Alkuperäinen kirjoittaja olkkis74:1)kuinka pian erosta tapasit uuden kumppanisi? 3,5v
2)Minkä ikäisiä lapsia sinulla/kumppanilla on? Minulla 8v, miehellä e i
3)kuinka pian muutitte yhteen? periaatteessa alusta asti asuttu yhdessä
4)Kuinka pian saitte yhteisen lapsen? 3,5v (la.0
Heippa!
Tapasin n.6.v erosta uuden miehen.Minulla 15.v poika ja miehellä 7.v tyttö ja yhteinen poika koht 4.v.Muutimme yhteen 2kk jälkeen ja yhteinen lapsi n.1.v.
1.8kkAlkuperäinen kirjoittaja marde84:1)kuinka pian erosta tapasit uuden kumppanisi?
2)Minkä ikäisiä lapsia sinulla/kumppanilla on?
3)kuinka pian muutitte yhteen?
4)Kuinka pian saitte yhteisen lapsen?
Alkuperäinen kirjoittaja marde84:1)kuinka pian erosta tapasit uuden kumppanisi? heti :saint:
2)Minkä ikäisiä lapsia sinulla/kumppanilla on? minulla 10v, 7v, 3v....miehellä 6v ja yhteinen lapsemme 4kk
3)kuinka pian muutitte yhteen? n.3kk jälkeen....
4)Kuinka pian saitte yhteisen lapsen?olimme olleet n2v yhessä, kun lapsemme syntyi =)
1.kaksi vuotta erosta minä, mies vuoden kuluttua hänen erostaan.Alkuperäinen kirjoittaja marde84:1)kuinka pian erosta tapasit uuden kumppanisi?
2)Minkä ikäisiä lapsia sinulla/kumppanilla on?
3)kuinka pian muutitte yhteen?
4)Kuinka pian saitte yhteisen lapsen?
1) Rakastuin toiseen mieheenAlkuperäinen kirjoittaja marde84:1)kuinka pian erosta tapasit uuden kumppanisi?
2)Minkä ikäisiä lapsia sinulla/kumppanilla on?
3)kuinka pian muutitte yhteen?
4)Kuinka pian saitte yhteisen lapsen?
Tavallaan ymmärrän pointtisi mutta nämä ovat aika tapauskohtaisia asioita. Minusta meillä tämä on toiminut hyvin. Mies tosiaan tuli meille ekoille treffeille ja jäi sille tielle. Lapset olivat jo toisessa tilanteessa aiemmin leikkineet miehen lapsen kanssa ja ensin puhuin lapsille miehestä heidän kanssa leikkineen lapsen isänä. Olen puhunut lapsille avoimesti minun ja heidän isänsä erosta ja he tietävät että vaikka heidän isänsä asuu kaukana, hän rakastaa poikia ja he pitävät puhelimitse yhteyttä ja pojat voivat jutella minulle isästään jos ikävä iskee. He kuitenkin kaipaavat miehen mallia elämäänsä ja tämä uusi mies painii poikien kanssa ja tekee poikien juttuja joita minä en pystyisi omille pojilleni tarjoamaan. Joten meillä kaikki palaset vaan on loksahtanut hyvin paikoilleen ja kaikki on mennyt hyvin. Kannatan vaan näissä asioissa rehellisyyttä. Itse en pidä salailusta, tiesin jo ennen ekoja treffejä että tämä on elämäni mies niin en nähnyt syytä aikailla vaan halusin olla lapsille rehellinen tyyliin "äiti ja isi ei asu yhdessä koska muuten riitelisimme vaan kokoajan koska emme rakasta toisiamme enää mutta olemme kuitenkin ystäviä ja molemmat rakastavat teitä enemmän kuin mitään muuta. Äiti ja xxx tykkäävät toisistaan ja xxx asuu nyt meillä jne..." Otan lasten tunteet huomioon ja keskustelemme niistä, puhun heille vain hyviä asioita heidän isästään ja he ovat läheisiä uuden isäpuolensa kanssa. Kohta syntyy minun ja uuden mieheni ensimmäinen yhteinen lapsi ja pojat ovat tästä suunniltaan onnesta.En ymmärrä sellasta asiaa, kun jos on pieniä (miksei isompiaki) lapsia ja erotaan ja HETI TULEE jommallekummalle uus kuvioihin, siis että ajatellaanko siinä pätkääkään lapsia!?!?!? Musta pitäis kyllä sen verran epäitsekäs olla, että pitäis tän uuden suhteen sivussa sen aikaa, että lapset tottuu ensin vanhempien eroon yleensäkin!!!! En pystyis tohon. Uuden tottakai saa jokainen löytää, se on hienoa että löytyy joku, mutta että tapais vähän harvemmin alkuunsa...eikä het tututstuttas lapsiin... itekkin uuseperheenä tässä ja aluks tapailin miestä vaan kun laps nukkumas ym, ja esittelin kaverina, meillä tosin ei tällöin enää ollut biologista isää kuvioissa. Mutta aina ensin ajattelen lapsia saati itseäni. Nyt 3 lasta ja jos ero tulis en uutta ottais pitkiin pitkiiin aikoihin, eläisin vain lapsille ja työlle jne. Tää ei siis ollut millään pahalla ketään kohtaan vaan ihan oma mielipide ja ihmettelyni.
