Gallup yhteisestä ajasta

[Heini N]

Terve!

Ihan vain oman kiinnostukseni vuoksi kysyn teiltä parisuhteessa eläviltä että kuinka paljon aikaa vietätte yhdessä? Esimerkiksi montako iltaa viikossa? Ja mitä teette yhdessä; kotitöitä, jotain kivaa vai olette vaan? Kertokaa myös vähän taustaa, kuten kuinka kauan olette olleet parisuhteessa, asutteko yhdessä vai erikseen ja onko lapsia.

Tämä asia kiinnostaa mua koska vietämme mieheni kanssa mielestäni liian vähän aikaa. Tosin tämä asia ei haittaa mua enää yhtä paljon kuin ennen... Johtuukohan sitten siitä että olen nyt niin tottunut tähän. Mutta asia tuli taas pari päivää sitten mieleeni kun eräs hyvä ystäväni kysyi multa tosi vakavana että "eikö sua haittaa että se on aina töis?"

 

[Mietin..]

..juuri itse sitä samaa. En ole tyytyväinen, huomaan että meillä on todella vähän yhteistä aikaa... Eikä tämä ole ensimmäinen suhde kun näin on, edellinen oli aina töissä, nykyinen vaan ikävä kyllä baarissa. Mies tulee yleensä illalla yhdeksän-kymmenen aikaan, katsomme ehkä hetken yhdessä telkkaria ja sitten mennään nukkumaan. Baari vie hänen ajastaan suurimman osan, tykkää istua kavereiden kanssa, ei minun...
Pitää tehdä asialle jotain, ellei muuta lopetan koko suhteen. Koska olen nytkin niin paljon yksin enkä ole tyytyväinen tilanteeseen, voin yhtä hyvin olla yksi ilman parisuhdettakin. Eikä tuo alkoholin käyttö yhtään paranna tilannetta.

Olisi tosiaan kiva kuulla muiden kokemuksia/kommentteja. Olen miettinyt onko minussa jotain vikaa kun en tyydy tuntiin päivässä. Emme tosin tee muutenkaan mitään yhdessä. Mitä ihmiset yleensä tekevät yhdessä parisuhteessa ollessaan? Minulla on aika vähän kokemusta siitä puolesta joten olisi hyvä saada uutta näkökulmaa asiaan että olisi jotain mitä tavoitella tulevaisuudessa. Eikä vain tyydy siihen mitä on kun ei ole muutakaan...

 

[Vehel]

Pisimmässä parisuhteessani (ja kai jollain tasolla myös onnistuneimmassa parisuhteessani) olimme yhdessä pääsääntöisesti joka ilta. Ylitöitä jommalla kummalla oli 1-3 iltana viikossa (lähinnä minulla, miehellä tosi harvoin) ja nekin pyrittiin tekemään suunnitelmallisesti esim. siten, että ilmoitin jo etukäteen, että minulla on työruuhkaa, joten jään esim. keskiviikkoiltana tekemään ylitöitä n. 3 tunniksi, jolloin miehellä oli aikaa soitella omille kavereilleen ja sopia heidän kanssaan jotakin menoa.

Viikonloput vietimme aika tylsästi yhdessä. Joskus kävimme vanhempien mökillä tai kavereiden kanssa leffassa, syömässä tai jotakin harrastamassa (esim. joskus oltiin kavereiden veneellä tai asuntovaunulla). Jos alkoi tylsistymään, keksimme jotakin tekemistä esim. kävimme lähialueella katsomassa jotain uutta ravintolaa tai vaikka menimme patikoimaan Nuuksioon meille uudelle reitille jne. Jos kaipasimme säpinää, keksimme kavereiden kanssa jotain kivaa, jos kaipasimme rauhaa, niin sitten löhöiltiin ja syötiin jotain hyvää ruokaa. Liikuntaa harrastettiin satunnaisesti.

