Gallup: Missä asennossa olit ponnistusvaiheen aikana? Saitko valita asennon itse vai "käskettiinkö"? Oliko asento hyvä vai huono?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Esim. perätila on pakko synnyttää selällään ja yleensä vielä jalat telineillä. Väittävät että siinä on lapselle eniten tilaa tulla ulos. Musta taas tuntuu, että se on vaan mukavampi henkilökunnalle :D

Ei ole enemmän tilaa. Outoa.

no eiköhän se ole turvallisinta lapselle että lääkärillä ja muulla avustavalla henkilökunnalla on paras näkyvyys ulostuloreitille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Esim. perätila on pakko synnyttää selällään ja yleensä vielä jalat telineillä. Väittävät että siinä on lapselle eniten tilaa tulla ulos. Musta taas tuntuu, että se on vaan mukavampi henkilökunnalle :D

Ei ole enemmän tilaa. Outoa.

no eiköhän se ole turvallisinta lapselle että lääkärillä ja muulla avustavalla henkilökunnalla on paras näkyvyys ulostuloreitille.

En ymmärrä. Miksei voisi nähdä, jos synnyttäjä on kontillaan tai seisoo tuettuna? Lantio antaa pystymmässä parhaiten periksi.
 
mäkin ajattelin ennen molempien muksujen syntymää, että haluan ehdottomasti ponnistaa jakkaralta, mut synnytykset kai harvemmin menee niinkuin etukäteen suunnittelee.. mulle jakkara ei toiminut ollenkaan. en vaan löytänyt oikeaa tapaa ponnistaa ja selkäänkin sattui.

oon myös ymmärtänyt, että jakkarasynnytys ei voi kestää kovin kauaa, kun pitkä jakkaralla istuminen taas toisaalta turvottaa paikkoja ja näin saattaa edistää repeämien tuloa. jos siis aikoo selviytyä ponnistelusta pikaisesti eikä esim. 2:ssa tunnissa, kannattanee kokeilla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Esim. perätila on pakko synnyttää selällään ja yleensä vielä jalat telineillä. Väittävät että siinä on lapselle eniten tilaa tulla ulos. Musta taas tuntuu, että se on vaan mukavampi henkilökunnalle :D

Ei ole enemmän tilaa. Outoa.

no eiköhän se ole turvallisinta lapselle että lääkärillä ja muulla avustavalla henkilökunnalla on paras näkyvyys ulostuloreitille.

En ymmärrä. Miksei voisi nähdä, jos synnyttäjä on kontillaan tai seisoo tuettuna? Lantio antaa pystymmässä parhaiten periksi.

No eihän silloin voi olla yhtä hyvä näkyvyys, kai sitten gynen tutkimuksetkin voisi tehdä seisaaltaan tai kontallaan.. tai niinkuin mulla, kun piti viiden ihmisen nähdä tilanne koko ajan, ei olisi onnistunut missään muussa asennossa.
 
Selällään piti olla ja ihan saa.tanan huono siitä oli mitään tehä, varsinki ku jäykistetty selkä ei kovin antanu tukea ponnistamiseen.. esikoista synnyttäessä sydänäänet oli tärkein syy miksi mun piti olla selällään, muuten oli ihan vapaat oltavat.
Kuopuksen kanssa piti maata siksi että kätilön oli helpompi työskennellä - se oli kyllä muutenkin ihan täys tottero koko akka.
 
Mä olin siinä puoli-istuvassa/selälleen asennossa. Välillä kyljellään, mut kätilön mielestä selällään oli parempi (ja ihan hyvä oli omasta mielestänikin). Olin oikeastaan koko synnytyksen ajan siinä pitkällään (selälleen tai kyljellään), koska lukuunottamatta ponnistusvaihetta joka kesti 1 h 20 min, synnytys eteni nopeasti ja sain epiduraalin joka esti liikkumisen.
 
Jalat ei kantaneet, joten ekassa 'sukista kiinni' asennossa, puoli-istuva siis.
Syntyi, että sikäli. En osaa sanoa oliko se nyt niin huono.

Tokassa ponnistin lapseni maailmaan kyljelläni maaten, toinen jalka ylhäällä.
Se se vasta outo asento oli :D mutta sillä hetkellä tuntui hyvältä.
Laps tuli niin nopeasti että ei todellakaan kerennyt miettiä muutakaan asentoa.
 
