Toivotaan että teidänkin vuoro tulee pian
täällä rv 6+3, eilen oli ensimmäistä kertaa pahoinvointia, mutta en oksentanut. Muuten on välillä vähän vatsan jomottelua ja nyt on rinnat selkeesti arat ja väsymys painaa välillä. Kovasti odotan 27.2 olevaa varhaisultraa että näkee mikä tilanne
toivon nyt että pahoinvointi pysyis poissa
Harmi ettei tästä inseminaatiosta tärpännyt, toivottavasti ens kerralla pääsette keräilyyn asti
Älä lopeta Teroluteja ennen virallista testipäivää mikä taitaa olla dpo14?Pistokset aiheutti itselläkin turvotuksen josta pääsin eroon vasta rv12 jälkeen esikoisen kohdalla. Tämä näkyi siis myös painon laskuna neuvolan seurannassa. Sain huomauttelua siitä ettei paino saisi tippua mutta tiesin itse mistä tuo johtui joten en ollut huolissani. Terolut kuuri kannattaa syödä loppuun asti.
Täällä hep! Okei, meillä on edelleen yöt aika rikkinäisiä, mutta arki rullaa kivasti tuon vajaa 2 vuotiaan kanssa ja itselläkin voi nykyään olla omaa ohjelmaa ja yön yli poissaoloja. Meillä esikoinen ei siis suostunut pullolle, eikä ollut muutenkaan siitä leppoisimmasta päästä, joten vauvavuoden jälkeen tää taaperoaika tuntuu suorastaan ihanalta.
Ei tietenkään kannata lopettaa! Ohjeen mukaan mennään. Plussaksi voi vielä muuttua..Dpo 11 ja nega. Vatsa on koko viikon ollut yli turvonnut ja helpotusta ei turvotukseen näy. Aivan kuin olisi ilmapallo vatsassa. Käytän tank toppeja (pitkä helmaisia) niin muutamaan otteeseen on toppi rullautuivat vatsan ylitse. Aivan käsittämätöntä, ei niin ole koskaan aiemmin käynyt. Pistokset sit aiheuttavat tämän turvotuksen? Ahdistaa kun uusi pistos rumpa alkaa, enkä yhä ole valmis itseäni pistämään. Ikävästi tulee sattumaan puolison päivystys viikkokin pistos päiville. Kuka mua sit pistää jos ei oo silloin kotona?!Ohje oli syödä 10 päivää terolutteja, voinkohan jo lopettaa? Tänään olisi 8 päivä teroja…
No siis mä olisin voinut kirjoittaa tämän. Meillä esikoinen on kohta 1,5-vuotias ja aletaan olla vähitellen ”valon puolella”. Yöt nukutaan pääosin ja elämä helpottunut vähitellen - vaikka hän oli kaiken lisäksi kohtuullisen helppo vauva.Onnea plussanneille!
Mulle voi päivittää dpo 2.
Vähän jännitti, että saadaanko hommailtua oikeaan aikaan, kun oltiin lapsen kanssa muutaman yön reissulla, mutta onnistuttiin pitämään joka toinen päivä putki ovulaatioon saakka. Ajatukset kuitenkin ristiriitaiset. Kuinka helppoa onkaan yhden lapsen kanssa ja kuinka arki muuttuu ja unet kärsii. En kuitenkaan nuorene, joten mahdollisuutta ei kannata lykätä. Toisaalta en halua pitkittää lasten ikäeroakaan.
Kuukautisten lähestyessä toiveet nousee korkealle ja sitten kun uusi kierto alkaa, on ihan tyytyväinen tähän nykyiseen kuvioon.Muita joilla ristiriitaisia ajatuksia?
Sama täällä, aina pelko perseessä kun kierron loppu lähenee ja alkaa testais aika. Vaikka lapsia on molemmilla kaksi ja tää olis toinen yhteinen mutta viides jos kaikki lasketaan. Tulee aina sellanen huh fiilis. Älkää ymmärtäkö väärin, tää on joku keino kai suojella mieltämme kun tiedetään et rankkaa tulee olemaan mutta sen arvoista ja iloksi se aina muuttuu pian kun on sisäistänyt asian. Luulen että omalla kohdalla kun yrittänyt jokaista pitkään niin sen takia ehtii tulla tommosiakin tunteita, ekat kuukaudet vaan halus niin kovasti ja pettykin kovasti kun tuli nega testiin. Nyt kun yritystä on takana pidempi pätkä niin sitä asennoituukin et ei se sieltä kummiskaan tule niin on ollut helpompaa ottaa nega vastaan. Viime kuukaudet on tuntunut että ajatus on muiden kiireiden ohella ollut onneksi enemmän sivussa mutta nyt kp 5 tässä kierrossa menossa ja toiveet herää pitkästä aikaa toisella tavalla. Ehkä siksikin että molemmat lapset on saaneet alkunsa keväällä. Huhtikuussa tosin.
paniikki.Samoja mietteitä täälläkin. Esikoisen vauva-aika oli aika rankka, ja nyt kun se on vihdoin takana ja elämä helpompaa, niin tuntuu raskaalta ajatella että kokisi sen uudestaan. Lähinnä pelkään, että uuvun sitten täysin kahden lapsen kanssa.
