Toggle sidebar

GALLUP Kehitysvammaisista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ns. normaali
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

ns. normaali

Vieras
Lueskelin tuossa eräänä iltana täällä ollutta ketjua jossa pohdittiin että "Onko kehitysvammaisilla oikeutta hankkia lapsia/perustaa perhettä"
Ketjussa oli monia kommentteja jotka jäivät mietityttämään.. Nyt haluaisinkin kysellä teiltä hyvät kanssasiskot ja miksei veljetkin, että MITÄ MIELTÄ OLETTE KEHITYSVAMMAISISTA? Miten heihin pitäisi suhtautua? Mitä oikeuksia heillä teidän mielestänne saa olla? Saavatko he liikkua vapaasti ihmisten ilmoilla? Miten opetatte lapsenne "suhtautumaan" heihin?

Tässä nyt vaan esimerkkejä kysymyksistä jotka mielessäni heräsi sitä ketjua lukiessani!
 
mun mielestä kehitysvammaisiin pitää syhtautua,kuten muihinkin...eli ihan normaalisti.Oikeuksia vaikea mennä sanomaan,koska kehitysvammaisia niin eillaisia,jotkut osaavat huolehtia itsestään jopa itsenäisesti,jotkut taas tarvitsevat joka asiassa apua.
Tottakai saa liikkua "ihmisten ilmoilla", yksin jos mahdollista tai avustajan kera.
Mun mielestä lapsia mitenkään "opeteta" erikseen suhtautumaan kehitysvammaisiin tai muuten erinlaisiin ihmisiin,kuin itse ollaan,vaan vanhenpien malli ratkaisee. Minä ainakin suhtaudun hyväksyvästi kaikkiii ja niin myös poikani.:)
 
Mun mielestä on hyvä että pohtii suhdettaan kehitysvammaisiin ja minkälaista kuvaa antaa myös jälkikasvulleen omalla suhtautumisellaan/esimerkillään.

Itse suhtaudun kehitysvammaisiin "normaalisti" mutta välillä vaikeasti kehitysvammainen hätkähdyttää (puhun työelämästä ja kokemuksen puutteesta, esim. pitää perehtyä tarkoin potilaan hoitoon ja erityiskysymyksiin jos vastassa on jotain ihan uutta).
Mun mielestä kehitysvammaisiin pitäisi suhtautua niinkuin muihinkin ihmisiin, samalla tavalla kuin valkoihoisen pitäisi suhtautua tummaihoiseen. Ihmisiä olemme kaikki, vaikkakin erilaisia. Tällaista kuvaa yritän myös jälkikasvulleni luoda omalla käyttäytymiselläni.

Olisi mielestäni tosi outoa ja sairasta ajatella, että kehitysvammaiset eivät saisi liikkua vapaasti ihmisten ilmoilla !
 
Keskustelussa jonka aiemmin mainitsin oli kommentteja joissa suoraan ihmeteltiin "kuinka kehitysvammaiset saavat kulkea bussissa yksin ilman valvojaa" ja muita vastaavanlaisia kommentteja jotka panivat miettimään..
 
Itse työskentelen(hoitovapaalla nyt)keh.vammalaitoksessa. Lapsilleni olen pienestä pitäen yrittänyt opettaa ihmisten erilaisuutta, vammaisia ei tarvitse pelätä, ja monet heistä on ihan kivoja tyyppejä. Poikani on käynyt meidän osastollakin, ihmettelee toki vaik.vammaisia vuodepotilaita miksi niillä menee letku mahaan tai nenään jne. Mielestäni on hyvä että ainakin meilläpäin keh.vammaisia pyritään kuljettamaan mahd.paljon laitoksen ulkopuolelle. Valitettavasti vieläkin nykypäivänä tämä kauhistuttaa ja surettaa monia vanhoja ihmisiä varsinkin."Voi reppanoita", voi lukea monen huulilta. Keh.vammaisten lasten saamiseen suhtaudun kyllä aikalailla kielteisesti, valitettavasti. Vain siinä tapauksessa sen heille suon, jos he todellakin ovat kykeneviä lapsesta huolta pitämään. Yhtään tällaista keh.vammaista en vielä ole tavannut.
 

