Oikein arvattu...
Eli meille syntyi pieni prinsessa 2.2. klo 17.02 paino oli n. 2100 g ja pituus 45 cm.
Stoori on pitkä, mutta kirjoitan silti koko jutun..
Torstai iltana aloin huolestua kun pikkuinen ei ollut liikkunut kuin pari kertaa kahtena edellisenä päivänä. Illalla lähdin päivystykseen, jossa KTG:ssä vauvan sykkeen perustaso 165 ja sykekäyrä ei-reaktiivista (näyttää että vauva nukkuisi). Venäläinen lääkäri ilmoitti heikolla suomenkielellä että vauva on laiska ja passitti kotiin.
Perjantai iltana taas sama juttu ja mies lähti esikoisen kanssa ajamaan mua kohti Kotkaa. Lääkäri oli onneksi vaihtunut ja mut lähetettiin NKL:lle ambulanssilla.
NKL:lla lääkäri tutki ultralla ja katsoi KTG:t ja oli samaa mieltä kuin venäläinen aiemmin, että käyrä on normaalia. En antanut periksi, koska olin varma (vaikken lääkäri olekaan) että kukaan ei nuku kolmea päivää putkeen. Jäin 42:lle yöksi. Yksin.. mies passitettiin kotiin koska perhehuoneita ei vapaana.
Itkin koko yön ja kirosin lääkärit alimpaan helvettiin, mutta aloin samalla epäillä omaa pään sisältöä. Mitä jos kaikki onkin hyvin?
Lauantaina ultrassa romahdin täysin ja aloin itkemään lääkärille, kun kukaan ei kuunnellut ja olin varma että vauvalla on joku hätä. Tämä lääkäri oli eri maata ja otti vauvan aikaisemmat KTG-käyrät esille. Aikaisemmin vauva oli melskannut mahassa ja sykekäyrä tehnyt huikeita spurtteja.
Lääkäri katsoi käyriä ja totesi ettei kaikki ole kohdallaan. Vauva ei myöskään ultratessa reagoinut tönimiseen (ei ollut tehnyt sitä aiemmillakaan kerroilla). Lääkäri teki päätöksen kiireellisestä sektiosta. Tässä vaiheessa aloin itkeä hulluin lailla. Olin niin helpottunut.
Sektio tehtiin heti kun mies kerkesi paikalle susirajan takaa.. Sektio meni ok, kun vauva otettiin ulos, huomattiin että lapsivesi oli täynnä "hätäkakkaa" ja vauva ei hengittänyt.
Könät imettiin pois ja vauva intuboitiin. Isä lähti mukaan viemään pikkuista teholle.
Salissa lääkäri totesi, että päätös oli ollut hyvä. Minä itkin hysteerisenä (onnesta ja kiitin lääkäriä . Onneksi tyttö saatiin ulos ennenkuin ehti tulla mitään vaurioita.
Tyttö leikattiin samana iltana ja leikkaus meni hyvin. Lihaksia ei tosin saatu suljettua, mutta muut kuitenkin.
Nyt mussukka on teholla ja tänään kokeilivat ensimmäistä kertaa äidinmaitoa. En vielä tiedä kuinka kävi.
Itse lähdin tänään kotiin. Hoito oli tosi hyvää, mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut en ole mikään sairaalaihminen, en pysty nukkumaan ollenkaan ja muutenkin oleminen on vaikeaa.
Pakko sanoa että olin erittäin yllättynyt palvelun laadusta. Erittäin mukavat hoitajat (joukkoon mahtui vain yksi hieman ikävämpi) ja ruoka oli todella hyvää.