Täällä myös vähän ristiriitaisia ajatuksia ja varsinkin nyt, kun tää yritys pitkittyy ja ei tiedä saako haluttua lopputulosta ja on kiertohäiriöitä. Tuon kohta 5 vuotiaan kanssa on arki jo sen verran helppoa ja yö herätyksiä harvoin, että välillä huomaa kauhistuneena ajattelevansa miten sitä vauva arkea jaksaisi uudelleen kaikkine väsymyksineen. Että haluanko sitä sittenkään. Mutta aina päädyn samaan lopputulemaan kuitenkin, että haluan kyllä ja toivotaan sisarusta lapselle. Mutta ristiriitaisia on ajatukset ajoittain.
ja se ajatus surettaa kyllä. Vilasin testikuvia esikoisen raskaudesta ja 4+1 mulla on ollut testiviiva vahva, mutta ei kuitenkaan kontrolliviivan vahvuinen. Tuon jälkeen en enää tainnut joka päivä testailla, niin en osaa sanoa missä vaiheessa viivat muuttui tasavahvaksi, mutta 5+5 oon tehnyt vikana testin pois kaapista ja on ollut leffaviivat
eli sanoisin, että dpo14 ei tartte vielä olla leffaviivat missään nimessä 
onko vahvistumista tapahtunut edellisistä testeistä?No tuossa kuvassa rfsu heti sillon 5min kohdalla (alempi) ja toinen kuva joskus reilun puolen tunnin päästä.
olin siis jättänyt sen tuonne vessaan ja kun olin heittämässä roskiin niin huomasin että näyttääpä tumma
viiva on jonkin verran vahvistunut joka päivä 
tiiä sitten.
eikös tuo ole ihan hyvä viiva ollakseen dpo14. en olisi huolissani
tai varmaan todellisuudessa olisin, pelottais alussa ihan sikana että menee kesken oli viiva sitten millanen vaan 
mutta tälläin sivusta on aina hyvä huudella! toivotaan että kaikki menee hyvin 
Dpo 17 sain pregcheckin liuskalla leffaviivat, eli olivat sama vahvuiset.Milloinhan raskaustestiin pitäisi tulla ne kuuluisat ”leffaviivat” tai edes sinne päin? Tänään dpo14 ja viivat on muttei kyllä mitkään leffaviivat. Testiviiva selvästi haaleampi.
Herkät testit ei välttämättä kovin helposti edes näytä mitään tasavahvoja. Kokeile pregcheckin liuskalla!No tuossa kuvassa rfsu heti sillon 5min kohdalla (alempi) ja toinen kuva joskus reilun puolen tunnin päästä.
Lasten kans on rankkaa välillä, mutta
Eikä tarvitse viivan vahvuutta analysoida. Huomenna ja maks ylihuomenna teen vielä testit mutta sitten lopetan testaamisen ja todetaan, että raskaana kunnes toisin todistetaan ja seuraavaksi yhteyttä neuvolaan.
Positiivista on myös ettei miestä tarvitse kahdesti "käskeä" vaan vastaa haluihin mahdollisuuden mukaan. Onni onnettomuudessa myös että plussa(?) sattui tälle aamulle. Huomenna mies lähtee taas reissuun eikä tietoa pääseekö viikolla käymään kotona.Mulla on pcolaisena on tullut tosi vahvoja viivoja ovistestiin kierron lopussa.. Ja ei ole sitten tarkoittanut mitään. Että kai ne hormoonit sitten heittää häränpyllyä vähän kokoajan
Ihanasti sanoitettu tässä sun viestissä toi arjen raskaus ja ihanuus
Välillä itsekin huomaa ajattelevansa, kun tää homma ei onnistu, et olisiko sittenkin parempi näin "kahdestaan", ja siis miehen lapset edellisestä suhteesta käy joka toinen viikko. Mut onhan arki ihanan helppoa ja aikuisjohteista suurimman osan ajasta nyt, eritoten kun miehen lapset jo niin isoja. Muistan, kun olivat tosi pieniä ja oli yöheräilyjä ym, miten raskasta arki välillä oli, olivat silloin meillä vko-vko systeemillä. Silti harvemmin noita aatteita enää nykyään tulee, kyllä se hinku omasta lapsesta on niin kova. Ja mullahan sellainen tausta et luulin pitkään etten koskaan halua lapsia ja olin vapaaehtoisesti lapseton, kunnes ajatukset muuttui, nykyisen suhteen aikana.Olipa ihana lukea tällainen viesti! Huomaan ton saman, että ulkopuoliselle meidän yöheräilyt kuulostaa varmaan ihan kaamealta, itselle se on sitä arkea. Just oli lapseton ystävä kylässä ja siinä sitten totes, että kuulemma kahden pienen kanssa on rankkaa (hän ei halua itse lapsia). Niin vähän hassu fiilis tuli, että no mulla on kokemus siitä yhdestäkin ja silti haluan toisen
nyt kun on vasta eka yrityskierros, niin yritän pitää jäitä hatussa, mut tiedän, että kyllä ne menkat sit on pettymys jos ei heti tärppää.