Miten heihin pitäisi suhtautua? No samanlailla kuin ns. "normaaleihin" ihmisiin, olla ihminen ihmiselle. Kun toiseen tutustuu, ei enää edes huomaa koko vammaa! Ja samat oikeudet kuin meillä muillakin, ei heitä saa eristää yhteiskunnasta ja "piilotella". Ja lapsilleni opetan suvaitsevaisuutta niin vammaisia, ulkomaalaisia tai seksuaalisia vähemmistöjäkin kohtaan. Itse tulen tekemään töitä vammaisten kanssa, ja hyvä niin :)
 
Mun mielestä joakinen saa ihan vapaasti kulkea julkisilla paikoilla vaikka olisikin kehitysvammainen. Niin kauan kun osaa ja kykenee käyttäytymään suunnilleen asiallisesti. Jos siihen ei pysty niin sitten pitäisi olla mukana joku vahtimassa.
Lapsia mun mielestä ei pidä kenenkään tehdä jos ei ole kykenevä niistä huolehtimaan ja en kyllä ole tavannut yhtäkään kehitysvammaista joka siihen pystyisi.
 
Kehitysvammaisiin suhtaudun ystävällisesti, vaikken heitä aina ymmärtäisikään tai jaksaisi.
Linkassa kulkee aina sama poppoo, ja hyvin he siellä pärjääväyt ilman valvojaa, vaikka yksi heistä on 3v-tasolla korkeintaan. Pysyy kuitenkin muiden tuttujensa mukana ok.
Lapseni suhtautuu kaikkiin ihmisiin luontevasti(kuten itsekin), on jo vauvasta asti niin monenlaista ihmistä nähnyt. Jos kysyy miksi joku on minkäkinlainen, vastaan niin kuin asia on, mutta yksinkertasemmin.
Se on fiksu likka ja ymmärtää heti.
 
Siis kehitysvammainen on ihminen ja samanarvoinen kuin kuka tahansa. toki hänellä on oikeus liikkua ihmistenilmoilla siinä missä kenen tahansa, mikäli hänen kykynsä ei itsenäiseen liikkumiseen riitä, tulisi hänellä olla oikeus avustajaan joka mahdollistaisi liikkumisen.

Mielestäni busseissa voisi liikkua itsenäisesti vaikkei sitä ihan asiallisen kaavan (siis suomessa tuppisuuna ja lattiaa tuijottaen) tekisikään, kuitenkin niin ettei liikkumisellaan vaaranna omaa tai muiden terveyttä. kai olen liian pitkään ollut töissä vanhuspuolella jossa dementia-asukkaiden kanssa on tottunut siihen ettei kaikki puheet, käytös ja asiat mene niin kuin "pitäisi". Välillä voi soveltaa ja ottaa rennommin, ei maailma siihen kaadu vaikkei jokainen vastaantuleva ihminen ole peilikuva ympärillä liikkujista ja näiden käytöksestä.

Miten suvaitsevaisuutta sitten opetetaan? Omat lapseni ovat maahanmuuttajia, joten itsekin vaarassa joutua syrjityiksi. Toinen lapsista kehitysvammainen, eli tilanne vieläkin "vakavampi". Toivon etteivät he joutuisi ympäristönsä silmätikuiksi näiden tekia ja että he oppisivat ymmärtämään erilasuutta myös muissa ihmisissä. Varmasti rikkautena se että heidän tulevasta kaveripiiristään löytyy lapsia jotka edustavat erilaisia kansalaisuuksia ja uskontoja ym. Ehkä heidän on siten helpompi ymmärtää ettei ihonväri, kansalaisuus, uskonto tai terveys tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa? Tiedä häntä.
 
