G: Varpajaiset, sovinismi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei ole provo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No on se varmaan sillä tavalla kuten moni muukin mies. Olettaa että miehille kuuluu juhlinta ja nainen taas on tyytyväinen, kun saa leivottua pullaa naaman eteen tai pääsee parin kuukauden päästä synnytyksestä kampaajalle tai kauppaan viettämään "omaa aikaa"
Mä vaan olen sellainen nainen ettei mua suklaalevyt ja kukat hiljaiseksi ja tyytyväiseksi saa..
 
Juhli varpajaisia, enkä pidä häntä sovinistina. Joutui melkein yllättävämpään tilanteeseen "vastuuseen" kuopuksen syntymän jälkeen ja melkein jo huolestuin ettei halua varpajaisia pitää.
 
Varpajaisissa taitaa eniten ärsyttää se tapa ja ajankohta, miten osa juhlii. Eiköhän suurimmalla osalla isistä mene vaimon ja lapsen terveys etusijalle. Juhlia voi myöhemminkin. Jos sairaalassa kaikki sujuu, miksi ei toisaalta voisi lähteäkin. Oma mies juhli pari-kolme viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Päästiin kotiin sairaalasta viikon kuluttua ja tuossa vaiheessa jo arki sujui. Oli mun mielestä ok. Pari kaveria on kokenut jäävänsä yksin ikävään tilanteeseen joko sairaalaan tai väsyneenä kotiin, jolloin hetki ei ole oikein valittu, vaikka itse varpajaisissa ei niin vikaa olisikaan.
 
Me ainakin ollaan keskustelemaan kykenevä pariskunta. Joten mies kysyi multa raskausaikana mikä olis mun mielestä paras ajankohta. Ja mä sanoin että ennen kun päästään kotiin, koska sairaalassa on apuja, eikä siellä kuitenkaan voi yötä olla. Fiksu mies kun on kuunteli mun toivetta. :) Tuli seuraavana aamuna sairaalaan ihan normaaliin aikaan, hiukan ehkä päätä särki mutta muuten kunnossa. Ja kun tultiin kotiin täällä oli kaikki niin tip top kuin vain olla voi.
 
Mies juhlii jo vähän ennakkoonkin. Siltä varalta että sattuisin vaikka synnytyksessä heittämään kalun pakkiin. Olisi kovin sääli, jos mies ei sitten voisi kilistellä ja polttaa sikareita kavereiden kanssa. Pitäähän jonkun hoitaa vauvaa. Ei pidä liikaa antaa nutturan kiristää päätä.
 
Hauska tyyli porukalla kommentoida tyyliin, mun mies veti viikon herskaa ja kävi huorissa kun piti varpajaisia, joten tämän takia varpajaiset on sovinismii ja paska homma ihan kaikille.
 
Voiko ylipäänsä kunnian itselleen tuosta työstä (lapsen maailmaan saamisesta) ottava mies olla jollakin tavalla puolisoaan arvostava?

Tarkoittaako varpajaiset koko kunnian ottamista itselle? Voiko nainen omia sen kokonaan itselleen? En oikein ymmärrä että vaaditaan miestä osallistumaan ja ottamaan vastuuta vauvasta/lapsesta/lapsista, mutta nainen kuitenkin omii lapsen itselleen. Lapsi on äidin, vastuu lapsen ja äidin hyvinvoinnista (vähintään puoliksi) miehen.

Ehkä kaikilla ei ole tilanne tajua milloin varpajaiset voi pitää tai muuten asiasta/ajankohdasta ei pystytä puhumaan ja sopimaan.
 
Jahas. no exän kohdalla: kyllä piti juhlat ja kyllä oli sovinisti. Ei sitä kiinnostanut pätkääkään vaikka itkin lapsivuodeosastolla osaanko imettää ja olin muutenkin kovasti hormoonien armoilla ja jotenkin "yksinäinen" ja ahdistunut. Vaikka itse vauva olikin ihana minulle!

Jos olisin mies ja sun lapsesi isä, olisit munkin exä.

