Hei oikeasti, Ottilia ja muut. Raskautuminen ei ole tähtitiedettä. Se ei vaadi miljoonia testejä eikä hillitöntä tikkujen tuijottelua. Ei kamalaa stressiä kuukausi toisensa jälkeen. Teette itsellenne karhunpalveluksen, kun toivotte ja toivotte, haette merkkejä ja positiivisia tuloksia kaikkialta. Kun tulee pettymys, se on paljon suurempi, kun odottaa liikaa ja laittaa liikaa toiveita jokaiselle tikulle, tuhrulle ja mahan nippailulle. Täysin samaa mieltä nimim. rv 13+6 kanssa siitä, että sitä hoppua ja turhaa stressiä ei tarvitse ottaa. Usein muutaman päivän ""rauhoitus"" tekee tehtävänsä. Ja lapsikin tulee helpommin, kun sitä ei pidä elämääkin suurempana suorituksena.
Teinimäistä on ennemmin se, että vouhottaa ja on malttamaton. Ottakaa opiksenne, älkääkä heti vetäkö herneitä nenään, jos joku tulee antamaan neuvoja vähentää omaa tukaluutta ja stressiä. Harva täällä varmaan tuohon tyyliin on testejä tuhlannut. Itse olin raskautuessani 35-vuotias ja varauduin aikoinani jo siihen, etten edes lasta koskaan saa. Silti en ottanut asiasta paineita, vaan annoin luonnon hoitaa hommansa. Ja selkeät viivat oli tikussa - puolitoista viikkoa kuukautisten poisjäämisen jälkeen! Riitti yksi testi ja kun oireitakin jo oli, sai varmuuden kerralla. Sitä samaa toivon teillekin.