Gallup: Missä asennossa olit ponnistusvaiheen aikana? Saitko valita asennon itse vai "käskettiinkö"? Oliko asento hyvä vai huono?

[mannasaria]

Pieni lisäys vielä: kun on aktiivinen ja sopivan määrätietoinen, saa kyllä hyvin pitkälle vaikuttaa synnytysasentoonsa itse. Juuri etukäteen kannattaa kertoa toiveensa, viimeistään siinä synnytyksen alkuvaiheessa

 

[Tiimarinvihko]

Esikoista ponnistaessa olin puoli-istuvassa asennossa, toinen kun syntyi kotona niin etten kerinnyt paljon asentoa ees vaihtamaan, niin olin makuulla kyljeltään (mikä oli ihan hyvä koska kukaan ei ollut ottamassa vauvaa vastaan ja tässä asennossa vauvaan ei kuitenkaan sattunut ulos mätkähtäessään )

 

[ap]

Esikoista ponnistaessa olin puoli-istuvassa asennossa, toinen kun syntyi kotona niin etten kerinnyt paljon asentoa ees vaihtamaan, niin olin makuulla kyljeltään (mikä oli ihan hyvä koska kukaan ei ollut ottamassa vauvaa vastaan ja tässä asennossa vauvaan ei kuitenkaan sattunut ulos mätkähtäessään )

Syntyi kotona?! Oho! Sattuiko paljonkin ku et varmaan saanu mitään lääkitystä?

 

[mihan]

puoli-istuvassa ja kyljellään. kätilö halusi ehdottomasti, että ponnistan kyljellään, se oli ihan hirveä asento! kysyin, että voinko ponnistaa pystyasennossa, niin kielsi ehdottomasti, tulee kuulemma verta kuin härän kurkusta ja tikkejäkin tarvitaan. lopulta sain ponnistaa puoli-istuvassa asennossa, ja kohta olikin neiti sylissä :heart: niin ja pidin itse polvien takaa kiinni

Miltä susta tuntui, kun et saanut itse mennä haluamaasi asentoon?? Jos luit ton artikkelin, niin siihen luonto ohjaa äidit vaistomaisesti! Mua vähän ärsyttää toi sun kätilös.

harmitti, tottakai. mutta tuloksena oli kuitenkin terve tyttö, eikä itselle tullut repeämiäkään. nopeasti aika kultaa muistot samainen kätilö päätti muutenkin asioista kysymättä minulta, esim epiduraalin laiton :snotty:

 

[vieras]

Olin kovasti suunnitellut synnyttäväni jakkaralla, mutta toisin kävi. Synnytys oli todella hidas (avautumisvaihe siis) hitaasti avautu 7senttiin asti sitten sain lisää sitä käynnistystippaa ja sen jälkeen kaikki menikin tuskalla ja ryminällä.
Kätilöt ei uskonu että tyttö on jo tuloillaan, pitkän "tappelun" jälkeen sain kätilön tarkastaa paikat, makasin pöydällä ja hän sano että "oho pää näkyy jo, ala vaan ponnistaa", niin siihen jäätiin perusasentoon ponnistaa.
Kesti vajaa 10min ja tyttö oli maailmassa.

 

[Tiimarinvihko]

Esikoista ponnistaessa olin puoli-istuvassa asennossa, toinen kun syntyi kotona niin etten kerinnyt paljon asentoa ees vaihtamaan, niin olin makuulla kyljeltään (mikä oli ihan hyvä koska kukaan ei ollut ottamassa vauvaa vastaan ja tässä asennossa vauvaan ei kuitenkaan sattunut ulos mätkähtäessään )

Syntyi kotona?! Oho! Sattuiko paljonkin ku et varmaan saanu mitään lääkitystä?

Sattu ne supistuksen perkeleesti, mutta onneks oli aika pikasesti sitten ohikin

 

[Pimmo]

Sängyllä puoli-istuvassa asennossa synnytin ja pidin niistä sukista kiinni. Ponnistusvaihe kesti 4 minuuttia. Oli mulle ihan hyvä ja luonnonllinen asento, tosin ei muita edes ehdoteltu. Kun pääsin synnytyssaliin niin en enää liikkunut muutenkaan, makoilin vaan siinä sängyllä kyljelleen kun niin tuntu parhaalta. :saint:

 

[vieras]

Eli moni laitetaan synnyttää selälteen, eikä moni ole edes älynny muuta asentoa.

 

[ap]

Lisää kokemuksia.

 

[pippamama]

Ekan synnytin selinmakuulta, mies ja kätilö tukivat jalkoja. Päätin silloin ettei enää ikinä. Synnytys oli pitkä ja mulla epiduraali, en tajunnut siinä vaiheessa että sänkyä olisi voinut edes vähän nostaa... Ei siis ollut oma päätös tuo asento.

Tokan ponnistin istuen sängyllä. En antanut lupaa laskea sängyn päätyä yhtään. Tämä oli siis oma päätös, olin suunnitellut jakkaraa mutta kun olin valmiiksi sängyssä istumassa ja ponnistamisen tarve suunnaton niin jäin sitten sänkyyn. Oli hyvä ponnistaa ja neljä minuuttia meni..

