Hääpäivä

  • Viestiketjun aloittaja Elena
  • Ensimmäinen viesti
Elena
Tämä on oikea itsesääliviesti, antakaa anteeksi.On vaan pakko purkaa sydäntään johonkin.

16.hääpäivämme on ihan kohta. En ole koskaan ollut nainen, joka kaipaa mitään suurelkeisiä juttuja, koruja tai muuta sen sellaista.Tuntuu kuitenkin tosi kurjalta, että taaskaan mieheni ei todennäköisesti millään lailla noteeraa hääpäiväämme, kuten ei koskaan syntymäpäiviäni tai muutakaan sellaista.

Ennen asia ei ole minua häirinnyt. Nyt kuitenkin olen sanonut hänelle, että olisi kiva jos joskus hän muistaisi jollain lailla. Ja ajatuksena että hän oma-aloitteisesti muistaisi jollain pienellä. Että olisi sellainen tunne, että hän jollain lailla olisi nähnyt asian eteen vaivaa-edes käymällä kukkakaupassa. Mutta ei.

Joskus on aika alakuloinen olo, kun sukulaisnaiset kertovat hääpäivänvietoistaan, kuinka mies oli tuonut kukkia tms. Itse ei koskaan voi ottaa osaa keskusteluun. Ja nimenomaan se ajatus-ei mitkään lahjat -on se tärkeä juttu. Että hän tavallaan ulkopuolisillekin näyttäisi, että tuo nainen on minulle tärkeä.

Joskus mieheni sanoo, että osoittaahan hän rakkautensa esim. remontoimalla taloa jne. Arvostan sitä, mutta joskus toivoisin jotain henk.kohtaista enkä tokaisua, että ostin taas uuden maalipurkin.
 

Yhteistyössä