Mä en suhtaudu kehitysvammaisiin sen kummemmin kuin muihinkaan ihmisiin. Ei tarvitse olla kehitysvammainen jos ei lanttu aina leikkaa, eli ihan samalla tavalla saatan selittää asian yksinkertaisemmin tavikselle kuin kehitysvammaisellekin. Yksilöstähän se on kiinni. Savolaisia, turkulaisia, sinisilmäisiä ja lyhyttukkaisia mun on vaikea kohdata, kun en oikein tiedä, miten niihin pitäisi suhtautua ;)
 
Mä teen töitä kehitysvammaisten parissa, osa on lievästi kehitysvammaista porukkaa, osa vaikeasti. Me liikutaan joka viikko tossa kaupungilla, tehdään samoja asioita kuin kaikki muutkin, ja miksi ei tehtäisi? Kyllähän sen huomaa että ihan joka paikkaan ei olla ns. tervetulleita mutta sehän ei ole meidän ongelma. :)
Pojalle olen kertonut vammaisista ihmisistä ja poika on paljon kysellyt, haluaisi kokeilla pyörätuolia ja suree sitä kun kaikki eivät voi puhua tai leikkiä niin kuin muut. Ihan hyvä on lapsenkin näitä asioita miettiä mun mielestäni.
 
Minulla on kehitysvammainen sisar ja olen siis koko ikäni tavalla tai toisella ollut tämän porukan kanssa tekemisisssä. Kiitos sisareni olen myös ammattini alalta valinnut. 20 vuoden aikana olen ollut työssä mm. harjaantumiskoulussa, laitoksessa ja toiminut aktiivisesti kehitysvammaisten tukiliitossa.
Tällä hetkellä toimin erityisopettajana ja oppilaani ovat kehitysvammaisia nuoria aikuisia.
Toimin/toimimme tukiperheenä nuorelle parille (siis kehitysvammaisia) joilla on 5 vuotias lapsi. Olen ylpeä tästä nuoresta parista ja myös kiitollinen siitä että olemme saaneet koottua hyvän "tukiverkoston" heille.
Silloin kun kuulin että heille on lapsi tulossa en voinut kuin vilpittömästi onnitella heitä.
Tukea tämä perhe tarvitsee lähinnä esim. raha-asioiden hoidossa ja oikeastaan vain jos on kyse joistain isommista hankinnoista..
Olen ollut mukana myös päiväkodissa lapsen "kehityskeskusteluissa" ja neuvolassakin muutaman kerran.

Vipittömästi suon heille tämän onnen ja annan kaiken tukeni että he ja heidän lapsensa tässä elämässä pärjäävät!

Tunnen myös monia kehitysvammaisia naisia jotka haaveilevat omasta lapsesta mutta joiden kohdalla ei ole realistista edes haaveilla. Lapsi kun ei ole nukke..
Se on vain valitettava tosiasia joka heille täytyy selittää.

Tuosta suhtautumisesta kehitysvammaisiin: Olen pitänyt omana mottonani seuraavaa "Vaikeinta on oppia olemaan suhtautumatta"
Tätä olen opetellut ja mielestäni jo aika hyvin oppinutkin..

Omat lapseni ovat pienestä pitäen kulkeneet mukana milloin missäkin "kissan ristiäisissä" ja siinä sivussa ovat kasvaneet suvaitsevaisiksi.

Ollaan mekin välillä onnellisia siitä että oikeastaan meillä on asiat ihan hyvin, ulkona paistaa aurinko, pian tulee talvi ja JOULU!
Ja ennenkaikkea siitä että meitä kaikkia ei ole tehty samalla muotilla!!!

Kiitos kaikille jotka otitte kantaa näihin "kiperiin" kysymyksiin
 
Kehitysvammainen on ihminen siinä kuin kuka tahansa. Kehitysvamma on ihmisen ominaisuus siinä kuin jollakin r-vika,lyhyet ripset, punainen tukka tms.Suhtaudun normaalilla lailla kuten ihmisiin yleensäkkin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa