G: Uskotko, että jokaiselle annetaan vain sen verran kuin jaksaa kantaa?

En todellakaan usko. Kun miettii ihmisiä, joiden mielenterveys pettää loppuiäksi tai jotka tekevät itsemurhan tms. Enkä muutenkaan usko, että kukaan ulkopuolinen niitä kärsimyksiä jakelee ihmisille kuin korttipakkaa. Uskon ennemminkin sattumaan. Jos joku tekee minulle pahaa, se on sen ihmisen vastuu eikä mikään ennaltamäärätty asia.

 

En, en nimittäin ole taikauskoinen ja kuvittele että joku jostain jotakin antaa, säätelee.

 

En usko. Tuo on ällöttävä tekopyhä sanonta.

 

Tällä hetkellä en usko,ei ainakaan tunnu siltä.

 

No en todellakaan usko. Ei voi ajatella, että joku jolta on vaikka lapsi kuollut saa jotenkin "ansionsa/kykyjensä mukaan"

 

No en todellakaan usko. Ei voi ajatella, että joku jolta on vaikka lapsi kuollut saa jotenkin "ansionsa/kykyjensä mukaan"

Niinpä. Jotkut uskovat karman lakiin, eli kaikki kokemasi pahat asiat on rangaistuksia jostain, mitä olet tehnyt tässä tai entisessä elämässäsi. Minä en todellakaan usko siihen.

 

en usko, minusta tuolla sanonnalla vähätellään ihmisen ahdistuksen määrää

 

en usko, minusta tuolla sanonnalla vähätellään ihmisen ahdistuksen määrää

Peesi.

 

Täysin totta, uskovaiselle ainakin. Jumala tulee apuun..

 

En usko, mulle annettu elämässä aivan liian raskas taakka kantaa. En ois koskaan uskonut että kasvatan ja elätän 4 lasta yksin

 

uskoin tuohon ennen,mutten enää.

 

ei pidä sanonta paikkaansa.

 

En usko.

 

Kamalin juttu, mitä olen täältä lukenut, oli eilinen ketju, jossa moni sanoi kärsimyksen olevan lopulta lahja yms. Minusta ihminen voi kasvaa, kehittyä, viisastua, oppia jne. ilman (suurempia) kärsimyksiäkin. Suuria kärsimyksiä (kidutus, raiskaus jne.) ei kenenkään pitäisi kokea. Luonnolliset, elämään kuuluvat vaikeudet ja vastoinkäymiset on eri juttu. Tietyissä määrin kärsimys kuuluu elämään. Mutta käsittämätön ajatus, että esim. raiskauksen uhriksi joutuminen ja sen myötä koetut kärsimykset olisi lopulta lahja. Tuohan tarkoittaa, että ihmisten kuuluukin tehdä toisilleen pahaa, jos kerran kärsimyksestä on enemmän hyötyä kuin haittaa?

 

No en todellakaan usko. Ei voi ajatella, että joku jolta on vaikka lapsi kuollut saa jotenkin "ansionsa/kykyjensä mukaan"

Niinpä. Jotkut uskovat karman lakiin, eli kaikki kokemasi pahat asiat on rangaistuksia jostain, mitä olet tehnyt tässä tai entisessä elämässäsi. Minä en todellakaan usko siihen.

Hyvä ettet usko, koska ei karmanlaki tuota tarkoita. Ei ollenkaan.
Karmanlaki vaikuttaa kaikkeen, kaikella on karmalliset seuraukset

 

En usko. Se on aivan täyttä potaskaa! Kun miettii maailman julmuutta (ihmiskauppa sun muut), niin siinä on "jokaiselle kuin jaksaa kantaa" täyttä paskaa suoraan sanottuna. Siinä ei paljon jumalat auta, vaikka päänsä puhki rukoilisi, kun lapsi vaikka kidnapataan jostain Meksikosta ja myydään rikkaalle eurooppalais pedofiili miljonäärille pariksi vuodeksi seksileluksi.. Kurjuutta on niin paljon ja jotkut murtuvat paineen alla.. Eiköhän nuo mt tilastot aika paljon kerro siitä taakan kantamisen jaksamisesta..

 

Kamalin juttu, mitä olen täältä lukenut, oli eilinen ketju, jossa moni sanoi kärsimyksen olevan lopulta lahja yms. Minusta ihminen voi kasvaa, kehittyä, viisastua, oppia jne. ilman (suurempia) kärsimyksiäkin. Suuria kärsimyksiä (kidutus, raiskaus jne.) ei kenenkään pitäisi kokea. Luonnolliset, elämään kuuluvat vaikeudet ja vastoinkäymiset on eri juttu. Tietyissä määrin kärsimys kuuluu elämään. Mutta käsittämätön ajatus, että esim. raiskauksen uhriksi joutuminen ja sen myötä koetut kärsimykset olisi lopulta lahja. Tuohan tarkoittaa, että ihmisten kuuluukin tehdä toisilleen pahaa, jos kerran kärsimyksestä on enemmän hyötyä kuin haittaa?

