Häpeä

On vierähtänyt viikko edellisestä postauksestani.
Tämän palstan vakiokirjoittaja on nimennyt minut elämäntarinatädiksi, jos oikein muistan.
Mitään ei ole tässä maailmassa pakko lukea. Hyppää vain yli epämieluisat jorinat.
Luin eilen Anna-lehden nettisivuilta Jyrki Lehtolan kolumnin. Hän on kirjoittanut kirjan.
Olen samaa mieltä. Tunteista jauhetaan nykyään liikaa. Olen aina pitänyt suurimman osan asioistani ja tunteistani visusti ominani.
Katsoin eilen Areenalta elokuvan Jäähyväiset aseille. Tarinan lopulle oli kirjoitettu useita versioita.
Pelko ja rohkeus. Ne olivat tarinan pääsanomat. Ei kuolemaansa tarvitse pelätä.
Jos tällä palstalla ei ole soveliasta kertoa mistä on kiinnostunut, jutun aiheet kuivuvat kokoon.
Moni on käynyt tällä palstalla vain kääntymässä.
jäähyväiset aseille herätti paljon ajatuksia. Kirjailijan tyyli puhua asioista suoraan ja kaunistelematta viehättää.
Oli mukava kuunnella radiolähetys Kuopiosta. Sisareni on käymässä pk-seudulla ja hänellä on murre säilynyt puheessa.
Eipä minulla muuta ole mielen päällä. Elämäntarinaani en aio kirjoittaa kansien väliin.
Laura Malmivaaran kirja Vaiti on seuraavana lukulistalla. Minä ja moni muu tässä maassa on todennut,
että parempi antaa pölyn laskeutua. Myöhemmin asioita voi tarkastella objektiivisesti.

5.9.2021 en vielä aavistanut mitä on edessä seuraana vuonna.
Aamun uutisissa puhuttiin Gazan aselevosta. Myös Ukrainaan toivotaan rauhaa.
Lueskelin Häpeä-ketjuani, enkä enää muistanut oikeastaan mitään lukemistani kirjoista. Vaiti-kirjan muistan hyvin. Laura Malmivaara on nykyään paljon mediassa suositun tv-sarjan takia.
Aamun uutisissa näytettiin videopätkää Narinkkatorilta, jonka väkijoukossa olin viime kesänä. Tilaisuudessa puhui Sanna Marin, joka osallistuu tänään käräjäoikeuden istuntoon saadakseen elää rauhassa häntä ikävästi usein lähestyneeltä mieheltä.
Vuoden 2021 mekkogateni, ja tämän talven välisellä aikajanalla olen saanut olla rauhassa ulkonäkökommenteitä yleisillä paikoilla. Sitten tapautui liukuporrasgate postireissun jälkeen ennen joulua. Sain kehut hyvistä tisseistäni, mutta ikää minulla on ulko-ovella remunneen kaljalössin mielestä liikaa. Jos paksun toppatakkini vetoketju olisi ollut kaulaani asti kiinni, olisin säästynyt ns. kehuilta. Tapaus herätti monenlaisia tunteita, joiden kirjo on värikkäämpi kuin sateenkaaren värit.
Tällä palstalla olen saanut syksystä 2020 lähtien hyvin erikoista palautetta lähinnä kirjautuneilta henkilöiltä. Heistä naisoletettu persu on ollut kaikistä ärhäköin. Hän jopa ivasi ulkonäköni Ylen uutiskuvan väkijoukosta.
Suomi on tilastojen mukaan maailman onnellisin kansa. Eikö alle kuuden miljoonan populassa ole sijaa kaikenlaisille yksilöille? Vain osa heistä ottaa osaa somekeskusteluihin. Katsoin näetistä videon, jossa radiossa ja tv:ssä esiintyvä nuori naisjuontaja kertoi miksi hän on lopettanut täysin nettikommenttien lukemisen. Hän kertoi esimerkkinä asioinnin kaupan kassalla, jossa kukaan ei hyökkää häntä vastaan ikävillä kommenteilla. Elävä elämä on onneksi mukavaa verrattuna somepalstojen kirjoituksiin. En pelkää astua kotiovesta ulos, ja kohdata ihmisiä.
Kun suljen netin, käyn asioilla. Leivoin kaurakeksejä, ja heitin taikinaan viimeiset leivinjauheet. Suolakin on lopussa. Suolaa suolaa enemmän suolaa kaikki onnistuu sanoi fakiiri lapsuuteni Papukaija-ohjelmassa. Nykytiedon mukaan liika suola ei ole terveellistä.
Kirjojen lukemista aion jatkossakin vähentää reippaasti. Yle Areenalta olen katsonut kaksi jaksoa brittisarjasta Neiti Scarlet ja herttua. Pääsen sarjan avulla 1800-luvun Lontooseen. Lontooseen minulla on jatkuva ikävä vaikka yritän maadoittaa tunteeni katsomalla brittien aamuohjelmaa. Elåmä siellä ei ole herkkua maan kurjan taloustilanteen vuoksi. Varsinkin brittieläkeläiset ovat ahtaalla.
Olin kirjoittanut tässä ketjussa, että korvakoruni tarttuvat koronamaskiin.
Selvisin koronavuosista. Olen saanut herkutteluni kuriin, ja kiristän lähes joka päivä legginsieni kuminauhaa. Jos joskus vielä saan edes yhden kivan ja ystävällisen kommentin joltain persulta tällä palstalla, elämäni on täydellistä.
Tokkopa sellaista koskaan tapahtuu. Se olisi erittäin suuri häpeä arvonsa tunteville persuille.
Näillä mennään, ja jatketaan häpeälinjalla maailman onnellisimmassa maassa lainausmerkeissä. Purran saksista en tohtinut kirjoittaa sanaakaan. Ehkä Riikka on jo siirtynyt paperisilppurin käyttöön.

