H
haaveilija
Vieras
Auttakaa hyvät ihmiset mua, mitä mä teen näiden ajatusten kanssa, onko kenelläkään muulla vastaavia ongelmia ja miten olette niistä päässeet?
Kun muutin kotoa pois lukion jälkeen olisin ehdottomasti halunnut asua tietyillä alueilla (Töölö, Munkka, ehkä Meilahti, Lauttasaari), mutta minulla ei ollut varaa yksityiseen vuokra-asuntoon, joten asuin koko opiskeluajan joko Hoasilla (ei noilla alueilla) tai sitten kommuunissa joka myöskään ei ollut noilla alueilla. Olin päättänyt että valmistuttuani muutan sitten johonkin noista ensin vuokralle ainakin ja jos mahdollista, niin hommaisin sitten oman asunnonkin sieltä.
Kuulostaa naurattavalta mutta koko opintojen ajan vain haaveilin millaista olisi asua siellä ja siellä. Kun olin lapsi olimme asuneet Munkkiniemessä, en tiedä onko kaipuuni lähtöisin siitä, mutta tosi kovasti mietin asiaa "koko ajan".
No, sitten valmistuttuani muutinkin ulkomaille mutta Suomeen paluu oli kyllä tarkoituksena. Sain sitten Suomesta työpaikan ja jostain syystä päätin muuttaa poikaystäväni luokse, joka asui eräässä lähiössä, ei todellakaan missään noista haaveilemistani kaupunginosista. Nyt jälkeenpäin ajatellen en tajua miksen siinä vaiheessa vaan vuokrannut omaa yksiötä haluamastani paikasta kun siihen olisi nyt ollut mahdollisuus...
Kärsin ihan oikeasti siellä lähiössä asumisesta, se oli vielä ankeampi paikka kuin opiskeluaikaiset asuntoni, ja melko pitkä matka keskustaan. Aloimme katsella omistuskämppää mieheni kanssa, ja tässä vaiheessa tuli ilmi, että hän ei missään nimessä suostuisi muuttamaan noihin minun haaveilemiini kaupunginosiin vaan haluaa kauas kaupungista, ehkä maalle, ja korkeintaan Espooseen, ei Helsinkiin.
No, jouduin siis hylkäämään haaveet noista kaupunginosista. Aloin sitten kuitenkin haaveilla että muuttaisimme Tapiolaan/Olariin, koska ne ovat minusta kivoimmat alueet Espoossa. No, jostain syystä emme löytäneet mieleistämme asuntoa siinä vaiheessa sieltä, vaan muutimme erääseen toiseen espoolaislähiöön, josta siis ostimme pienen asunnon. Nyt ollaan tässä muutama vuosi oltu, ja perhe on lisääntynyt ja isomman asunnon osto on ajankohtaista.
Haluaisin NIIN kovasti Olari/Tapiola-alueelle, että ajattelen sitä päivittäin, käyn etuovi.comissa ja käyn katselemassa alueita omin päin jne, minulle olisi niin tärkeätä asua sellaisella alueella josta tykkään, eikä missään ahdistavassa paikassa enää. Mieheni ei ollenkaan ymmärrä tätä. Hän haluaisi asua pohjois-espoossa "maaseudulla" alueilla, joista Helsingin keskustaan kestää 45 min- 1 h bussilla! Lisäksi mieheni ei halua maksaa sellaisia neliöhintoja kuin k.o. alueilla pyydetään (naurettaviahan ne ovatkin), mutta minä taas en kaipaisi niin valtavaa asuntoa jos vain saisin mukavan ympäristön...
Minulla ei ole ajokorttia eikä aikeissa ole hankkiakaan ja sekin vaikuttaa siihen että en haluaisi kovin kauas. Haluaisin niin kovasti asua lähempänä kaupunkia ja oikeasti viihtyisässä ympäristössä. Olen muutaman kivan & kohtuuhintaisen kämpän löytänytkin noilta alueilta, mutta mieheni ei suostu edes vilkaisemaan, koska haluaa tyyliin 150-neliöisen omakotitalon johon meillä olisi varaa vaan jostain aivan peräkyliltä...
Ihan naurettava huoli, mutta en tosiaankaan haluaisi nyt muuttaa minnekään muualle kuin Olari/Tapiolaan (kun Helsinki on siis mahdoton vaihtoehto). Haluaisin niin kovasti unohtaa typerän pakkomielteeni ja alkaa nauttia elämästä täällä nykyisessä lähiössämme tai sitten siellä mahdollisessa uudessa paikassa mutta pelkään että koko loppuelämäni vain haaveilen Tapiolasta/Olarista... Onko kohtalotovereita tai muita vinkkejä tilanteeseen? Tiedän että huoleni on ulkopuolisen silmissä naurattava mutta en vain pääse haaveistani eroon!
