Tuumpahan tänne avautumaan, vaikka ihan suoranaisesti aiheeseen liitykkään. Tänään töissä eri yksikössä työskentelevä mieshenkilö kysyi koska pääsen töistä pois.. Automaattisesti ajattelin kellonaikaa, mut toki hämmentävää et mitä se häntä kiinnostaa. Kyseessä ei ollut mikään isku yritys tai mitään muutakaan siihen viittaavaa. Kerroin monelta pääsen kotia jolloin vastuas tuli eihän sitä tarkoittanut vaan kun sinähän olet raskaana niin sitä hän tässä kyselee.. Hämmennyin suuresti, sanoin vain nopeasti että en ole raskaana ja tiedän kyllä varsin hyvin miltä näytän. Mikä lisää hämmennystä vielä lisää, hän oli myös ensimmäinen kysyjä joka osasi myös sanoa anteeksi. Keneltäkää en ole koskaan saannut vielä anteeksi pyyntöä perään. Äsken juuri katselin peilin edestä miten suuri vatsa on taas, miten pömpöllään se on ja kuinka turvonnus se on. Tiedän, näytän aivan siltä että olen raskaana, mutta tiedän myös sen että en ole raskaana. Kauhulla odotan kesää ja tulevia kesätyöntekijöitä. Sen tiedämme miten uteliaita ja loukkaavia sanoja toisilta voi yllättäin saada. Monesti olen käynnyt vasta väittelyitä siiitä et olenko vai enkö ole raskaana, mikä myös tuntuu pahalta. Kesä tulee ja vaatteet vähenee, ahdistaa mihin telttaan sitä voi pukeutua ettei kukaan kiinnittäisi vatsaan huomiota, joka kesäinen ongelma. Valitettavasti sellaisia vaatteita ei ole olemassa mitkä istuisivat päälleni. Koen että olen lähes lauta, ei minulla ole muotoja vain suuri turvonnut vatsa. Keho häpeä on suuri. Ylipainoinen en ole, mutta kaikki mikä kertyy, kertyy vatsaan. Tisseihin ei tule mitään. Ruumiinrakenne muuten hoikka, mutta valtava vatsa piinaa.
Huomenna soitan meidän naistenpolille ja kyselen miten on, onko asia ratkennut. Voimmeko saada siirrettyä hoidot KYS. Jos me ei saada siirtoa niin meille tehdään ainoastaan inseminaatioita. Varmaan ehdotetaan yhä edelleen lahjasoluja. Joku niistä mainitsikin aiemmin. Meillä oli se, et alkuun itselläni oli ajatus et kai me sit mennään lahjasoluihin, mut nyt kun on ollut aikaa miettiä niin ei mua se houkuta. Halu olisi suuri saada omilla soluilla aikaseksi. Puolisohan sen suoraa meilläkin torppasi, kun itse olin jo ajatuksia pohjustanut mielessäni et mennään käymää lahjasoluneuvonnassa. Onhan se outoa et oot toisen kanssa, mut et voi saada hänen kanssaan lasta vaan joku muu on siinä hommassa niin sanotusti mukana. Puoliso juurikin ilmaisi asian vähän tuohon suuntaan. Eihän lapsessa ois ku häntä ja jotain muuta.. En arvaa vielä ottaa uusiksi puheeksi lahjasoluja, molemmilla piinaa epävarmuus niiden suhteen. Isälleni kun kerroin huonosta tilanteestamme niin hän torppasi myös et elkää vielä menkö lahjasoluihin. Ootte yrittäneet niin vähän aikaa (4kk vaille 2 vuotta) ja onhan teillä aikaa. Mihinkäs teillä on kiirre nyt. Toki ymmärrän päätös on meidän kahden välinen eikä isäni sanomisilla kuulu olla mitään väliä. Isäni kävi tuputtamaan mitä erillaisimpia luontaistuotteita, et kyllä niillä saadaan lapsi aikaiseksi.
Nega se oli tänä aamunakin. Testattu, koska syönnyt aspiriinia. Kahdesti pukannut päälle äärimmäisen huonoaoloa, joten oon nyt tuudittunut siihen et aspiriini aiheuttaa sen. Postauksesta tuli pitkä ja epäselvä, mut eräänlainen toivottoman ihmisen purkautuminen, joten anteeksi!
Varmasti miehelläsikin pyörii päässä paljon kaikkea. Ehkä hän tarvii aikaa ensin, että saa asian käsiteltyä yksin ja vasta sitten pystyy puhumaan sinulle
Ei saisi välittää muista tai muiden kommenteista. Siinä on itsellänikin paljon opittavaa, varsinkin oman kropan suhteen. Entäpäs muilla?
Meillä tuli tärppi maaliskuun alussa, kierto on ollut viimeksi 43 päivää ja edelliset menkat oli 9.2. ja tein positiivisen testin 12.3. joka kuitenkin haaleni ja sitten alkoi vuotoa pienesti ja 21.3. kunnon vuoto jolloin hcg oli vain 69 ja viikkoja n. 4+ jotain ja ultrassa näkyi vain paksuuntunut limakalvo 10 mm ja vähän jotain materiaalia pohjalla ja munasarjat siistit eikä nestettä missään jolloin diagnoosi oli keskemeno. Noh, tässä on vuodellut enemmän ja vähemmän ja oletin et menkat alko viime pe mut oli niukat ja kerran holahti enemmän. No tein nyt sitten eilen kun tuli 4 viikkoa tuosta ultrasta niin polin antaman testin joka olikin hämmästykseksi kirkas positiivinen.. Yhdyntöjä ei ole keskenmenon jälkeen ollut, ainoat kerrat on ollut helmikuun lopussa ka maaliskuun alussa.. Maanantaina pääsen vasta ultraan ja verikokeeseen, että katsotaan mikä tämä homma nyt on. Pientä pistelyä/jomottelua on vasemmalla ja pientä vuotoa pyyhkiessä tulee haaleaa.. pelko kohdunulkoisesta on SUURI kun pelkään että räjähtää kohta jos on munajohtimessa kun viikkoja edellisistä menkoista laskettuna olisi 9+ jotain.. Onko muilla kokemuksia?
tsemppiä paljon ensiviikkoon!
että se erittäisi sitä hormonia vielä 
Pelkäsin aluks että tuleekohan taaskaan ovista, kun kipuja ei kuulunut mutta iltapäivällä tuli oviskivut ihan rytinällä. Ollaan tehty vauvaa urakalla viimeset 3 iltaa, vielä tänään tai huomenna aamulla jos jaksaa. Ja sit sormet ja varpaat ristiin, että onnistuis. 