Meillä yksi pieni ongelma oli siinä, että miehen kaverit vain piipahtivat meille harva se ilta. Ukot istuivat pihalla, polttelivat, vaihtoivat kuulumisia vartista tuntiin ja sitten kaveri jatkoi matkaa. Omat ystäväni taas asuvat kauempana, joten siitä tuli vähän ongelmaa, kun osalla kavereista ei ollut autoa tai mieheni ei halunnut lähteä mukaan kuuntelemaan akkojen jorinoita (jos ei tullut kaverini miehen kanssa toimeen), joten näin omia kavereitani ihan liian harvoin. Liian usein tuli vain kyhjötettyä kotona tekemättä mitään.

Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut kiva, että olisimme löytäneet jonkun yhteisen harrastuksen. MIes oli allerginen eläimille, joten koiraa ei voinut hankkia. Emme myöskään löytänyt yhteistä urheiluharrastusta, koska mies halusi pelata täysillä eikä hänelle riittänyt kuntoilun vuoksi pelaaminen. Jos itse menin jumppaan tai kavereitani katsomaan, niin mies sitten mökötti kotona. Oikeastaan vain tuo omat ylityöni hän hyväksyi, koska niistä sentään sai ylityökorvauksen.

Baarielämää emme viettäneet. En tiedä, ehkä sekin olisi ollut vaihteesta kivaa.

Nykysuhteessa tapaan miestä vain viikonloppuisin, jolloin lapseni ovat isänsä luona. Arkisin keskityn lapsiin ja koulu + harrastukset + kotityöt vievät sen verran aikaa, että koska mies ei ole innokas osallistumaan lasten elämään + kodinhoitoon, niin meille paras ratkaisu toistaiseksi on ollut se, että keskityn arkisin lapsiin ja viikonloppuisin mieheen. Toisaalta tämäkään ei ole paras vaihtoehto pitkällä tähtäimellä, mutta nyt tällä hetkellä hyvä näin.

 

[eroNNut]

Terve!

Ihan vain oman kiinnostukseni vuoksi kysyn teiltä parisuhteessa eläviltä että kuinka paljon aikaa vietätte yhdessä? Esimerkiksi montako iltaa viikossa? Ja mitä teette yhdessä; kotitöitä, jotain kivaa vai olette vaan? Kertokaa myös vähän taustaa, kuten kuinka kauan olette olleet parisuhteessa, asutteko yhdessä vai erikseen ja onko lapsia.

Tämä asia kiinnostaa mua koska vietämme mieheni kanssa mielestäni liian vähän aikaa. Tosin tämä asia ei haittaa mua enää yhtä paljon kuin ennen... Johtuukohan sitten siitä että olen nyt niin tottunut tähän. Mutta asia tuli taas pari päivää sitten mieleeni kun eräs hyvä ystäväni kysyi multa tosi vakavana että "eikö sua haittaa että se on aina töis?"

Entisessä suhteessa elimme molemmat omaa elämää; kumpikin teki tahoillansa mitä halusi ja sitten tapasimme illalla nukkumaanmenon aikaan sisällä kahvikupin tai telkkarin ääressä. En ollut tyytyväinen.

Nykyisin on toisin UO:n kanssa. Vietämme kaiken liikenevän ajan yhdessä. Minusta on hienoa, kun puhumme "mennäänkö, saunotaanko, siivotaanko..." Siispä yhdessä, ei yksin.

 

[Toinenkin eronnut]

Samaa mieltä edellisen kanssa. En itsekään tykännyt, kun edellinen mieheni halusi tehdä kaikkea kivaa muiden kuin minun kanssani. Rupesin miettimään, että mikä se sellainen suhde on, jossa minun tehtävänäni on olla aina vain kotona ja mies viilettää pitkin kyliä. Mies tykkäsi jutella baarissa kavereiden kanssa, hän ajeli autolla kavereilleen, jäi suustaan kiinni "ylitöihin" jne. Joskus tivasin, että miksi minulle ei liikene aikaa, niin hän ei oikein tajunnut sitä. Hän sanoi, että vaimon paikka on kotona. Sen parempaa vastausta en saanut. Ehkä minun olisi pitänyt hänen äitinsä mukaan vain olla hiljaa kotona pitämässä ruokaa ja vuodetta lämpimänä?