Siinä toisessa ketjussa puhuttiin karmasta, eikä siinä kehoitettu ketään toiselle aiheuttamaan kärmisystä

 

No en todellakaan usko. Toisille tulee aivan liikaa kannettavaksi ja jotkut vatipäät ei kärsi mistään.

 

Kamalin juttu, mitä olen täältä lukenut, oli eilinen ketju, jossa moni sanoi kärsimyksen olevan lopulta lahja yms. Minusta ihminen voi kasvaa, kehittyä, viisastua, oppia jne. ilman (suurempia) kärsimyksiäkin. Suuria kärsimyksiä (kidutus, raiskaus jne.) ei kenenkään pitäisi kokea. Luonnolliset, elämään kuuluvat vaikeudet ja vastoinkäymiset on eri juttu. Tietyissä määrin kärsimys kuuluu elämään. Mutta käsittämätön ajatus, että esim. raiskauksen uhriksi joutuminen ja sen myötä koetut kärsimykset olisi lopulta lahja. Tuohan tarkoittaa, että ihmisten kuuluukin tehdä toisilleen pahaa, jos kerran kärsimyksestä on enemmän hyötyä kuin haittaa?

Siinä toisessa ketjussa puhuttiin karmasta, eikä siinä kehoitettu ketään toiselle aiheuttamaan kärmisystä

No niin jotkut kyllä sanoi, että kärsimys on lopulta lahja. Mielestäni kaikenlainen kärsimys ei tosiaankaan ole.

 

Puhdasta paskaa tuollainen vöite. Siihen sen sijaan uskon, että jos vastoinkäymisestä selviää niin se tekee ihmisestä vahvemman.

 

 

No en todellakaan usko. Ei voi ajatella, että joku jolta on vaikka lapsi kuollut saa jotenkin "ansionsa/kykyjensä mukaan"

Niinpä. Jotkut uskovat karman lakiin, eli kaikki kokemasi pahat asiat on rangaistuksia jostain, mitä olet tehnyt tässä tai entisessä elämässäsi. Minä en todellakaan usko siihen.

Hyvä ettet usko, koska ei karmanlaki tuota tarkoita. Ei ollenkaan.
Karmanlaki vaikuttaa kaikkeen, kaikella on karmalliset seuraukset

Jos karman laki olisi totta, ei ihmisillä olisi vapaata tahtoa, vastuuta tekemisistään tai mahdollisuutta vaikuttaa tekemisiinsä/päätöksiinsä vaan kaikki olisi ennaltamäärättyä. Jos kerran vakavan rikoksen uhriksi joutuminen on seurausta edellisen elämän pahoista teoista, ei myöskään tekijä ole syyllinen rikokseen, mikäli niin on ollut tarkoitus tapahtua/se on ennaltamäärätty.

 

En, koska osa saa enemmän kuin jaksaa.

 

No niin jotkut kyllä sanoi, että kärsimys on lopulta lahja. Mielestäni kaikenlainen kärsimys ei tosiaankaan ole.

Onse lahja siinä mielessä, että jos se saa sut toimimaan tai muuttamaan elämäntapaa paremmaksi, tulla paremmaksi ihmiseksi.
Mutta lahja nimitys ei ole karman virallinen selitys.

Jos karman laki olisi totta, ei ihmisillä olisi vapaata tahtoa, vastuuta tekemisistään tai mahdollisuutta vaikuttaa tekemisiinsä/päätöksiinsä vaan kaikki olisi ennaltamäärättyä. Jos kerran vakavan rikoksen uhriksi joutuminen on seurausta edellisen elämän pahoista teoista, ei myöskään tekijä ole syyllinen rikokseen, mikäli niin on ollut tarkoitus tapahtua/se on ennaltamäärätty.

Miksei ihmisillä olisi vapaata tahtoa? Miksi ihmisillä ei olisi vastuuta tekemisistään?
Juuri karman takia sulla on mitä suurempi vastuu, eikä se tarkoita mitään ennaltamäärättyä.
Ei karma poista kenenkään syyllisyyttä tai vastuuta. Olet kenties ymmärtänyt sen merkityksen väärin.
Tuolla toisessa ketjussa oli kirjavinkki, joka kannattaa lukea ettei ole väärinkäsityksen vallassa.

Sitäpaitsi, harvalla meistä on vapaa tahto oikeesti. Pitää olla hyvin henkinen persoona, että sellaisen omaisi

 

En usko. Miksi sitten aika moni uupuu taakkansa alla.