Ajattelin tulla kirjoittamaan tänne myös meidän tarinan, josko siitä olisi jollekin ehkä apuakin.
Eli meillä todettiin gastroskiisi niskapoimu-ultrassa rv12. Aluksi asia tuntui epäireilulta ja järkyttävälle, mitä nyt jatkossa? Kuitenkin pian asia ei enää ollutkaan niin iso kun sai asiasta lisää tietoa ja vertaistukea. Kontrollikäynneillä äippäpolilla ja neuvolassa käytiin noin 2 viikon välein vuorotellen. Noin 30 viikolta käytiin myös kontrollikäynneillä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, jossa myös synnytys tulisi olemaan.
Raskaus eteni hyvin, voinnissa ei ollut mitään erityistä ja poika voi hyvin. Sukupuoli tiedettiin etukäteen varmaksi, koska gastroskiisi-diagnoosin jälkeen tehtiin lapsivesipunktio kaiken varmuuden vuoksi.
7.12.10 oltiin menossa taas Tampereelle kontrollikäynnille ja tällöin todettiin suolistossa olevan turvotusta. Jäin sinne osastolle seurantaan. Sydänkäyriä otettiin 4 kertaa päivässä ja kerran päivässä ultrattiin. Käyrissä tai virtauksissa ei missään vaiheessa ollut mitään poikkeavaa ja poikakin liikkui entiseen tapaansa. Kuitenkin 9.12 lääkärit päättivät, että seuraavana aamuna tehtäisiin sektio "kaiken varalta" kun viikkojakin tuli 36 täyteen. Jos olisimme asuneet lähempänä, oltaisiin päästy kotiin, mutta kun sairaalan ja kodin väli oli 200km paikkeilla oli tää ratkasu kyllä ihan hyvä.
10.12.10 klo 9:25 syntyi 9 pisteen poika mitoin 2200g ja 45cm. Synnytyksen jälkeen poika kiidätettiin heti vieressä olevalle teholle. Isä sai olla synnytyksessä mukana ja sai myös lähteä pojan mukana teholle. Reikä meillä oli vajaan 1cm kokoinen ja siitä oli työntynyt ulos pieni määrä sekä paksu- että ohutsuolta. Leikkaus tehtiin vajaan tunnin ikäisenä ja kaikki suolisto saatiin kerralla sisälle, eikä vatsasta tullut edes pinkeä. Poikaa pidettiin 3 päivää hengityskoneessa, jonka jälkeen päivä päivältä myös muut letkut vähenivät. Kaapista päästiin pois neljäntenä päivänä ja muutama päivä tämän jälkeen oltiin vielä "aktiivitehon" puolella. Hiljaisempaan tehohuoneeseen päästiin seuraavaksi ja siellä vietettiinkin loppusairaala-aika, koska keskolan puolella oli niin täyttä.
Koko sairaala-aika meillä oli vain 2.5 viikkoa!! Oltiin varauduttu ainakin 2 kuukauteen, mutta kaikki meni todella hyvin. Ei tullut takapakkeja ja maitomääriäkin päästiin nostamaan reippaalla kädellä. Aloitettiin siis 2ml ja lopetettiin siihen, että syötiin ihan omaa tahtia niin paljon kuin vain kerralla haluttiin. Joulu vietettiin osastolla ja jouluaattona päästiin eroon viimeisestäkin piuhasta. Oli ihana joululahja päästä kulkemaan poika sylissä pitkin sairaalan käytäviä ja päästä vanhempainhuoneeseen pojan kanssa katsomaan telkkaria.
Sairaalasta kotiuduimme suoraan kotiin ja kaikki on mennyt aivan loistavasti! Poika kasvaa kovin, viime viikolla oli jo 4660g ja 54.3cm. Päätä ollaan jo pitkään kannateltu ja se on ihan lempparitouhua. Seurustella jaksetaan myös kovasti ja hymyilyn alkeita opetellaan. Gastroskiisiaukosta ei oikeastaan ole enää edes tietoa. Lastenlääkärikään ei meinannut navasta arpea löytää. Muistona sairaala-ajasta kuitenkin on jäänyt näkyvämpi arpi keskuslaskimokatetrista rintakehälle ja tämän ohjurista kaulalle.
Meille tämä gastroskiisi-diagnoosi ei ollut mikään iso juttu ja näyttää siltä, että siitä ei mitään ihmeellistä ole pojallekaan jäänyt. Eli miten sen nyt sanoisi, pieni alkuhaitta, jota kotiinpaluun jälkeen ei tahdo edes muistaa.
Mielelläni vastailen sähköpostilla, jos jollakin on jotain kysyttävää!
Aurinkoista kevään odotusta kaikille!!
t. Outi ja Santeri 2kk ja 1vk
outzakoo@gmail.com
Jännitin, että käynnistävät synnytyksen ultran jälkeen, jos suoli osoittaa tulehtumisen merkkejä. Onneksi ei vielä käynnistetty ja vauva saa jatkaa kasvuaan vatsassa.