Sain tarpeekseni. Mikä surullista, niin mies ei kai koskaan tajunnut, miksi hänet jätin. Hän ei osannut nähdä minun näkökantaani yhteiselämästämme. Minäkin olisin halunnut tehdä nimenomaan yhdessä asioita sekä hyvässä että pahassa: siivoukset, kaupassakäynnit, ruoanlaitot, kaverikäynnit, sukuloinnit. Toki kummallakin saa ja pitää olla myös omaa aikaa, mutta jos mies ei halua olla kanssani, niin sitten olen mieluummin yksin sinkkuna kuin yksin parisuhteessa.

 

[Nainen1]

Mikähän siinä on että juuri miehet yleensä viettävät mielellään aikaa kodin ulkopuolella kuin sen sisäpuolella? Olemmeko niin erilaisia, että naiset tosiaan kaipaavat enemmän sitä yhteistä aikaa kun taas miehelle tosiaan riittäisi se pieni hetki ennen nukkumaanmenoa. Voi olla että kyse on tästäkin ainakin joidenkin kohdalla. Tarpeet ovat niin erilaiset ja se tietenkin tuo tyytymättömyyttä sille joka ei koe saavansa suhteesta sitä mitä haluaa.. Jotkut miehet myös haluavat vain jonkun kotiin odottamaan, että sinne on mukavampi mennä. Muuten he eivät halua uhrata ajastaan yhtään naiselleen, eli haluavat tavallaan mennä ja tulla kuin sinkkuna ollessaan.

Minunkin kohdalleni on osunut vain näitä miehiä jotka eivät kotona viihdy. Itse tykkäisin jos edes parina päivänä voitaisiin tehdä jotain yhdessä, vaikka ihan arkisiakin asioita. Nyt teen kaiken yksin, käyn kaupassa, pesen pyykit, siivoan, laitan ruokaa jne. Usein myös syön yksinäni kun mies viipyy menoillaan eikä hänellä yleensä ole edes nälkä kun hän tulee kotiin. Toisaalta olen jo tottunut tähän, ehkä voisin jopa ahdistua kun joku yht'äkkiä olisikin enemmän läsnä.. mene ja tiedä. Mutta sen tiedän että näinkään ei ole hyvä. Aiemmat suhteeni ovat loppuneet juuri tästä syystä, koin olevani suhteessa yksin ja huomasin aina uudelleen odottavani kotona koska toinen kunnioittaisi läsnäolollaan. Olen miettinyt, että olenko sitten niin tylsää seuraa kun ei kelpaa? Nykyinen kumppani sanoo että ahdistuu jos ei ole mitään "tekemistä". Silti hän voi istua tuntikausia kavereiden kanssa pubissa tuoppi nokan alla. Mitä tekemistä siinäkin sitten on? Päivästä toiseen samat naamat ja samat jutut. En ymmärrä kyllä tuotakaan. Mutta jokaisella on omat tavat ja niistä on varmaan myös vaikea poiketa. Luulen ikävä kyllä, että nykyinenkään ei tapojaan muuta minun takiani, vaikka rakastaisi kuinka.

 

[n22]

No, ei kaikki (->Nainen1).

Me nykyiseni kanssa (seurustelusuhde~2v., ei yhteistä kotia, ei lapsia) olemme pääsääntöisesti yhdessä illat ja viikonloput, melko tarkalleen puoliksi hänen puoliksi minun luonani. Teemme ruokaa, katsomme tv:tä (onneksi yhteisiä ohjelmia on paljon ja joustoakin), talvella kävimme pelaamassa sulkapalloa. Kuulostaa vähältä yhteiseltä toiminnalta, mutta se on enemmän kuin exäni kanssa. Hän oli enemmän ulkona (mieluummin ulkona), kavereita paljon ja ne tärkeitä, meillä ei ollut mitään yhteisiä harrastuksia. Emme voineet käydä edes yhdessä kaupassa, olimme niin erilaisia. Vaikka emme nykyiseni kanssa tee juuri mitään, niin kuitenkin:
"Minusta on hienoa, kun puhumme "mennäänkö, saunotaanko, siivotaanko..." Siispä yhdessä, ei yksin." kuten tässä.

