Häät ilman isää/isiä...

[Isätön]

Löytyisikö kokemuksia häistä ilman morsiamme isää tai kumpaakaan isää? Tuntuu, että isän "rooli" on niin näkyvä, että miten olette asian paikanneet?

Haaveilen hääjuhlasta, mutta isän kuoleman jälkeen asia ei tunnu enää niin mutkattomalta. Myös puolisoni isä on kuollut, joten hänkään ei voi "korvata" isäni roolia.

Toisaalta olisi ihana liittää joku isän muisto osaksi juhlaa, mutta hänen traaginen kuolemansa voi nostattaa jollain karvat pystyyn - ei minulla, mutta jollain vieraalla - ja en tiedä, onko se tunnelman tappaja. Mutta jos isät taas täysin sivuutetaan, niin tuntuu, että asia on tabu.

Kommentteja ja kokemuksia, kiitos.

 

[himpatti]

Hääpari ainakin voi kävellä kirkkoon yhdessä, ei isää tarvita morsianta luovuttamaan. Tai morsian voi kävellä yksin. Tai jos on veli, setä tai kummi luovuttaa...? Muutenhan ei tartte kai kun puhe pitää, eivätkä sitäkään kaikki tee. Jos haluat isääsi muista, tietenkin sinulla on siihen täysi oikeus!

 

[Aamuäree]

Ei omia häitä pidäkään sovittaa johonkin valmiiseen 'kaavaan'- muottiin ja pakkoon.

Ellei isää/isiä ole, ei ole ja vieraatkin sen tietävät. Häistä tulee hääparin näköiset.
Jokuja vuosia taaksepäin ja oli paljon tavallisempaa että hääpari asteli alttarille keskenään, ilman luovutuksia. Nyttemmin on luovutus taas 'muodissa'.

Isän muiston voi liittää vaikkapa puheeseen, ehkäpä?

 

[BeiBei]

olimme viimekesänä häissä, joissa morsiammen isä ja äiti oli kuolleet, pappi ei tiennyt /oltu kerrrottu asiasta ja oliki vähä hämmästynyt ja pahoillaan kun kyseli morsiamen perhettä..

 

[:))]

Kirkkoon voisi seremoniaan liittää kynttilän sytytyksen isän/isien muistolle. Monien olen kuullut niin tehneen ja mielestäni kaunis ajatus muistaa isiä näin.

 

["vieras"]

Mä yritin miettiä tätä, miten meidän isät näkyivät hääjuhlassa. Käveltiin yhdessä kirkkoon, isäni ei siis saattanut. Isäni piti puheen. Ei mitään hirveän suurta näkymistä.

Ja sitten mietin olisiko siinä ollut eroa, jos isä olisi ollut kuollut. Vasta sitten tajusin, että miehen isähän ON kuollut. Siitä on niin pitkä aika ja isän puuttuminen on niin "itsestäänselvää", etten edes tajunnut asiaa. Eli meille sulhasen isän puuttuminen ei ollut mitenkään hankala asia, emme edes tulleet ajatelleeksi, että se vaatisi jotain paikkaamista.

Jos myös minun isäni olisi puuttunut, en usko, että se olisi hääjuhlaan sinänsä vaikuttanut. Puheen olisi pitänyt vaikka äitini.

 

["vaimo"]

Mun pappani luovutti mut kun isääni en kutsunut häihin eikä entinen isäpuoleni päässyt paikalle. en olisi tarvinnut luovuttajaa ollenkaan, mutta papalleni se oli niin iso kunnia-asia, että lupasin mennä hänen saattelemana.

 

[Lex]

Mulla on isä, puolisollani ei.

Ei meidän häissä isälläni ollut mitään "roolia", hän oli vieras muiden joukossa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26852685]Mä yritin miettiä tätä, miten meidän isät näkyivät hääjuhlassa. Käveltiin yhdessä kirkkoon, isäni ei siis saattanut. Isäni piti puheen. Ei mitään hirveän suurta näkymistä.

Ja sitten mietin olisiko siinä ollut eroa, jos isä olisi ollut kuollut. Vasta sitten tajusin, että miehen isähän ON kuollut. Siitä on niin pitkä aika ja isän puuttuminen on niin "itsestäänselvää", etten edes tajunnut asiaa. Eli meille sulhasen isän puuttuminen ei ollut mitenkään hankala asia, emme edes tulleet ajatelleeksi, että se vaatisi jotain paikkaamista.

Jos myös minun isäni olisi puuttunut, en usko, että se olisi hääjuhlaan sinänsä vaikuttanut. Puheen olisi pitänyt vaikka äitini.[/QUOTE]

Jep, ei siitä isän puuttumisesta numeroakaan tarvii tehdä. Kuolema vaan on osa elämän kiertokulkua. Mut luovutti mun pappa ja enoni piti puheen. Hienosti meni vaikkei isä fyysisesti mukana ollutkaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26852685]Mä yritin miettiä tätä, miten meidän isät näkyivät hääjuhlassa. Käveltiin yhdessä kirkkoon, isäni ei siis saattanut. Isäni piti puheen. Ei mitään hirveän suurta näkymistä.

Ja sitten mietin olisiko siinä ollut eroa, jos isä olisi ollut kuollut. Vasta sitten tajusin, että miehen isähän ON kuollut. Siitä on niin pitkä aika ja isän puuttuminen on niin "itsestäänselvää", etten edes tajunnut asiaa. Eli meille sulhasen isän puuttuminen ei ollut mitenkään hankala asia, emme edes tulleet ajatelleeksi, että se vaatisi jotain paikkaamista.

Jos myös minun isäni olisi puuttunut, en usko, että se olisi hääjuhlaan sinänsä vaikuttanut. Puheen olisi pitänyt vaikka äitini.[/QUOTE]

Sen verran vielä lisään omaan viestiini, että jos tuntuu siltä, tottakai voi järjestää esim. kynttilänsytyttämisen isille. Kannattaa tehdä häistä oman näköisensä.

Oma viestini oli tarkoitettu lähinnä kertomaan siitä, että häät voi järjestää monella eri tavalla, eikä esim. isän puuttuminen välttämättä tarvitse olla sellainen asia, että se tulisi voimakkaasti esiin hääjuhlassa, jos ei itse koe, että sen haluaa tuoda esille.

 

[Sikke1]

Minun isäni oli kuollut vuosia ennenkuin tapasin mieheni. Me kävelimme yhdessä alttarille. Kysyimme jo ennen hääjuhlaa haluaako miehen isä pitää siellä puheen. Hän ei ole ns. puhemiehiä niin ei halunnut sitä tehdä. Äitini piti hääjuhlassa tervetulopuheen. Häiden lopuksi minä pidin pienen kiitospuheen, kun mieheni ei halunnut.

Tottakai sinulla on oikeus puheessa muistella isääsi. Tsemppiä häihinne