Vastaan tähän kun mulla on kans lyhyehkö 10 päivän luteaali ja oon pyöritellyt tätä ihan samaa kysymystä
Kysäisin tätä taannoin eräältä kuukautiskiertovalmentajalta, että miten voi pidentää luteaalia luonnollisesti, niin vastaus oli jokseenkin niin, että lyhyt luteaali johtuu usein stressistä (myös oksidatiivinen stressi vaikuttaa eli kannattaa syödä antioksidantteja sisältävää ruokaa jotka kumoaa oksidatiivista vaikutusta), tai sitten ravintovajeista joko suoraan tai välillisesti suoliston kautta. Suomessa harvoin kärsitään ravintovajeista suoraan (paitsi jos syö hyvin paljon pitkälle prosessoitua ruokaa, ja vähän kasviksia). Useammin ravintovajeet johtuu suoliston kunnosta. Voi olla jotain piilevää suoliston sairautta esim diagnosoimaton keliakia tai muita suolistosairauksia kuten ärtyvän suolen oireyhtymä jne. Eli jos suolisto voi huonosti, niin ravintoaineet ei pääse kropan käyttöön kunnolla. Eli kannattaa tutkailla miten vatsa toimii ja minkälainen olo on vatsansa kanssa.
Toi oli tosi inhottava vastaus kuulla koska ei ollut mitenkään yksinkertainen ja helppo vastaus, että syö tätä ja luteaali pitenee mitä tulee stressiin, niin itse ainakin on tosi keinoton vaikuttamaan siihen ja on myös vaikea hahmottaa että onko itsellä haittaavaa stressiä vai ei mistä sen tietää?!
En sitten tiedä paljonko tuohon luteaaliin lopulta voi itse vaikuttaa. Lääkärit ainakin aika helposti antaa lääkkeellisen keltarauhastuen käyttöön? Olis kiva tietää mitä lääkärit vastais tähän kysymykseen että voiko luteaalia itse pidentää
Mutta se miten voi ite ainakin yrittää vaikuttaa, on lisätä antioksidantteja ruokavalioon eli syödä värikkäitä kasviksia, marjoja ja pähkinöitä. Voisin kuvitella että riittävä vedenjuonti on myös aika tärkeetä. Lisäks voi antaa stressille vastalääkettä jollain tekemisellä mistä nauttii, rennolla liikunnalla, hengitysharjotuksilla jne. Eli tässäkin taitaa päteä se pyhä kolminaisuus, eli liikunta, ravinto ja uni/lepo
mutta mitäs jos tuntee että nää asiat on ihan ok tolalla ja silti luteaali on silti liian lyhyt?!
Mielestäni vastasit hyvin! Näin vauvahaaveilijana seuraan tätä ketjua ja pakko kommentoida aihetta, että kyllähän se näin vaan on, että kehon hyvinvointi on suoraan yhteydessä miehen ja naisen hedelmällisyyteen. Kaikkea ei voi tietenkään omilla valinnoilla parantaa tai muuttaa vaikka mitkä temput kokeilisi, mutta omaa hedelmällisyysterveyttään voi kuitenkin tukea.
Veikkaan, että osa Suomessakin kärsii kyllä d-vitamiinin, laadukkaan proteiinin, hyvien (kala)rasvojen ja kuidun puutteesta. Suuri osa suomalaisista on myös ylipainoisia, minkä tiedetään vaikuttavan hedelmällisyyteen. Erityisesti keskivartalolihavuus on haitallista, ja kyllä ainakin itse myönnän, että sitä vararengasta meinaa herkästi kertyä.
Samaten täällä Suomessa surutta kulutetaan hurjat määrät kofeiinia, vaikka se on yhteydessä kohonneeseen keskenmenoriskiin alkuraskaudessa, ja ainakin ulkomailla keskusteluissa paljon nousee esille kofeiinin rajoittaminen jo siinä vaiheessa kun lasta yritetään, samalla tapaa kuin että päihteet kannattaa lopettaa jo siinä kohden kun aletaan yrittämään.
Itselläni on ollut se filosofia, että jos lasta haluaa enemmän kuin mitään muuta, pitäisi olla myös valmis menemään itseensä ja uhraamaan esim. ne päihteet, kofeiininkin jo yrittämisvaiheessa ja muutenkin tarkastella realistisesti omaa hyvinvointia. Mitään järisyttävää elämäntaparemonttia ei tietenkään välttämättä tarvitse tehdä, mutta että tulisi kuitenkin jollain tavalla tietoiseksi omista valinnoistaan. Pienetkin muutokset on jo hyviä. Fyysinen terveys tukee myös pään hyvinvointia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tiiviistyy juurikin tuohon lepoon, ravintoon ja liikuntaan.
Mutta kuten sanottu, mitään järisyttävää tuskin kannattaa tehdä ja ottaa siitä itselleen turhaa stressiä. Pienetkin asiat vie eteenpäin, ja jos ei edistä suoraan vauvahaaveita, niin ainakin muuten sitten terveyttä parempaan suuntaan.
Aa, että, niin siistii.
Oon ihan täpinöissään. Eilen illalla "keli oli todella liukasta"
ja mietinkin, että ehkä ovis lähestyy.
mitä tulee stressiin, niin itse ainakin on tosi keinoton vaikuttamaan siihen ja on myös vaikea hahmottaa että onko itsellä haittaavaa stressiä vai ei 
mistä sen tietää?! 
vähän alkaa olla jo kisaväsymystä tässä yrittämisessä jo. Päätin, että kokeillaan vielä pari Letro-kiertoa, ja jos ei silti tärppää niin antaa sitten olla. Ikää kuiten se 40v marraskuussa niin vaikka munasolureserviä näkyi olevan pelkästään oikealla puolen kymmenen follikkeliä (vasenta ei saatu näkymään) niin eipäse auta jos kehityskelpoisia ei ole. Siihen ei mitkään Letrot tai ivf-hoidot auta. Kunnallisella ei lääkärin mukaan sitä alkudiagnostiikkaa tehdä eli välttämättä ivf-hoitokaan ei takaa että saataisiin raskautta alkamaan. Aika masentavaa, mutta toki faktat on pakko hyväksyä ku ikää on.
En tiiä kumpi on enemmän raukka, minä vai mies kun joutuu kuuntelemaan ensin mun kiukuttelua viikon ja sit seuraavalla viikolla oon koko ajan valmiina hommiin, jonka jälkeen tulee taas kahden viikon neutraali tila. 
Viimeksi alkioiden kehitys pysähtyi. Onko jollakin jotaki kokemusta? 
