Minulla on kaksi tällaista kakkostarinaa.
Ensimmäinen on sellainen, kun olin patikoimassa kavereideni kanssa. Vatsani on tosi arvaamaton. Silloin kun tämä tapahtui, minulla oli ummetusta. Olin ottanut ummetuslääkkeitä jo muutaman päivän. Reitti oli suunniteltu. 20 kilsaa jossain erämaassa. Eihän kukaan ajatellut WC:tä. No. Nuotiopaikalta(ja huussilta, jonne en onnistunut tiristämään mitään) oli jotain 3 kilsaa. Kakkoshätä tuli mutta yritin pidätellä. Kävelin vielä vajaan kilsan ja sitten tunsin että kohta se suoli räjähtää. Yritin pidätellä vielä hetken ja olin just sanomassa kavereille, kun se ummetuskakka tuli ulos (hiljaisesti tosin, ja pöksyyn). Olin silleen et okei, pitää mennä ottaan se pois. Juuri kun olin heittämässä reppua hetkeksi pois, ummetuslääkkeen laimentama löysä tavara tuli ulos hirveän, lemuavan ja äänekkään pierun saattelemana. Johan oli menoa. Menin metsään ja laskun housuni, vaihdoin alkkarit kun minulla sellaiset oli ja jatkoimme matkaa. En osannut arvata, että sitä tulisi lisää! Tiesin mitä tapahtuisi ja laskin housuni alas keskelle metsäreittiä. Lörts! Iso, lemuava läjä tuli housuistani. Pyyhkin pyllyni ja jatkoin matkaa. Onneksi suoleni oli jo tyhjentynyt.
Minulla on vielä toinenkin tarina.
Olin syönyt ison hampurilais-aterian ja tuntui siltä, että se muljahteli ja pulisi vatsassani. Oli ihan hirveä olo. Olin kaupungilla ja menin johonkin vessaan, joka oli sattumoisin tosi siisti. Mutta ei kauaa. Kun pääsin pytylle, kuului töräys, ja ripulia oli pytyn lisäksi seinillä ja lattialla. Lisäksi sitä oli tullut minun huomaamatta aluskousuihini ja farkkuihinikin. Yök! Vuorasin alushousuni vessapaperilla ja lähdin bussipysäkille mennäkseni kotiin. Bussissa tunsin että ripulit tulee 30 sekunnin sisään. Sitä sitten tuli oikein äänekkäästi lörtsähtäen bussin istuimeen. Painoin stop-nappia ja juoksin melkein loppumatkan kotiin.