Olin pettynyt kun en saanut valita itse asentoa. Eikä siinä kerennyt sitten enää ruveta paljon kinastelemaan kun kätilö käski mennä siihen normaali selkä-asentoon. Taisi ajatella omaa mukavuuttaan eniten. Oli tosi hankalaa, kun jalkoja ei tuettu ja sai yli tunnin punnertaa jalat vapisten. Tuli vain semmonen olo että miks ne synnytysvalmennuksessa esittelee kaikenmaailman asentoja ja hienouksia kun ei niitä sitten saakaan käyttää. Riippuu varmaan kätilöstä. Nyt sattui laiska kätilö asialle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja käskettiin:
Olin pettynyt kun en saanut valita itse asentoa. Eikä siinä kerennyt sitten enää ruveta paljon kinastelemaan kun kätilö käski mennä siihen normaali selkä-asentoon. Taisi ajatella omaa mukavuuttaan eniten. Oli tosi hankalaa, kun jalkoja ei tuettu ja sai yli tunnin punnertaa jalat vapisten. Tuli vain semmonen olo että miks ne synnytysvalmennuksessa esittelee kaikenmaailman asentoja ja hienouksia kun ei niitä sitten saakaan käyttää. Riippuu varmaan kätilöstä. Nyt sattui laiska kätilö asialle.

Oho. Aika tylyä meininkiä. Saako kysyä missä? Minkäikäinen kätilö oli?
 
Mä synnytin (siis ponnistin, avautumisvaiheessa olin ties millaisissa asennoissa) selinmakulla omasta vapaasta tahdostani... Ponnistus kesti 16min. Nelinkontin en voisi kuvitellakaan synnyttäväni. Taitaa olla niin, että ihmiset ovat tässäkin asiassa kovin yksilöllisiä
 
Puoli-istuva. Kätilö ehdotti kylkiasentoa, mutta en halunnut kokeilla enää siinä vaiheessa, supistusten välit olemattomat ja tuo puoli-istuva tuntui ok:lta. Muita mahdollisuuksia ei ollut, kun reidet olivat krampanneet jo yli viisi tuntia, esim. konttausasento tai jakkara olisi olleet mahdottomia. Ponnistusvaihe kesti 18 min.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja käskettiin:
Olin pettynyt kun en saanut valita itse asentoa. Eikä siinä kerennyt sitten enää ruveta paljon kinastelemaan kun kätilö käski mennä siihen normaali selkä-asentoon. Taisi ajatella omaa mukavuuttaan eniten. Oli tosi hankalaa, kun jalkoja ei tuettu ja sai yli tunnin punnertaa jalat vapisten. Tuli vain semmonen olo että miks ne synnytysvalmennuksessa esittelee kaikenmaailman asentoja ja hienouksia kun ei niitä sitten saakaan käyttää. Riippuu varmaan kätilöstä. Nyt sattui laiska kätilö asialle.

Oho. Aika tylyä meininkiä. Saako kysyä missä? Minkäikäinen kätilö oli?

Nuori kätilö ja varsinais-suomessa. Varsinainen tohelo muutenkin koko kätilö :/ Meinasin liukastua kun hoputti ammeesta yhtäkkiä sydänääniä kuuntelemaan. Toisessa synnytyksessä ei viitsinyt edes vaippaa vaihtaa. Onneksi lääkäri tuli katsomaan ja sanoi tuohtuneena että vaippa pitää vaihtaa kiireesti, koska on tulehdusvaara. Ym. ym. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
"Pystyasennossa lapsen pää painaa kohdunkaulaa voimakkaammin ja verenkierto kohdussa on parempi kuin selinmakuulla. Lantion nivelsiteisiin ja sakraalihermoihin kohdistuva paine on vähäisempi ja välilihan kudokset ovat peräänantavampia kuin selinmakuulla. Pystyasennossa myös kohtu voi kallistua eteenpäin ja ristiluu liikkuu taaksepäin, jolloin synnytyskanavan läpimitta suurenee. Äidin liikkeet ja asennot ovat omiaan edistämään lapsen kiertymistä synnytyskanavassa."

Kun kerta tämä tiedetään, miksi selinmakuu on vieläkin niin yleistä??

No mä ainakin tykkäsin maata, ei mulla ollu mikään tarve ruveta kekkuloimaan haarakyykyssä lattialla. Ah sitä rentoutta kun epiduraali vei kivut ja työnsin minuutissa lapsen ulos siinä maatessa täysin rentoutuneena, voiko ponnistusvaihe paremmin mennä?
 