Olemme molemmat mieluummin kotona, vaikka joskus kaipaan ihmisten ilmoille. Onhan siinä oma romantiikkansa. Pidämme mökkeilystä ja hän tykkää lähteä mukaani vanhempieni luokse vierailulle (yli 200km). Kai se on tärkeintä, että arki sujuu, mitä niistä harrastuksista. Arkista elämää, kaupassa käyntiä ja iltapalan laittoa. Olemme vaan.

Ja kyllä, arvostamme yhteistä aikaa, ja molemmat haluavat sitä. Kumpikaan ei juuri juoksentele ulkona, yksin ainakaan. Olen iloinen siitä, että voimme nähdä usein ja nukkua yhdessä.
(Jos suhde on hyvä, se kestää kyllä välimatkan ja harvat näkemiset: elämmehän pikaviestimien aikakautta.)

 

[näin luulisin]

"Silti hän voi istua tuntikausia kavereiden kanssa pubissa tuoppi nokan alla. Mitä tekemistä siinäkin sitten on? Päivästä toiseen samat naamat ja samat jutut. En ymmärrä kyllä tuotakaan."

Istuin seurusteluaikaan melko tiiviisti kaljaa litkivän miehen seurana. Sitten muutimme lähiöön ja kävin erittäin harvoin ulkona miehen kanssa.

Baareissa on savua (ei enää nykyään), ihmisten ääniä, ehkä musiikkia. Meteli saattaa olla korvia huumava terasillakin.

Kaljapöhnässä meteli lienee kuin tuutulaulua. Tarjoilija on ystävällinen vaikka oma käytös on jo ala-arvoista.

Kai baariolot aina kotiolot voittavat.

Lieköhän yksikään tutkija tutkinut tätä asiaa. Elleissä viihtyy tutkijoita.

Sain taas loistoidean. Verrokkiryhmä pubiin. Mitataan desibelit, promillemäärä,
sähköpiuhat mittaavat sydämen sykkeen ärsykkeistä. Miten kaljoittelija tuntee mielihyvää mistäkin asiasta.

Sitten voisi tulla iso hyppy käppyrään. Tuiterissa olijan kännykkä soi. Puhelimeen huutaa kärttyinen puoliso.

Ehkä tutkimus on helposti toteutettavissa. Kesähelteillä olisi mukava ostaa päivän päätteeksi ruokakaupasta iltapäivälehti. Lööpissä lukisi: "Hätkähdyttävä baaritutkimus."

Plaza.fi/Ajassa/Polttopisteessä saisi jotain kirjoitettavaa. Luin Yhteishyvästä, että syksyllä on tulossa kirja lööpeistä. Kirjailija pitää kesällä lomaa kirjoittamisesta.

Olen satavarma, että hän pysyy Elleistä erossa.

 

[---]

Asun avomiehen kanssa. Yhdessä oltu 5v. Näin kesäaikaan nähdään tunti pari ennen nukkumaanmenoa ja aamulla tunnin verran. Yön mies nukkuu samassa sängyssä.

 

[Joopa-joo]

....Minäkin olisin halunnut tehdä nimenomaan yhdessä asioita sekä hyvässä että pahassa: siivoukset, kaupassakäynnit, ruoanlaitot, kaverikäynnit, sukuloinnit....

Mitkä olivat sitten ne hyvät yhdessätekemiset? En lainkaan ihmettele, jos mies ei halunnut yhteistä tekemistä, jos vaihtoehdot olivat nuo!

 

[yhteiseloa]

Me ollaan mieheni kanssa kuin paita ja peppu, kaiken vapaa-ajan vietämme yhdessä.
Monet ihmettelee miten viihdytään, mutta ollaan kait niin samanlaisia luonteeltamme.