Kun muutin kotoa pois lukion jälkeen olisin ehdottomasti halunnut asua tietyillä alueilla (Töölö, Munkka, ehkä Meilahti, Lauttasaari), mutta minulla ei ollut varaa yksityiseen vuokra-asuntoon, joten asuin koko opiskeluajan joko Hoasilla (ei noilla alueilla) tai sitten kommuunissa joka myöskään ei ollut noilla alueilla. Olin päättänyt että valmistuttuani muutan sitten johonkin noista ensin vuokralle ainakin ja jos mahdollista, niin hommaisin sitten oman asunnonkin sieltä.
Kuulostaa naurattavalta mutta koko opintojen ajan vain haaveilin millaista olisi asua siellä ja siellä. Kun olin lapsi olimme asuneet Munkkiniemessä, en tiedä onko kaipuuni lähtöisin siitä, mutta tosi kovasti mietin asiaa "koko ajan".
No, sitten valmistuttuani muutinkin ulkomaille mutta Suomeen paluu oli kyllä tarkoituksena. Sain sitten Suomesta työpaikan ja jostain syystä päätin muuttaa poikaystäväni luokse, joka asui eräässä lähiössä, ei todellakaan missään noista haaveilemistani kaupunginosista. Nyt jälkeenpäin ajatellen en tajua miksen siinä vaiheessa vaan vuokrannut omaa yksiötä haluamastani paikasta kun siihen olisi nyt ollut mahdollisuus...
Kärsin ihan oikeasti siellä lähiössä asumisesta, se oli vielä ankeampi paikka kuin opiskeluaikaiset asuntoni, ja melko pitkä matka keskustaan. Aloimme katsella omistuskämppää mieheni kanssa, ja tässä vaiheessa tuli ilmi, että hän ei missään nimessä suostuisi muuttamaan noihin minun haaveilemiini kaupunginosiin vaan haluaa kauas kaupungista, ehkä maalle, ja korkeintaan Espooseen, ei Helsinkiin.
No, jouduin siis hylkäämään haaveet noista kaupunginosista. Aloin sitten kuitenkin haaveilla että muuttaisimme Tapiolaan/Olariin, koska ne ovat minusta kivoimmat alueet Espoossa. No, jostain syystä emme löytäneet mieleistämme asuntoa siinä vaiheessa sieltä, vaan muutimme erääseen toiseen espoolaislähiöön, josta siis ostimme pienen asunnon. Nyt ollaan tässä muutama vuosi oltu, ja perhe on lisääntynyt ja isomman asunnon osto on ajankohtaista.
Haluaisin NIIN kovasti Olari/Tapiola-alueelle, että ajattelen sitä päivittäin, käyn etuovi.comissa ja käyn katselemassa alueita omin päin jne, minulle olisi niin tärkeätä asua sellaisella alueella josta tykkään, eikä missään ahdistavassa paikassa enää. Mieheni ei ollenkaan ymmärrä tätä. Hän haluaisi asua pohjois-espoossa "maaseudulla" alueilla, joista Helsingin keskustaan kestää 45 min- 1 h bussilla! Lisäksi mieheni ei halua maksaa sellaisia neliöhintoja kuin k.o. alueilla pyydetään (naurettaviahan ne ovatkin), mutta minä taas en kaipaisi niin valtavaa asuntoa jos vain saisin mukavan ympäristön...
Minulla ei ole ajokorttia eikä aikeissa ole hankkiakaan ja sekin vaikuttaa siihen että en haluaisi kovin kauas. Haluaisin niin kovasti asua lähempänä kaupunkia ja oikeasti viihtyisässä ympäristössä. Olen muutaman kivan & kohtuuhintaisen kämpän löytänytkin noilta alueilta, mutta mieheni ei suostu edes vilkaisemaan, koska haluaa tyyliin 150-neliöisen omakotitalon johon meillä olisi varaa vaan jostain aivan peräkyliltä...
Ihan naurettava huoli, mutta en tosiaankaan haluaisi nyt muuttaa minnekään muualle kuin Olari/Tapiolaan (kun Helsinki on siis mahdoton vaihtoehto). Haluaisin niin kovasti unohtaa typerän pakkomielteeni ja alkaa nauttia elämästä täällä nykyisessä lähiössämme tai sitten siellä mahdollisessa uudessa paikassa mutta pelkään että koko loppuelämäni vain haaveilen Tapiolasta/Olarista... Onko kohtalotovereita tai muita vinkkejä tilanteeseen? Tiedän että huoleni on ulkopuolisen silmissä naurattava mutta en vain pääse haaveistani eroon!