 

[vkvkv]

En saanut kipulääkkeitä, joten liikuin "pakosta" koko lyhyen synnytyksen ajan. Ponnistusvaiheessa hakeuduin luonnostaan nelinkontin sängylle, mutta asento alkoikin tuntua pahalta (tuntui että ei mahdu, repeää jne). Kätilö ehdotti kylkiasentoa, mihin sitten asettauduinkin. Asento oli hyvä ja kaikinpuolin mukava, ponnistusvaihe kesti 11 min.

 

[v]

Olin lähes kyljellään ja siihen asentoon käskettiin.

 

[vieras]

Kätilö ehdotti asennoksi konttausasentoa, jota olinkin "toivonut" etukäteen. Sängyllä kun olin, luulisin että kätilönkin työskentelyasento oli ihan hyvä. Asento oli mulle hyvä, vaikka helvettiähän se ponnistaminen silti oli.

 

[vieras]

nostellaan tärkeää aihetta

 

[vieras]

nosto

 

[Towanda]

Mä olin siinä tavis synnytyspenkkihärpäkkeessä nyt ja 2 edellistä kertaa. Toimii mun kohdallani, en edes haluaisi kokeilla muuta. Mutta vas:ssa saa kyllä itse vaikuttaa synnytykseensä jos se vaan sujuu muuten hyvin.

 

[mie]

selällään ja jalat telineessä. ensimmäisen ponnistuksen aikana alkoi poitsun syänäänet laskea joten imukupilla vetivät, siksi toi klassinen asento..

 

[kalamama]

Ponnistelin ensin kyljelläni, sitten puoli-istuvassa jalat telineissä. Sydänäänten takia, ja varmaan siksikin että ne 3 kätilöä ja kaksi lääkäriä jotka olivat paikalla näkivät tilanteen paremmin..

 

[vieras]

selällään ja jalat telineessä. ensimmäisen ponnistuksen aikana alkoi poitsun syänäänet laskea joten imukupilla vetivät, siksi toi klassinen asento..

Siis onko pakko mennä selin, jos sydänäänet heikkenee? Ihan oikeastiko?

 

[kalamama]

selällään ja jalat telineessä. ensimmäisen ponnistuksen aikana alkoi poitsun syänäänet laskea joten imukupilla vetivät, siksi toi klassinen asento..

Siis onko pakko mennä selin, jos sydänäänet heikkenee? Ihan oikeastiko?

En ole varma onko pakko, mutta mulla ainakin meni niin monta piuhaa alapäähän ja käsiin ja selkään että en olisi pystynyt liikkumaan niiden kanssa yhtään.. Ja verenpaine oli jotain 160/220, en olis pysynyt edes istualtani pystyssä...

 

[vieras]

selällään ja jalat telineessä. ensimmäisen ponnistuksen aikana alkoi poitsun syänäänet laskea joten imukupilla vetivät, siksi toi klassinen asento..

Siis onko pakko mennä selin, jos sydänäänet heikkenee? Ihan oikeastiko?

En ole varma onko pakko, mutta mulla ainakin meni niin monta piuhaa alapäähän ja käsiin ja selkään että en olisi pystynyt liikkumaan niiden kanssa yhtään.. Ja verenpaine oli jotain 160/220, en olis pysynyt edes istualtani pystyssä...

Mä en missään nimessä haluaisi synnyttää selin.

 

[murr]

Mut on kahdessa synnytyksessä komennettu selälleni ponnistamaan En suostu enää kolmatta kertaa!

 

[kalamama]

selällään ja jalat telineessä. ensimmäisen ponnistuksen aikana alkoi poitsun syänäänet laskea joten imukupilla vetivät, siksi toi klassinen asento..

Siis onko pakko mennä selin, jos sydänäänet heikkenee? Ihan oikeastiko?

En ole varma onko pakko, mutta mulla ainakin meni niin monta piuhaa alapäähän ja käsiin ja selkään että en olisi pystynyt liikkumaan niiden kanssa yhtään.. Ja verenpaine oli jotain 160/220, en olis pysynyt edes istualtani pystyssä...

Mä en missään nimessä haluaisi synnyttää selin.

Enhän minäkään olisi halunnut niin vaikeaa ja vauvalle vaarallista synnytystä, mutta sitäpä ei voi itse valita.

 

[m]

olin selällään jalat koukussa tai kätilöt piti niistä kiinni ja siinä sitte ponnistelin pojan maailmaan olisin halunnut kokeilla jakkaraa mutta ku olin saanu epiduraalin ja täten toinen jalka oli täysin tunnoton niin en sitte pystyny.. mut hyvin se onnistu näinki

 

[vieras]

Minä olin suunnitellut jakkaraa ja liikkumista mahd. paljon, mutta molemmissa synnytyksissä tosipaikan tullen halusin vain olla sängyssä ja ponnistaa siinä puoli-istuvassa asennossa. Kätilö yritti ekassa synnytyksessä esitellä kyljellään ja kontillaan ponnistamista ja kysyi siitä jakkarastakin, mutta tosiaan se puoli-istuva tuntui minulle luontevimmalta.

Ekassa ponnistusvaihe kesti 20 min, pieni yhden tikin eppari tehtiin, toisessa ponnistusvaihe kesti 4 min, ei mitään repeämiä.