Itkin nuorena, mutta vanhana luumuna itken harvoin vaikka olisi syytä. Nuorena en tiennyt niin paljon ihmisen psyykestä kuin nykyään. Itkeminen helpottaa. Minua tuskin huolittaisiin itkijänaisiin, jotka joskus vierailevat itkemässä eduskunnassa.
Hymyilen sitäkin enemmän ja olen saanut siitä kerran sapiskaa isosiskoltani kirkossa veljeni hautajaisissa. Kirkko oli tupaten täynnä väkeä, ja yritin saada heidät hyvälle tuulelle poistuessamme arkun jäljessä. Elämä on joskus traagista.
Kun kaikki tuntuu mahdottomalta, hyvä vitsi auttaa.
Selasin nettiä ja eniten jäi mieleen Trumpin sekoilu jossain urheilutilaisuudessa ja Geena Davis-juttu. Thelma ja Louise-elokuva voimaannutti minut aikoinaan samanlaisiin huikeisiin tempauksiin kuin kyseisessä elokuvassa. Meillä molemmilla on vaiherikas elämä takana ja ehkä paljon edessä.
Alan keittää aamukahvit ja sitten on ohjelmassa perinteisesti sunnuntain radiomessu. Täytyy selata netistä minä päivänä pitää lapsuuspitäjänäni miespappi radiohartauden. On jo kulunut vuosia siitä kun kävin siellä kirkossa.