Tykätään mökkeilystä, matkustelusta, joskus hotelliviikonlopuista tai hengailusta kaupungilla, mutta useimmiten illat vietämme kotona yhdessä ruokaa laittaen, lukien tai tv:tä/dvd:eitä katsellen, keskustellen ja kotihommia tehden.

Yksin mieheni harrastaa auton laittoa ja kalastusta. Baareissa ja viihteellä käydään satunnaisesti yhteisten ystävien kanssa.
Minä käyn yksin tyttöystävien luona kylässä tai shoppailemassa. Shoppailua (vaatteiden) mieheni vihaa yli kaiken, ja on mielissään kun ei tarvii lähteä mukaan

10 yhteistä vuotta näin. Ollaan siis lapseton alle 40-v. pariskunta.

 

[cdr]

Sopuisaa on meno meilläkin , saman katon alla olemme olleet jo yli 20 vuotta ja melkein aina olemme yhdessä. Harrastetaan yhdessä, matkustellaan, enimmäkseen viihdytään kotona, käydään sukuloimassa jne. Työpäivät olemme erossa, muuten aina yhdessä. Kummallakaan ei ole tapana käydä erikseen juhlimassa, ei se ole hauskaa ilman toista. En voisi sietää miestä joka ei viihdy kotona ja joka on täysin kavereistaan riippuvainen, ja mies joka istuksii baarissa on yökötys.

 

[yhteiselo]

En voisi sietää miestä joka ei viihdy kotona ja joka on täysin kavereistaan riippuvainen, ja mies joka istuksii baarissa on yökötys.

Täysin samaa mieltä. Mitä ihmettä itsenäinen ja taloudellisesti omillaan toimeentuleva nykynainen edes tekee moisella kumppanilla?
Minulle parisuhde ja koti ovat kaikkein tärkleimmät asiat, ja niin tiedän että myös mieheni ajattelee.
jos kumppani asettaa jatkuvasti omat harrastuksensa ja kaverinsa parisuhteen edelle, kannattaa rohkeasti katsoa peiliin ja ymmärtää oma asemansa hänen arvoasteikossaan.

 

[Yhdessä jo]

yli 10 vuotta, ei lapsia. Vietämme käytännöllisesti katsoen kaiken vapaa-ajan yhdessä. Emme kylki kyljessä, vaan sisällä/ulkona puuhaillen. Illalla katsomme yhdessä telkkaria ja silloin tällöin elokuvia. Baareissa emme käy kuin todella harvoin, mutta niihin voidaan mennä ilman puolisoa, jos niin halutaan.

 

[paituli]

Olemme muijan kanssa kuin paita ja perse. Minä olen paita.

 

[Margot]

Me ollaan aina kaikki vapaa-aika yhdessä. Tulen viiden maissa töistä ja siitä eteenpäin koko ilta ja viikonloput ovat yhteistä aikaa. Me tykätään puuhailla samanlaisia juttuja:

-käydään leffassa, teatterissa, näyttelyissä, konserteissa, tapahtumissa
-luetaan
-kuunnellaan musiikkia, soitetaan ja lauletaan
-tehdään biisejä tai käännöksiä ulkolaisista biiseistä
-käydään ulkona syömässä ja kavereiden kanssa ulkona rupattelemassa
-käydään uimassa kolme kertaa viikossa
-suunnitellaan safkoja, kokataan, syödään, tutustutaan viineihin
-hoidetaan koiraa ja leikitään sen kanssa
-matkustellaan tai suunnitellaan matkoja
-hoidetaan ja suunnitellaan kotia
-pelataan pelejä
-valokuvataan ja laitellaan kuvia

Siinäpä tärkeimpiä. Viihdytään erinomaisesti yhdessä ja meillä on yhteiset kaverit. Ollaan naimisissa yhdeksättä vuotta eikä meillä ole lapsia.

 

[Maaritra]

Me viihdytään hyvin yhdessä, mies tykkäisi nyhjätä aina kaksin mutta olen pitänyt itselläni omat harrastukseni, joihin mies ei kuulu. Parina iltana viikossa käyn kansalaisopistossa. Miehen "pakotin" jatkamaan sählynpeluutaan muutaman vuoden tauon jälkeen, on hänelläkin jotain omaa.

