Vauvattaa, vauvattaa... Ihan mahdottomaksi meinaa taas mennä. Koko ajan käyn täälläkin katsomassa onko viestejä ja vauva-ajatukset valtaa mielen. Jospa sitä nyt jotain kirjoittaisi, vaikkka ei mitään erityisiä kuulumisia olekaan.
Aamulla tein ovistestin ihan vaan varmistaakseni, että on negatiivinen. Ja todella selvästi oli. Eli ilmeisesti se oli ihan totta, että ovulaatio oli jo kp15, mikä on minulle testihistorian varhaisin (ja sitä historiaahan riittää jo ajalta ennen esikoista). Tänään kp 18, joka usein on ollut ovulaatiopäivä. Siksi varmistelin. Päätin myös, että raskaustestiä en tee ennen kp 30. En vaikka kuinka polttelisi. Sen sijaan ovulaatiotestin saan tehdä jo viikon päästä. Sen haluan tehdä ihan mielenkiinnostakin, koska jos joskus plussaan haluaisin tietää näkyykö se ovulaatiotestissä. Nyt on ollut niin, että ovulaation jälkeen testiviiva himmenee täysin. Sitten taas hieman tummenee ja pari päivää ennen menkkoja vaalenee. Kohta voin siis kertoa tarkkaa kokemusperäistä tietoa Fertest ovulaatiotestin viivoista. Vaan se raskaus puuttuu, jotta empiriani olisi täydellinen
Positiivista tässä viikonlopussa:
-sain käydä yksin hiihtämässä
-sain käydä lasten kanssa hiihtämässä
-shoppailureissu tytön kanssa
-sain käydä kaverilla kylässä ihan yksin
-eiliset "illalliset" perheen kanssa (=juodaan hienoista laseista ja laitetaan kynttilä
)
-aamuiset leipojaiset lasten kanssa (miinuksena syödyt pullat!)
Kyllä niitä positiivisia asioita löytyy. Jotenkin nautin viikonlopuista nyt valtavasti. Ainoa negatiivinen asia on se, että vauvajutut pyörivät arkea enemmän mielessä ja pettymys on sitä suurempi mitä enemmän toiveita itselleen on ladannut.
Lisäys: ystävistä piti vielä kirjoitella. Minulla on onnea, kun minulla on aivan upea ystävä ollut jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän on minulle todella tärkeä. Lisäksi minulla on kaksi siskoa, joiden kanssa ollaan todella läheisiä. Tässä sitten onkin ne läheisimmät ystävät. Määrällisesti ei kovin montaa, mutta silti koen olevani onnekas, koska laatu korvaa tässä tapauksessa määrän
Lisäksi on yksi ystävä, jolle voisin puhua mitä vain ja ollaan hyviä ystäviä. Elämäntilanteemme vaan ovat kovin erilaiset, joten sellaista vertaistukea sieltä ei löydy. Sitten on lisäksi nykyiset ja vanhat työkaverit, joiden kanssa voin käydä syömässä tai kahvilla ja joiden kanssa voi höpötellä niitä näitä. Olen nopea tutustumaan, mutta huono pitämään yhteyttä, joten minulle sopiikin tällainen malli "muutama luottoystävä + vaihtuvat arkikaverit". Lisäksi on yksi ihminen, jonka kanssa sukset meni vähän aikaa sitten ristiin. Se harmittaa välillä.
Mutta se piti varsinaisesti sanoa, että ainakin minulle myös mieheni on hyvä ystävä eli onnekas saa olla siitäkin, että sopiva kumppani on löytynyt.