Häät lauantaina, en halua mennä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Murhetta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ahdistaa ajatuskin menosta ja siitä että en tiedä miten paljon siellä on tietoa meidän surusta. Esim. onko sisko tai äiti puhunut meistä ja miten paljon. En halua kohdata mitään sääliviä katseita ja kommentteja, että kyllä se teillekin vielä päivä paistaa. Tai jos joku ei tiedä, niin näitä kyselyjä onkos lapsia!!

Jos sinusta tuntuu ettet jaksa mennä ja hääpari on vielä tietoinen teidän tilanteesta, niin laita vain viesti ja kerro miltä tuntuu. Siis että et jaksa vielä vastata kyselyihin yms. Jos vähänkään empaattisia ihmisä ovat, niin ymmärtävät. Mukavampi kertoa kuitenkin oikea syy kuin keksiä joku tekosyy.

Muista kuitenkin myös onnitella paria, ettei tule kuva että käperryt vaan omaan tilanteeseen vaan otat myös muut huomioon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ahdistaa ajatuskin menosta ja siitä että en tiedä miten paljon siellä on tietoa meidän surusta. Esim. onko sisko tai äiti puhunut meistä ja miten paljon. En halua kohdata mitään sääliviä katseita ja kommentteja, että kyllä se teillekin vielä päivä paistaa. Tai jos joku ei tiedä, niin näitä kyselyjä onkos lapsia!!

No kysy ihmeessä äitiltäs ja siskoltas mitä ne on puhunu. Ihan varmasti on teille ihan sairaan kipeä asia mutta itsesääli ei varmaankaan auta asiaa yhtään....
 
Minusta kuulostaa vähän itsekkäältä ettei halua mennä ystävän häihin kun itse on saanut keskenmenon ja morsian on raskaana. En tarkoita mitenkään pahalla, mutta minusta sinun kannattaisi mennä ja unohtaa suru hetkeksi ja juhlia. Olisi todella tahditonta keneltäkään tulla kysymään mitään keskenmenostasi ja jos joku tulisikin kysymään niin kuittaisin että nyt juhlitaan eikä puhuta suruista. Olen saanut itsekkin keskenmenon joten tiedän miten kipeää se tekee. Silti ei pidä antaa kateudelle eikä surulle liikaa tilaa.
 
Tiifi, ymmärrän kantasi mutta meillä tästä niin lyhyt aika ja kaikki ei mennyt kerralla ohi. Ensin lääkkeillä ja siitä vielä kaavinta. Henkisesti olen loppu ja keskeytys vei minulta koko tammikuun. pois jäänti ei johdu kateudesta vaan omasta kunnosta, koska selvästi suren vielä. Ymmärsit tai et. Et myöskään ollut tilanteessa missä toivoin maa olisi niellyt minut. Tapahtui 5 pv kaavinnan jälkeen ja jouduin kysymysten kohteeksi. Ja se tilanne oli jotain kamalaa, enkä halua itseäni siihen ihan heti uudestaan. Ymmärsit tai et!! Ja suru on jokaisen ihmisen oma asia eli milloin olet taas valmis kohtaamaan niitä ketkä raskaana. Toiset selviää siitä nopeammin kuin toiset.
 

Similar threads

Yhteistyössä