Kaikkia ne hormonit itkettää, vaikka olisi mieskin siinä taputtamassa päätä. Henk.koht en ymmärrä miten ihminen joka ei vastoinkäymisistä selviä ilman sitä turvallista perävaunuaan (vai majakkaa?) viitsii edes kuvitella olevansa valmis vanhemmaksi.

Meillä mies esikoisesta ei pitänyt varpajaisia, kun oli pari päivää ennen suunniteltua sektiota juhlimassa syntymäpäiviään pidemmän kaavan mukaisesti. Toisesta ja kolmannesta piti, ja mielelläni annoin hänen nauttia juhlahetkestä. :)
 
[QUOTE="vieras";23948063]Jos olisin mies ja sun lapsesi isä, olisit munkin exä.

Kaikkia ne hormonit itkettää, vaikka olisi mieskin siinä taputtamassa päätä. Henk.koht en ymmärrä miten ihminen joka ei vastoinkäymisistä selviä ilman sitä turvallista perävaunuaan (vai majakkaa?) viitsii edes kuvitella olevansa valmis vanhemmaksi.


Siis jättäisit toisen sen takia, että sillä on kurja olo sairaalassa? Sairasta ja ilkeää. Minun kohdalla ei ollut kyse mistään turvallisesta perävaunusta ja majakasta. Mutta tunteilleehan ei mitään voi, jos kaiken muun hyvän lisäksi toisen käytös satuttaa vielä silloinkin kun on synnyttänyt.
 
Ei ole pitänyt. Ja itse en tajua ideaa, jos kyse on pelkästään ryyppäämisestä. Mun mielestä se on vähän halventavaa sitä äitiä ja vauvaakin kohtaan. Enkä ole mielestäni mikään feministiemakko :D Mitä jos kyseessä on toinen, kolmas, jne lapsi; laitetaanko ne vanhemmat lapset jonnekin hoitoon siksi aikaa kun äiti on uuden vauvan kanssa sairaalassa ja isi dokaa kotona kavereittensa kanssa tai makaa krapulassa...?

peesaan
 
Mies piti varpajaiset molemmista, musta se on ihan hieno perinne. Oma isänikin oli mukana, eikä juhlat olleet mitenkään minulta pois, kun olin vielä vauvan kanssa sairaalassa (1. yö). Esikoinen oli joka tapauksessa hoidossa silloin.

Taysissa ei ole perhehuoneita, en haluaisi miehen viettävän yötään tuolissa enkä saa mitään tyydytystä siitä että hän istuu yksin kotona, vaikka nyt olisinjuuri synnyttänytkin. Kaupungilla hän ei vieraineen tosin käynytkään.
 
Mieheni ei ole pitänyt varpajaisia, koska ei muutenkaan ole viinalla juhlivaa tyyppiä. Mutta jos juominen on normaali tapa juhlistaa juhlapyhiä, syntymäpäiviä, jne, niin kuin tällä palstallakin ovat monet kertoneet, niin en katso lapsen syntymää yhtään sen vähäisemmäksi tapahtumaksi. Kyseessä on käsittääkseni vähän polttarien tapainen tapahtuma; nyt otetaan yhdessä kaveriporukalla, kun tiedetään että kohta kaikki on toisin.

Järjellä mietittynä järkevin ajankohta tuolle "viimeiselle ehtoolliselle" on juurikin silloin, kun äiti on sairaalassa. Nainen ei kuitenkaan juuri synnytyksen jälkeen mieti järjellä, mikä on varsin ymmärrettävää sekin...
 
Ei pitänyt varpajaisia eikä ole sovinisti. En ehtinyt sanomaan mitään omaa kantaa, kun mies jo kertoi että hän ei pidä kyseisestä tavasta.

Mies on ylpeä sekä itsestään isänä että minusta äitinä, ja on ylpeä siitä miten olen jaksanut kaksi raskautta ja synnytystä, kunnioittaa sitä että minun piti "tehdä" kaikki työ.
 