 

Mitä hittoa, taas tuli kolmeen kertaan mun kommentti, vaikka vain kerran painoin "lähetä vastaus"..

Jos se meni kolmeen eri osoitteeseen?

 

5.9.2021 en vielä aavistanut mitä on edessä seuraana vuonna.
Aamun uutisissa puhuttiin Gazan aselevosta. Myös Ukrainaan toivotaan rauhaa.
Lueskelin Häpeä-ketjuani, enkä enää muistanut oikeastaan mitään lukemistani kirjoista. Vaiti-kirjan muistan hyvin. Laura Malmivaara on nykyään paljon mediassa suositun tv-sarjan takia.
Aamun uutisissa näytettiin videopätkää Narinkkatorilta, jonka väkijoukossa olin viime kesänä. Tilaisuudessa puhui Sanna Marin, joka osallistuu tänään käräjäoikeuden istuntoon saadakseen elää rauhassa häntä ikävästi usein lähestyneeltä mieheltä.
Vuoden 2021 mekkogateni, ja tämän talven välisellä aikajanalla olen saanut olla rauhassa ulkonäkökommenteilta yleisillä paikoilla. Sitten tapautui liukuporrasgate postireissun jälkeen ennen joulua. Sain kehut hyvistä tisseistäni, mutta ikää minulla on ulko-ovella remunneen kaljalössin mielestä liikaa. Jos paksun toppatakkini vetoketju olisi ollut kaulaani asti kiinni, olisin säästynyt ns. kehuilta. Tapaus herätti monenlaisia tunteita, joiden kirjo on värikkäämpi kuin sateenkaaren värit.
Tällä palstalla olen saanut syksystä 2020 lähtien hyvin erikoista palautetta lähinnä kirjautuneilta henkilöiltä. Heistä naisoletettu persu on ollut kaikistä ärhäköin. Hän jopa ivasi ulkonäköni Ylen uutiskuvan väkijoukosta.
Suomi on tilastojen mukaan maailman onnellisin kansa. Eikö alle kuuden miljoonan populassa ole sijaa kaikenlaisille yksilöille? Vain osa heistä ottaa osaa somekeskusteluihin. Katsoin näetistä videon, jossa radiossa ja tv:ssä esiintyvä nuori naisjuontaja kertoi miksi hän on lopettanut täysin nettikommenttien lukemisen. Hän kertoi esimerkkinä asioinnin kaupan kassalla, jossa kukaan ei hyökkää häntä vastaan ikävillä kommenteilla. Elävä elämä on onneksi mukavaa verrattuna somepalstojen kirjoituksiin. En pelkää astua kotiovesta ulos, ja kohdata ihmisiä.
Kun suljen netin, käyn asioilla. Leivoin kaurakeksejä, ja heitin taikinaan viimeiset leivinjauheet. Suolakin on lopussa. Suolaa suolaa enemmän suolaa kaikki onnistuu sanoi fakiiri lapsuuteni Papukaija-ohjelmassa. Nykytiedon mukaan liika suola ei ole terveellistä.
Kirjojen lukemista aion jatkossakin vähentää reippaasti. Yle Areenalta olen katsonut kaksi jaksoa brittisarjasta Neiti Scarlet ja herttua. Pääsen sarjan avulla 1800-luvun Lontooseen. Lontooseen minulla on jatkuva ikävä vaikka yritän maadoittaa tunteeni katsomalla brittien aamuohjelmaa. Elåmä siellä ei ole herkkua maan kurjan taloustilanteen vuoksi. Varsinkin brittieläkeläiset ovat ahtaalla.
Olin kirjoittanut tässä ketjussa, että korvakoruni tarttuvat koronamaskiin.
Selvisin koronavuosista. Olen saanut herkutteluni kuriin, ja kiristän lähes joka päivä legginsieni kuminauhaa. Jos joskus vielä saan edes yhden kivan ja ystävällisen kommentin joltain persulta tällä palstalla, elämäni on täydellistä.
Tokkopa sellaista koskaan tapahtuu. Se olisi erittäin suuri häpeä arvonsa tunteville persuille.
Näillä mennään, ja jatketaan häpeälinjalla maailman onnellisimmassa maassa lainausmerkeissä. Purran saksista en tohtinut kirjoittaa sanaakaan. Ehkä Riikka on jo siirtynyt paperisilppurin käyttöön.