Ja se oli aika karmeeta kun sektion jälkeen en pystynyt liikkumaan ja tämä samainen kätilö silloin mua hoiti. Sitten kun oli poistunut huoneesta, huomasin että hälytysnappi oli kaukana ja sänky oli niin kaukana että töin ja tuskin sain jotenkuten itseni lähemmäs sitä. Meinasi iskeä paniikki kun ei pysty liikkumaan ja huomaa että ei ylety hälytysnappiinkaan.
 
Olisin halunnut ponnistaa jakkaralla, mutta poika syntyi keskosena ja kätilö halusi, että ponnistan puoli-istuvassa, koska se oli hänelle helpoin vauvan ulosauttamisen suhteen. Yhtään ei tiedetty minkä kokonen vauva tulee niin piti toimia mahollisimman nopeesti. Viimesin painoarvio oli vkolta 27 ja poika synty vkolla 35. En ollut yhtään katkera tästä kätilölle, halusin vaan että miun vauva on turvassa.
 
Olin ajatellut ponnistaa kontallani, mutta tosi paikan tullen en voinut kuvitella, että alkaisin etsiä erilaisia asentoja. Eikä ollut mitään tarvettakaan, koska puoli-istuvassa asennossa oli lopulta hyvä olla (vaikka olin sitä ajatuksissani alun perin tosi paljon vastaan ja olin lukenut aiheesta). Eka synnytys kyseessä ja ponnistusvaihe kesti vartin.

Se oli hienoa ajatella etukäteen että kokeilen sitten kaikkia eri asentoja. Nyt en ymmärrä että miten sitä edes pääsisi ylös sängystä tai edes kontalleen kun pää on jo melkein jalkojen välissä.

Seuraavaa synnytystä ajatellen en meinaa tehdä mitään suunnitelmia vaan mennä tuntemusten mukaan. Viimeksi halusin myös epiduraalin mahd aikaisin, tällä kertaa otan vain jos oikeasti tarvitsen. Olisin jättänyt viimeksi ottamatta jos olisin tuntenut itseni paremmin.
 
Ponnistusvaiheen olin siinä perinteisessä puoli-istuvassa, se oli ihan ok. Kun tajusi miten kantsii "vetää" jaloistaan tukea, vauva tuli ulos ihan parilla ponnistuksella.

Avautumisvaiheen olin ammeessa tai liikkeellä, en ois voinut olla pitkälläni. Ihan viimeiset avautumissupistukset olin kyljelläni sängyssä, mutta siihen asti oli ihan parasta päästä liikkumaan.
 
Mie olin ekan tunnin ponnistusvaiheesta kontillani sängyllä iso säkkituoli allani tukena, mut vauva oli hieman vinossa raivotarjonnassa, joten ei kovin helposti tullul ulos ja miulta voimat loppui, joten ehdottivat siirtymistä synnytystuoliin jossa olin sit puoli-istuvassa, jalat tukitelineillä ja käsillä sain puristaa tukea kahvoista. Tunti siinäkin vierähti, ennenkuin vauva oli ulkona.
 
halusin ponnistaa muutoin kuin selällään:kätilö ehdotti polviseisontaa, loppuponnistus kyljellä kun pää alkoi syntyä, kätilö kehoitti kyljelle siinä vaiheessa

oli sikahyvä synnytys, kokemuksena 10+

kannattaa kertoa etukäteen toiveista, mutta varautua siihen että synnytyksen kulku asettaa reunaehdot toiveille
 
Puoli-istuvassa asennossa, sukista kiinni, kätilöt tuki jalkoja. Lapsi oli aluksi kasvotarjonnassa niin että alkoi ponnistuttaa jo puolivälissä aukeamisvaihetta, ei voinut liikkua vaan ainoastaan keskittyä olemaan ponnistamatta ettei paikat repeä. Aika kokemus..

Otti pattiin olla kytkettynä siihen supistusvyöhön, joka ainoastaan painoi mahaa -> huono olo, mutta supistukset ei rankimmassakaan vaiheessa piirtyneet nauhalle eli ei hyötyä.. Kun sanoin asiasta tarpeeksi monta kertaa kätilöt suostuivat ottamaan vyön pois.
 
Ensimmäisessä synnytyksessä oli epiduraali ja olin kytketty tippaan ym laitteisiin niin makuu asennossa meni se. Toisessa synnytyksessä seisoin melkein koko avautumis vaiheen ja viimeiset puolituntia makasin sängyllä kyljelläni kun piti laittaa se vyö hetkeks puoli-istuvassa olin sitten ponnistusvaiheen ja mun mielestä ainoa mahdollinen asento mulle. olisin varmaan pyörtynyt muissa asennoissa koska oli heikko olo....
 

Yhteistyössä