Yhdessä käydään vapaa-aikana uimassa, fillaroidaan ja sauvakävellään. Mökillä viihdytään molemmat, talvisin hiihdellään murtsikkaa. Tehdään piknikkejä luontoon harva se päivä näin kesäaikaan. Pari päivää sitten oltiin juuri päivä Pihlajasaaressa, joka kesäinen kuvio (samalla testataan se yksi tietty pukukoppi...). Telkkaa ei juurikaan katsota, mies ei katsoisi ollenkaan mutta katsoo joskus siinä sivussa kun minä seuraan paria sarjaa.

Juurikaan ei yhdessä siivoilla, minä teen sen kun miehellä on paljon pitempi työmatka. Ehdin kaikki kotihommat tehdä ennenkuin mies tulee kotiin, hänellä on "vapautus". Lapset on jo muuttaneet kaikki neljä pois kotoa.

 

[Meri_K]

Hei tytöt, jos mies ei yhtään halua viettää teidän kanssa aikaa niin miksi te siinä olette sitä miestäkään varten? Jos itse antaa ymmärtää että sellainen käyttäytyminen on ok, niin silloin se myös jatkuu. Tyydytte liian vähään! Ja jos hankitte lapsia, minkälainen isä tällaisesta äijästä tulee? Jos oikeasti rakastaa niin eikö sitä halua olla lähellä... ?On kyllä tullut todistettua itsekin että suomalainen mies ei aina ole siitä sitoutumiskykyisimmästä päästä...Mutta muistakaa että ette te mitään pelkkiä kodinhoitajia tai sängynlämmittäjiä ole!

 

[n26]

Yhdessä ollaan oltu 8 vuotta. Ollaan yhdessä oikeastaan joka päivä enemmän tai vähemmän, eikä koskaan ole tullut sellaista oloa, että olisi jotenkin kahlittu. Jos haluaa mennä vaikka baariin/kavereiden luo niin kaikki on ok. Kummatkaan ei juhli kovinkaan paljon, varmaan kerran pari kuussa. Kumpikaan ei yleensä halua olla pois esim. kahta peräkkäistä viikonloppua, ellei ole sellaista tosi tärkeää tai mielekästä menoa. Itsellä on päivätyö ja miehellä 3-vuorotyö. Se tuo ihan riittävästi erillään oloa. On aina kiva, kun toinen tulee kotiin tai palata itse kotiin, jos on ollut poissa.

Yhdessä tehdään kaikkea tavallista, ollaan kotona, puuhataan omia juttuja mutta ollaan myöskin päivittäin läheisiä. Katotaan telkkaria, laitetaan ruokaa, tehdään kotihommia, käydään lenkillä, kaupassa, leffassa, ravintolassa... kesällä paljon kuljetaan moottoripyörällä, aina hyvällä säällä lähdetään yhdessä jonnekin. Tehdään myös kotimaan/ulkomaan reissuja ja suunnitellaan yhdessä kaikenlaista tulevaa.
Molemmilla omat, erilaisetkin harrastukset, jotka antaa aikaa yksinololle.
Näin on erittäin hyvä olla. Olen sitä mieltä, että missään et ole niin vapaa, kuin hyvässä parisuhteessa.

 

[Nainen1]

Eilen pysähdyin oikein toden teolla miettimään tilannettani. Jos jatkan parisuhdettani näin, voin joka ikinen päivä tehdä samoja asioita kuin jos eläisin yksin. Eli mies ei millään lailla vaikuta arkipäiviini, eikä juuri viikonloppuihinkaan. Muuta kuin siten että odotan joka ilta koska mahtaisi saapua. Hänellä on täysin omat menonsa, eikä ne näköjään muutu minun myötäni mitenkään (esim. baarissa pitää ehdottomasti istua joka päivä pari kolme tuntia ja siemaista muutama olut). Eli jos haluan jatkaa tässä suhteessa, pitää asennoitua siten että en ota miestä missään asiassa tai tekemisessä huomioon, vaan elän omaa elämääni. Mutta haluanko tehdä niin??

