Huomenta!
Toivottavasti muilla aamu on alkanut paremmin.
Mulla on ollut eilenillalla ja tänään pahaa ahdistusta, masennusta ja mielialanvaihteluita. Pms oireita, joita Terolut vahvistaa. Vähän miettii onko tämä tän arvoista, että kärsii huonosta olosta puoltoista viikkoa turhaan?
Kun aloitin sen kuurin 17. enkä 15. kp ja kuurin pitää olla 10 päivää, niin syönpä nyt pari päivää vielä, vaikka eilen piti loppua.
Raskaustesti negaa, ei kiva olo fyysisesti eikä henkisesti. Eilenillalla tuli itkuisuutta ja olin jotenkin poissaoleva. Nyt pitäisi vaan jaksaa pari päivää noita syödä ja aloittaa sitten hommat alusta.
Mies sanoo, että laitan itteni liian koville. Lapsihaaveen kanssa ollaan eri taajuuksilla ja tuntuu, että minun täytyy ottaa vastuu kaikesta. Tuossa sun pillerit, varaa se testiaika, nyt ois hyvä aika seksille, pissaanpa purkkiin taas, pillerit naamaan, terveellistä ruokaa, lenkkeilyä, salia…
Kai mä jotenkin koen, et mun täytyy yrittää kahta enemmän, koska ikää jo on. Tuntuu, et kestääkö pää lopulta jos tää ei onnistu vaan kestää ja kestää…

Nyt kaiken piti natsata, oli ovis ja tallettelut, Terot ja kaiken maailman konstit. Viime kuussa en löytäny ovisplussaa, pelkään, et ens kierto menee turhaksi metsästämiseksi.
Pitää varata lääkäriaika kun tänään saa vielä alennuksella, ja sitäki nyt vähä vaikee ennustaa, et millon ne menkat alkaa. Kun lääkäris ultrataan ja sillon mielellään sais olla jotain tapahtumaa munasarjoissa meneillään.
Anteeksi kovin tää tunteenpurkaus. Oon vähän lujilla. Tuli vähä riitaa yöllä, mut kyl se mies halas aamulla. Tuntuu, että nää lapsiasiaan liittyvät tunteet on kamalan vaikeita, tää epävarmuus.
