Kamala kaukokaipuu jonnekin mutta en edes tiedä minne...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuin lintu häkissä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kuin lintu häkissä

Vieras
Ikää päälle 30, lapset on tehty ja palattu työelämään, jossa viihdyn hyvin ja kotonakin on kivaa mutta koko ajan sisällä haikeus ja kaipuu jonnekin muualle.

Suunnittelen irtisanoutuvani ja muuttavani jonnekin muualle, aamulla luin hesarista Ryssänsaaressa asuneesta naisesta ja sydämessä sykähti, halaisin asua pienessä saaressa minäkin ja tuo olisi oivallisella paikalla, keskellä Helsinkiä :) Haluaisin Lappiin patikoimaan - koskaan en ole siellä käynnyt, haluaisin Kolin alueelle erämaahan, haluaisin meren äärelle, haluaisin ulkomaille, vaikka vuokraisin talon Italiasta tai Espanjasta vuodeksi ja asuisin lasten kanssa siellä. Melken purskahdin itkuun kun luin perheestä, joka oli asunut jossain afrikassa, minäkin haluan.

Mitä tämä tälläinen on? Koskaan ennen en ole kokenut mitään vastaavaa vaan halunnut elää ja asua täällä Suomessa ja olen ollut elämääni hyvin tyytyväinen.

Olenhan minä tavallaan vieläkin, haluaisin vain jonnekin kauas, en ehkä pysyvästi mutta puoleksi vuodeksi, vuodeksi, joksikin aikaa. Mieheni ei halua ja vaikka rakastan häntä suunnattomasti, ajattelen välillä että jos mieheni haluaisi eron niin minä en siihen murtuisi vaan pääsisin vhdoin toteuttamaan toiveitani ja voisin matkustaa maailman ääriin...
 
Tuttu tunne :) Mulle tuo tuli vaan 10 vuotta myöhemmin kuin sulle. Kai se on jotain "tässäkö mun elämäni nyt on?" -ajattelua? Ahdistusta siitä, että samaa - tosin ihan tyydyttävää arkea - jatkuu hautaan saakka eikä mitään uutta ja jännittävää elämällä ole enää tarjota?
 

Similar threads

Yhteistyössä