Niin tiedän tuon tunteen kun ei saa ymmärrystä kumppanilta Ne kerrat kun olen yrittänyt puhua vaikeista tunteista liittyen jatkuviin epäonnistumisiin, oon kokenut saavani vain syyllistämistä liiasta stressaamisesta… ”ei ihme että ei tärppää kun stressaat niin paljon, yritä olla ajattelematta koko asiaa” tms. yhtä ihanaa, mitä ei todellakaan kaipaisi ja mikä ei helpota oloa yhtään. Sitä kaipaisi vain kuuntelevat korvat ja ehkä sanoja jotka hyväksyisivät nää vaikeat tunteet. Ihan vaan vaikka että ”onhan tää kurjaa kun ei ala tapahtua, muakin harmittaa”. Mutta samalla ymmärtäähän sen, että miehillä ei ole käsitystä mitä nainen käy läpi, kun lasta ei kuulu. Oma keho muistuttaa siitä jatkuvasti kierron eri vaiheissa. Olepas siinä sitten positiivinen ja ajattelematta koko asiaa Monille miehille saatta ehkä olla luonnollisempaa yrittää ratkaista tai poistaa kumppanin vaikeat tunteet, kuin validoida ne ja olla niiden kanssa.Onnea plussanneille!
Täällä mieli maassa. Jos oot hirveän eriteherkkä, älä lue eteenpäin..
Lauantai-iltana tuli menkkoja ennusteleva pieni veriklöntti ja siitä yleensä vuorokaudessa menkat alkaa. Itku tuli ja mies kysyi, onko kaikilla, jotka yrittää näin vaikeaa, kun oon koko ajan niin surkeana.. Ja hän kokee jotenkin, etten iloitse esikoisesta, koska haluan toista ja suren sitä, ettei onnistunut taaskaan.. eikä se tietenkään ole totta. Mutta paskempi olo tulee, kun toinen ei ymmärrä.
Lämmöt olleet aiempaa korkeammat kierron lopussa ja tissit reilun viikon tosi kipeät. Treeneistä on ollut nyt kolme viikkoa taukoa, mietin voiko se vaikuttaa, että tuntuu enemmän nää oireet, vai olisko siellä joku yrittänyt tarttua matkaan.
Mut miksi tässä pitää olla niin monta vaihetta. Monta pettymystä ja niin tuskaista toivoa. Ja tosiaan lämmöt romahtaneet, eli kp 1 ihan varmasti tänään.
Viimeksi muokattu: