Olen niin onnellisesti yhdessä ikäiseni miehen kanssa, etten oikein voi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa.
Mutta kyllähän se varmaan mahdollista olisi, jos vain riittävän kovasti kolahtaisi. Sen verran itseäni tunnen, että olisin kyllä pikkuisen katkera siitä, että se maailman ihanin ihminen sattuisi olemaan eri sukupolvea. Tiedän, että on tyhmää haikailla sitä, kuinka kahdeksankymppisinä yhdessä köpötellään päiväkävelyllä, kun maailmassa voi sitä ennen tapahtua miljoona ja yksi asiaa, mutta kai minä olen tyhmä...