Mielenkiinnosta kysyn. onko miehesi pitänyt varpajaiset? Onko miehesi sovinisti? tai ajatteleeko naisia huonompana sukupuolena tai lapsentekokoneena?

Voiko ylipäänsä kunnian itselleen tuosta työstä (lapsen maailmaan saamisesta) ottava mies olla jollakin tavalla puolisoaan arvostava?

Ei kai varpajaisissa ole kysymys mistään kunnian ottamisesta?
Eikö se ole lapsen syntymän ja uuden elämänvaiheen alun juhlistamista kavereiden kanssa?
 
Ei viettänyt. Ekan kanssa oltiin perhehuoneessa ja tokan kohdalla mies tietysti oli kotona esikoisen kanssa. Ois sen kaverit järkänny jotain seuraavana viikonloppuna,mutta mies ei halunnut mennä,kun se oli aika väsynyt. Sanoi että juhlitaan sit omat synttärit ja varrpajaiset samassa paketissa.

Muuten,onko jonkun mielestä babyshower ja varpajaiset jotenkin verrattavissa keskenään..? :D
 
Ei mulla ollut sairaalassa mitään hätää. Uusi ihana vauva ja toisten äitien juttuseuraa. Ei ollut multa pois, jos isä juhli kavereidensa kanssa. Olihan se synnytys isällekin melkoinen kokemus. Ja kun kaikki oli hyvin niin miksei sitä voisi juhlistaa.
 
Ei todellakaan ole mikän sovinisti ja kyllä piti varpajaiset. En todellakaan kokenut että olisi vienyt mitään kunniaa minulta tai muutenkaan, vaan juhlisti lapsemme syntymää ja omaa isyyttään. Itse makasin sairaalassa viikon verran saamatta edes nostaa vauvaa syliini. Jos synnytyksessä mies huolehti tavaroistani, siitä että minut saatiin leikkaussaliin, varmisti tietojen oikeellisuuden, vauvan synnyttyä antoi kenguruhoitoa, ruokki vauvan, silitteli ja lauloi lämpökaapissa pötköttelijälle. Osastolla vaihtoi vaipat, hoiti kylvetykset ja avusti kätilön päivittäisissä tarkastuksissa. Ruokinnastakin huolehti aina kun annettiin pullo. Me ei edes saatu perhehuonetta.

Nyt odotan toista lasta ja kun laskettu aika osuu vielä aika lähelle miehen synttäreitä, olen miettinyt järjestäväni hänelle yllätys synttärivarpajaiset. Varpajaisissa ei todellakaan itsessään ole mitään sovinistista.
 
[QUOTE="...";23947440]Kyllä piti varpajaiset ja pitää myös kun toinen lapsi syntyy.
Piti silloin kun mä olin lapsen kanssa sairaalassa ja oli seuraavana aamuna järkevään aikaan taas meidän luona :) Mitäpä haittaa niistä on? Pitäkööt jos haluaa,ei se kuitenkaan saa sairaalassa yötä olla.
Ei ole sovinisti ja on hyvä isä :)[/QUOTE]

Eipä tuo tässä ketjussa toistunut 'ei se kuitenkaan sairaalassa saa olla' pidä paikkaansa jos on perhehuone kuten monet esikoisen saavat mielellään ottavat, kakkosen/seuraavien kohdalla taas ongelmaksi voipi nousta lastenhoito. En mä ainakaan olisi kehdannut pyytää äitiäni vahtimaan esikoista että mies pääsee ryyppäämään, tokalla kerralla kun ei perhehuonetta ollut.