 

Heh

 

Heh

Hävettää kun joskus aloitin tämän ketjun.
Kai harrastin silloin itselleni henkistä väkivaltaa.

 

https://www.duodecimlehti.fi/duo98674

Luin eilen anna.fi sivulta jutun mökkielämän
tunnelmista. Tänä aamuna juttu on luettavissa vain kirjautuneille.
Kesti tovin kunnes sain palautettua mieleeni sanan mentalisaatio.
Katsoin eilen Il-netissä Sannan puheenvuoron.
Ehkä Sokoksen kassan nousu pm:ksi on vaikea pala kansalaisille. Suutarin pitäisi edelleen pysyä lestissään.
Ostin eilen Lidlin pita-leipää. Ostan toistekin.
Kirsi Piha ihmettelee kolumnissaan miksi Suomessa ei voi saada Finlandia-palkintoa novelleista.
Kirjoitin kauan elämästäni Annan palstoilla. Jotkut lukijat ehdottivat, että jutuistani kasataan kirja.
En välitä julkisuudesta ja palkinnoista.
Ville Ranta piirsi hauskan kuvan Alepan kassajonosta. En olisi ikipäivinä uskonut ruuhkavuosinani, että Suomessa syntyy joutava suukopu kauppareissuista.
Asuimme nollaluvulla asunnossa, jossa kadun toisella puolella olivat Alepa ja Esso.
Nuorempi tytär ei halunnut asioida kaupassa.
Tulin kotiin monivaiheisen työmatkan jälkeen ja raahustin kauppakassin kanssa kotiin.
Jos tietokone oli vapaa kirjoittelin elämästäni chatpalstalla.
Työpaikalla viihdyin parhaiten työhuoneessani, jossa körpäset tallustelivat ruudulla. Laboratoriossa oli multaa, jossa siivekkäät viihtyivät. Laitos tutkii luontoa.
Voisin hyvin elää jättämällä täysin kotimaan uutiset väliin. Voisin myös muuttaa mikä päivä tahansa lopullisesti toiseen maahan. Ei minua täällä enää kukaan kaipaisi.
Tänä aamuna minua ei hävetä yhtään mikään. Tulossa on lämmin kesäpäivä.
Käyn kirjastossa katsomassa olisiko siellä jotain hyvää luettavaa.

Kiitos itselleni hyvästä menovinkistä.
Nostan aloittamani ketjun ylös, koska häpeästä keskustelu on taas ajankohtainen aihe.