Tuo tutkimus olisi kyllä tosi hyvä, haluaisin todellakin tietää mikä siellä baarissa on niin viihdyttävää ja mikä tuottaa mielihyvää niin paljon että se vie voiton kaikesta muusta? Miestä ei baarista tulon jälkeen kauheesti kiinnosta mikään, rojahtaa vain sohvalle ja jos ei jaksa siirtyä sänkyyn, nukkuu sitten siinä. Tulee tosi tärkeä olo tosiaan.

Miten voi edes suunnitella mitään perhettä tai mitään kun mies ei takuuvarmasti silloinkaan muuttuisi miksikään? En voisi kuvitellakaan nyt tekeväni lapsia ja huomata sitten siirtyväni "yksinhuoltajaksi".

 

[Kotivaimo]

9v yhdessä oltu ja ekasta päivästä asuttu yhdes. Mies on töis 2-10h päivässä, yleensä 4 tunnin luokkaa. Loppuaika ollaan yhdessä, joka yö nukutaan samassa sängyssä. Yhdessä tehdään kaikkia arkisia asioita, ja Rakkaani opettaa minulle tekniikasta ja filosofiasta ja milloin mistäkin, ei tarvita mitään kinkkisiä harrastuksia, kun on onnellinen perhe ja parisuhteessa valtavasti rakkautta. Tietty välillä riidelläänkin, yleensä mun tyhmistä mustasukkaisuuskohtauksista, mutta aina on saatu sovittua, ja koitankin löytää itselleni jotain omaa elämääni, ettei tarvitsisi miettiä miehen menoja, kun ei varsinaisesti syytäkään ole. En halua hänen muuttuvan, yritän karistaa itsestäni negatiiviset luonteenpiirteet.

 

[Malla*]

Ollaan oltu yhdessä n 10v, ja vietetään aikaa tosi paljon yhdessä.
Mennään samalla autolla aamulla duuniin, ja lähdetään sieltä samaan aikaan. Oltiin jopa ennen samassa duunipaikassa, ei tosin tavattu siellä. Se meni ehkä jo vähän överiksi, kun käytiin yhdessä lounaalla ja kahvilla, ja tupakillakin, vaikka mies ei polta. Ja sitten myös tuli joskus kinasteltua jossain duunin ruokalassa, josta muut sitten saivat hyvät naurut. Sit meitsi lähti toiseen firmaan ja ukko jäi entiseen.

Illalla kaupan kautta kotiin, ja normi-iltana katsellaan telkkarii/elokuvia, niitä menee useita viikossa, ja ukko tekee ruokaa ja sit vaan ollaan.
Käydään leffoissa ja joskus yhdessä baarissa, tai sitten isommalla porukalla, tosin harvoin enää nykyisin. Matkustellaan yhdessä ja joskus tuntuu, että ollaan siamilaiset kaksoset, kun kaikki tehdään yhdessä. Se ei tosin ahdista, vaan just niin sen pitää ollakin.
Uusin "harrastus" on jumppaaminen, +40 ikä alkaa jo näkyä vyotäröllä, mutta kumpikaan ei halua salille lähteä tai edes lenkille. Meillä on oma voimistelu-ohjelma, jota pari kolme krt viikossa teemme, yhdessä. Myös juoksumatto on tilauksessa.

Jos haluaa lähteä yksin ulos tms, niin se toki sopii. Mies vie ja hakee tai minä kuljetan. Mies käy harvemmin ja vaimo pari kk välein "tuulettumassa".

Riidellään välillä kunnolla, aiheet vaihtelee rahasta seksiin ja kotitöihin, minä kun en ole mikään kodin pikku hengetär, enkä enää nykyisin edes seksin ylipapitar. Paitsi joskus.
Tai sitten kivassa pikku pms:ssä riitaa voi tulla ihan mistä vaan, kun skitsahdan kunnolla. Onneksi mies on jo tottunut tähän...