnetta esim. tamperelaisten suunnalta (vrt. esitteiden käyttö) ja sitä, miksi ihmeessä laivan edessä ollut tiheä pusikko ei ollut kelvannut hätähousulle, vaan oli jotenkin onnistunut ohittamaan kaikki laivan hälytysjärjestelmät ja kapuamaan pikkuruiseen myyntikoppiimme asioilleen.
Iltapäivällä sitten saimme soiton poliisilaitokselta; Laivan hälärit olivat sittenkin toimineet ja poliisilla oli säilössä ERITTÄIN nolo, erään turkulaisen firman toimitusjohtaja, joka oli napattu kiinni kirjaimellisesti housut kintuissa. Sanomattakin lienee selvää, että sovittu "likaisen työn lisä" kiliahti tilelle valon nopeudella...