 

Jotain on tapahtunut vähemmän tunnen häpeää myötä meinaan. Oltiin iskää toissapäivänä moikkaa äitin kaa sit käytiin äitin kaa syömäs. Sit mentiin kauppaan ja äiti tapojensa mukaan alkoi kassa jonossa huutaa kovaan ääneen ja hölisi myyjälle. Ennen tunsin häpeää tuosta huutamisesta mut enään se ei mua hetkauttanut eikä nolottanut ollenkaa tai hävettänyt kait sitä on tullut kovemmaksi häpeäntunteeseen. Noh joo jotkut omat känni hölinät kyl vielkin hävettää seuraavana päivänä

 

Kuuntelin podcastin identiteetistä vieraana Roman Schatz.
Ohjelmassa pohdiskeltiin mm. kuolemaa, jolle voi myös nauraa.
Pääsiäisenä olemme syvien vesien äärellä. Kärsimys ja kuolema.
Toivottavasti kukaan maailmassa ei lisää toisen kuormaa häpeällä.
Minulla on tällä palstalla yksi erittäin sitkeä lyttääjä, joka on ottanut elämäntehtäväkseen minun häätämisen pois palstalta.
Persut ovat sitkeitä eivätkä anna periksi. Aärioikeistopopulismi jyllää Saksassa ja Suomessa. Vaarallinen virus, jota kannattaa välttää kaikin mahdollisin keinoin.

 

Kuuntelin podcastin identiteetistä vieraana Roman Schatz.
Ohjelmassa pohdiskeltiin mm. kuolemaa, jolle voi myös nauraa.
Pääsiäisenä olemme syvien vesien äärellä. Kärsimys ja kuolema.
Toivottavasti kukaan maailmassa ei lisää toisen kuormaa häpeällä.
Minulla on tällä palstalla yksi erittäin sitkeä lyttääjä, joka on ottanut elämäntehtäväkseen minun häätämisen pois palstalta.
Persut ovat sitkeitä eivätkä anna periksi. Aärioikeistopopulismi jyllää Saksassa ja Suomessa. Vaarallinen virus, jota kannattaa välttää kaikin mahdollisin keinoin.

Mitäs jos lähettäisit Rakkautta tälle lyttääjälle? Viha voitetaan Rakkaudella, ei vihalla.

Ilmeisesti puhut Setiksestä.

 

Mitäs jos lähettäisit Rakkautta tälle lyttääjälle? Viha voitetaan Rakkaudella, ei vihalla.

Ilmeisesti puhut Setiksestä.

Tänään olen ymmärtänyt, että kyseessä on toinen henkilö. Ilmeisesti häntäkärpäsiä on enemmän.
Hesarissa on juttu saarnaajasta nimeltään Paula White.
Paula on lähtenyt kadotuksen tielle. Hörhöilin 1990-luvulla, ja asia hävettää vieläkin. Luotan terveen järjen voittoon. Meistä kuka tahansa voi joutua sumutuksen uhriksi.
Roman Schatz sanoi podcastissa aikoinaan harkinneensa papin uraa. Seurakuntani entinen miespappi ajaa eläkepäivillään taksia. Osat vaihtuvat. Meitä kristittyjä velvoittaa yleinen pappeus.
Ajattelin tänä pääsiäisenä hurskastella mahdollisimman vähän. Istuin aikoinaan
Tuomiokirkon pääsiäismessussa puolisoni kanssa työpaikkansa kutsusta. Lähistöllä istui henkilö, joka ilkeästi huomautti paperini kahistelusta.
Tapaus tulee aina mieleeni pääsiäisen aikaan. Ei ihminen tule hullua hurskaammaksi vaikka osallistuu kaikkiin pääsiäistilaisuuksiin mallioppilaana.
Parhaana pääsiäismuistona pidän mökkipitäjämme naapurikunnan kirkossa ollutta pääsiäiskuvaelmaa. Kirkon miespappi istui tuolissa ja esitti Pontius Pilatusta. Tuntui kuin olisin ollut keskellä pääsiäisen tapahtumia.
Elämässä osat aina vaihtuvat. Käymme jatkuvaa vääntöä oikeassa ja väärässä olemisesta. Jos minut nitistetään tällä palstalla, tilalleni tulee uusia totuuden puolustajia.