Tavallaan ymmärrän pointtisi mutta nämä ovat aika tapauskohtaisia asioita. Minusta meillä tämä on toiminut hyvin. Mies tosiaan tuli meille ekoille treffeille ja jäi sille tielle. Lapset olivat jo toisessa tilanteessa aiemmin leikkineet miehen lapsen kanssa ja ensin puhuin lapsille miehestä heidän kanssa leikkineen lapsen isänä. Olen puhunut lapsille avoimesti minun ja heidän isänsä erosta ja he tietävät että vaikka heidän isänsä asuu kaukana, hän rakastaa poikia ja he pitävät puhelimitse yhteyttä ja pojat voivat jutella minulle isästään jos ikävä iskee. He kuitenkin kaipaavat miehen mallia elämäänsä ja tämä uusi mies painii poikien kanssa ja tekee poikien juttuja joita minä en pystyisi omille pojilleni tarjoamaan. Joten meillä kaikki palaset vaan on loksahtanut hyvin paikoilleen ja kaikki on mennyt hyvin. Kannatan vaan näissä asioissa rehellisyyttä. Itse en pidä salailusta, tiesin jo ennen ekoja treffejä että tämä on elämäni mies niin en nähnyt syytä aikailla vaan halusin olla lapsille rehellinen tyyliin "äiti ja isi ei asu yhdessä koska muuten riitelisimme vaan kokoajan koska emme rakasta toisiamme enää mutta olemme kuitenkin ystäviä ja molemmat rakastavat teitä enemmän kuin mitään muuta. Äiti ja xxx tykkäävät toisistaan ja xxx asuu nyt meillä jne..." Otan lasten tunteet huomioon ja keskustelemme niistä, puhun heille vain hyviä asioita heidän isästään ja he ovat läheisiä uuden isäpuolensa kanssa. Kohta syntyy minun ja uuden mieheni ensimmäinen yhteinen lapsi ja pojat ovat tästä suunniltaan onnesta.
Nämä ei ole aivan mustavalkoisia asioita ja aina lasten etu pitää laittaa edelle mutta en näe tässä meidän tapauksessa mitään väärää.
tähän täytyy sanoa, että näin voi käydä jos on elänyt paskassa suhteessa monta vuotta ja odottanut hetkeä lähteä...vaikka ei olisi varsinaisesti edes etsinyt mitään uutta niin sitten vaan kolahti. itselleni isoin järkytys oli miten raskaasti ex otti tämän ja yhtäkkiä muuttui ihan kuin toiseksi ihmiseksi kun tajusi että olen tosissaan lähdössä...siis vaikka olin vuosien aikana yrittänyt keskustella asioista ja saada niitä muuttumaan ilman että toinen reagoi siihen mitenkään.En ymmärrä sellasta asiaa, kun jos on pieniä (miksei isompiaki) lapsia ja erotaan ja HETI TULEE jommallekummalle uus kuvioihin, siis että ajatellaanko siinä pätkääkään lapsia!?!?!? Musta pitäis kyllä sen verran epäitsekäs olla, että pitäis tän uuden suhteen sivussa sen aikaa, että lapset tottuu ensin vanhempien eroon yleensäkin!!!! En pystyis tohon. Uuden tottakai saa jokainen löytää, se on hienoa että löytyy joku, mutta että tapais vähän harvemmin alkuunsa...eikä het tututstuttas lapsiin... itekkin uuseperheenä tässä ja aluks tapailin miestä vaan kun laps nukkumas ym, ja esittelin kaverina, meillä tosin ei tällöin enää ollut biologista isää kuvioissa. Mutta aina ensin ajattelen lapsia saati itseäni. Nyt 3 lasta ja jos ero tulis en uutta ottais pitkiin pitkiiin aikoihin, eläisin vain lapsille ja työlle jne. Tää ei siis ollut millään pahalla ketään kohtaan vaan ihan oma mielipide ja ihmettelyni.