Hädässä ystävä tunnetaan.

[miettii]

Pitääkö tämä paikkansa onko teillä kokemuksia?

Itse olen nyt jo vuoden miettinyt ja tullut siihen tulokseen että mun yksi pitkäaikainen "ystävä" ei olisi hädässä ystävä.

Onneksi on myös sellainen joka olisi.

 

[vieras]

Tuo tarkoittaa sitä että hätätilanteessa paljastuu ketkä ovat oikeita ystäviä.

 

[totta]

Mulla oli vielä noin kymmenen vuotta sitten paljon "ystäviä". Ihmiset kävivät luonani kylässä ja nautin siitä, kun ihmisiä oli niin paljon ympärilläni.
Sitten sairastuin ja ihmiset alkoivat kaikkoamaan ympäriltäni. Jouduin jäämään sairauteni vuoksi pois töistäkin. Huomasin, että minua ei enää tarvittu. Kun kysyin joskus apua(oli kova kynnys pyytääkin) sain vaan selittelyä, että on kiireinen. Yksi ystäväni joka jäi rinnalleni sanoi, että nyt kun mulla on ei ole enää heille annettavaa, ei kukaan minusta välitä.
Aluksi katkeroiduin ja sitten annoin anteeksi. Nykyään elän aika yksinäistä elämää. onneksi kaksi ystävää on jäänyt. Se on niin totta kuin vaan voi olla, että "hädässä ystävyys punnitaan"

 

[Paavo]

No ei kyllä pidä. Hätä kun tuli niin kaverit hävisi :|

 

[hmmI]

juu, ikävä kyllä se raadollinen itsekkyys tulee esiin myös ihmisestä, jonka kanssa olet 20 vuotta taivaltanut ja paljon kokenut, puolin ja toisin.

 

[juuh]

olen niin monta kertaa pettynyt, kuinka ystävyyssuhteet ovat monesti hyvin yksipuolisia. Kun toista tarvitaan ollaan aina yhteyksissä, mutta jos joskus toivoisi jotain toisinpäin, on toinen lyömässä oven kiinni. Monesti monillakin on sellainen periaate, että kaikki kotiinpäin ja oma hyöty ekana . Ei ihme että ystävyyssuhteet loppuu, kun nähdään vaan omat tarpeet joka asiassa.

 

[macy gray]

No ei kyllä pidä. Hätä kun tuli niin kaverit hävisi :|

Eiväthän ne sitten aitoja ystäviä ole olleetkaan, kun ovat jättäneet yksin murheiden kanssa. Hädässä ystävyys punnitaan. Erottuu oikeat ystävät, sillä vain he jäävät tueksi epäaitojen luikkiessa vähin äänin etäämmälle.

Itse olen monta kertaa "saanut puukosta selkään" ja huomannut ystäviksi luulemani ihmisten kaikkoavan elämästäni silloin, kun olisin heitä eniten tarvinnut. Minun apuni ja tukeni kyllä kelpasi silloin, kun he sitä kaipasivat. Tuntui pahalta, mutta aikanaan jätin tapahtuneen omaan arvoonsa. Tuttuja ovat edelleen, mutta en minäkään enää heidän ystävänä välitä olla. Aito ystävyys on molemminpuolista ja onnekseni olen sellaisiakin ihmisiä rinnalleni saanut.

 

[lissu]

joo näin on..minulla myös eräs ystävä hädän tullen paljastu ilkeäksi akaksi.