Oma mies ei siis ole pitänyt varpajaisia, oli esikoista synnyttäessä koirienhoitoja lukuunottamatta meidän kanssa sairaalassa (perhehuone) ja kakkosen kanssa kun olin sairaalassa hoiti esikkoa. Ei vissiin tullutkaan selväksi äskeisestä kappaleesta :D
 
Mieheni piti enkä näe siinä mitään pahaa. Ehkä olisin ollut harmissani jos hän ei olisi pitänyt. Minusta oli hienoa että hänen kaverinsa hakivat hänet syömään, antoivat "isyyteen" liittyviä lahjoja, kertoivat omia lapsijuttujaan, nostivat maljoja ja polttivat sikareita. Kyseinen tapahtuma ei ollut millään tavalla minulta tai vauvalta pois eikä se todellakaan tee miehestäni sovinistia.
Lisää "hauskoja" juttuja aiheesta;
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1971641-varpajaiset-aarettoman-hylatty-ja-arvoton-olo/
 
Mies ei ole sovinisti. Halusi ehdottomasti pitää varpajaiset. Minä ehdottomasti vastustin.

Kyse onkin siitä miksi miehen pitäisi olla pois juuri silloin kun häntä, ehkä yhden ainoan kerran elämässä tarvitsen kipeästi? Silloin kun se meille kummallekin suurin ja tärkein asia maailmassa vaatii meidän kummankin huomion.

Teimme niin että mies piti varpajaiset. Mutta myöhemmin. Siitten kun olimme päässeet elämän alkuun. Lapsi syntyi suunnitelulla sektiolla ja mies oli sairaalassa perhehuoneessa hoitamassa lasta sen saman ajan, jonka minä olin sairaalassa lapsen kanssa. Nukkui siis viereisessä sairaalavuoteessa. Lapsi nukkui omassa kärryssään välissämme. Ja mies hoiti minua ja lasta.

Sitten myöhemmin pitivät varpajaiset, saunoivat ryyääsivät ja sai lahjaksi kavereiltaan jonkun pelikonsolin jolla on sitten itse pelaillut.
 
http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...arpajaiset-aarettoman-hylatty-ja-arvoton-olo/

Ymmärrän niin tuota äitiä! Tosin en ymmärrä miksi ruminta tekstiä tulvii aina näiltä jotka puolustelevat varpajaisia.
Ei voi olla niin vaikea ymmärtää toista naista ja hänen tunteitaan. Edes yrittää jotenkin tajuta, että jollekin se voi oikeasti olla aikamoinen kunnianluokkaus. Ja kyllä mäkin olen sitä mieltä, että jos joku ne juhlat ja konjakit ansaitsee niin äiti tai sitten äiti ja isä yhdessä. Tosin tähän jo kohta varmasti joku palstamamma kovaan ääneen huutaa ettei äiti tarvitse mitään konjakkeja ja sikareita. Ihme että isät aina tarvitsee..
 
Olen kuullut psykologilta että monille(?) äideille on jäänyt jonkinlainen trauma juurikin tästä tilanteesta, kun äiti on avuttomana sairaalassa maannut ja kokenut tarvitsevansa tukea ja mies juhlii jopa päiväkausia. Myöhemmin parisuhdeterapiassa tullut ilmi kun suhteen muiden ongelmien takia hakeuduttu sinne ja alettu kunnolla avautua..
 
Mies piti varpajaiset molemmista, musta se on ihan hieno perinne. Oma isänikin oli mukana, eikä juhlat olleet mitenkään minulta pois, kun olin vielä vauvan kanssa sairaalassa (1. yö). Esikoinen oli joka tapauksessa hoidossa silloin.

Taysissa ei ole perhehuoneita, en haluaisi miehen viettävän yötään tuolissa enkä saa mitään tyydytystä siitä että hän istuu yksin kotona, vaikka nyt olisinjuuri synnyttänytkin. Kaupungilla hän ei vieraineen tosin käynytkään.

Samoilla linjoilla olen. Jos haluaa juhlia äitiyttään, niin voihan silloin järkätä omat juhlat. Tyhmempää mun mielestä on mennä juhlimaan sitten kun vauva on jo kotona. Sairaalassa saa kyllä apua hoitajiltakin, ja yks ilta nyt sinne tai tänne - miksi olisin mustasukkainen siitä yhdestä ainoasta ehtoosta, kun seuraavina vuosina tulee satoja iltoja, ettei varmasti pääse mihinkään?
 

Yhteistyössä