Graduntekijät, oletteko jossain vaiheessa kyllästyneet aiheeseenne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Oma prosessi on mennyt kuin lehmänhäntä, tällä hetkellä kiinnostus aihetta kohtaa on - 240. Ja nyt pelottaa, että se näkyy sitten tekstissä. Niinä päivinä kun ylipäätään saan tekstiä aikaiseksi.
 
No kyllä se leipäämtyminen tai tympiintyminen tulee eteen kaikissa isoissa kirjoitustöissä. Itsellä se on pahin siinä vaiheessa, kun yli puolet urakasta on tehty, mutta vielä on pitkä matka oikolukuun. Varsinkin opinnäytetöiden kohdalla on omat lisäpaineensa ja tunne siitä, että työssä olisi vielä vaikka mitä parannettavaa on voimakas. Mua auttaa se, että otan teon työnä, istun tietyn tuntimäärän koneella ja tarvon työtä eteenpäin. Jotenkin lohduttaa se, että kaikki ajatustyö on tehty ja on enää kirjoittamisen vaiva jäljellä.
 
ihme kyllä, tätä kakkosyritystä kohtaan ei tullut ja nyt se on jo valmis! =) ekaa aihetta taoin takaraivossa niin kauan, että sitä kohtaan tuli enemmän kuin kyllästys, ihan kammo suorastaan....
 
Kyllästyin joo :D Toisaalta, ehkä siitä sillä tavalla tuli nopeammin valmista, kun ei jaksanut enää hioa tai etsiä mitään uutta. Ohjaaja sanoi, että työlle pitää olla joko tiukka ulkopuolinen aikaraja tai tekijän pitää kyllästyä aiheeseen. Muuten hommasta tulee ikuisuusprojekti ja ne ei vaan ole hyviä ikinä. Mieluummin kannattaa lopettaa siinä vaiheessa, kun tuntuu, että vielä voisi parantaa, mutta kun ei enää jaksa tai ehdi.
 
[QUOTE="hih";23456905]No kyllä se leipäämtyminen tai tympiintyminen tulee eteen kaikissa isoissa kirjoitustöissä. Itsellä se on pahin siinä vaiheessa, kun yli puolet urakasta on tehty, mutta vielä on pitkä matka oikolukuun. Varsinkin opinnäytetöiden kohdalla on omat lisäpaineensa ja tunne siitä, että työssä olisi vielä vaikka mitä parannettavaa on voimakas. Mua auttaa se, että otan teon työnä, istun tietyn tuntimäärän koneella ja tarvon työtä eteenpäin. Jotenkin lohduttaa se, että kaikki ajatustyö on tehty ja on enää kirjoittamisen vaiva jäljellä.[/QUOTE]

Joo, mä olen just puolivälissä. Aineisto kerätty, analysoitu ja vähän kirjoitettukin. Olo on semmonen, että mitä järkeä!! Vaikka seminaarissa ja ohjaajankin kanssa kun on juteltu on painotettu, että tulosten ei täydy olla maata mullistavia. Mutta silti, päässä on tunne et nyt täytyy luoda jotain todella vaikuttavaa. Ja sitten kun tietää, ettei tästä mitään vaikuttavaa ole syntymässä niin fiilikset laskee entisestään. Cum lauden kun sais vedetty niin olisin ihan tyytyväinen, mut tuskin tällä panoksella pääsee edes cumuun.
 
Minulla ei ollut aiheeseen kiinnostusta oikeastaan missään vaiheessa. Pääasia, että sai opinnot valmiiksi.

No mä olin alussa ihan fiiliksissä, kuvittelin et nyt mä keksin aiheen jota on vähän tutkittu. Kas kummaa, tässä kuukausien aikana olen huomannut et aihetta on tutkittukin paljon. Tuntuu, että oma työ jotain saman vanhan kertausta pienillä uutuus vivahteilla.
 
[QUOTE="a.p";23456946]Joo, mä olen just puolivälissä. Aineisto kerätty, analysoitu ja vähän kirjoitettukin. Olo on semmonen, että mitä järkeä!! Vaikka seminaarissa ja ohjaajankin kanssa kun on juteltu on painotettu, että tulosten ei täydy olla maata mullistavia. Mutta silti, päässä on tunne et nyt täytyy luoda jotain todella vaikuttavaa. Ja sitten kun tietää, ettei tästä mitään vaikuttavaa ole syntymässä niin fiilikset laskee entisestään. Cum lauden kun sais vedetty niin olisin ihan tyytyväinen, mut tuskin tällä panoksella pääsee edes cumuun.[/QUOTE]

On sulla cumuun ihan hyvät mahdollisuudet. Gradussa on kuitenkin kyse siitä, että sinä osoitat hallitsevasi oman alasi tutkimuksenteon. Itse olen historioitsija ja harvoin meidän alalla mitään uraa uurtavaa graduvaiheessa löydetään. Tsemppiä koitokseen ! Niin, ja älä sitten paperit saatuasi hämmästy sitä olotilaa, kun tuntuu että olet valmistunut ihan väärälle alalle ja et voi saada mistään töitä - se on ihan normaali tunne ja menee onneksi nopeasti ohi ;)
 
[QUOTE="hih";23456979]On sulla cumuun ihan hyvät mahdollisuudet. Gradussa on kuitenkin kyse siitä, että sinä osoitat hallitsevasi oman alasi tutkimuksenteon. Itse olen historioitsija ja harvoin meidän alalla mitään uraa uurtavaa graduvaiheessa löydetään. Tsemppiä koitokseen ! Niin, ja älä sitten paperit saatuasi hämmästy sitä olotilaa, kun tuntuu että olet valmistunut ihan väärälle alalle ja et voi saada mistään töitä - se on ihan normaali tunne ja menee onneksi nopeasti ohi ;)[/QUOTE]

Kiitos! Rohkaisevaa kuulla. Täytyy vain jotenkin kitkeä päästä noi täydellisyyden tavoittelut ja ottaa tämä vain yhtenä prosessina. Heh, proffa sanoi viime käynnillä, että mulla on väitöskirjasyndrooma :D
 

Yhteistyössä