G: Tarinat lastenne nimien takaa?

Mun muksut..
Lilja: Tyttö oli 2-3 päviän ikäisenä ihan jonkun nupun näköinen. Nuppua en kuitenkaan halunnut, aiheesta keksin Liljan
Lotta: Mies sanoi raskaudessa, että taitaa olla Lopettaja-Lotta taas vauhdissa
Ihastuin nimeen (en tohon lopettajaan vaan Lottaan)

Mitens teillä?

 

Etunimi on yksi harvoista, mikä kelpas sekä mulle että miehelle. Toinen nimi on mun toinen nimi ja miehen mamman etunimi. Kolmas nimi on mun mamman toinen nimi.

 

Esikoinen Jenna: Sen kun vaan keksittiin.
Kakkonen Kiia: Näin unta Makusteltuani nimi alkoi kuulostaa aika ihanalle (ja kuulostaa edelleen <3), mieskin lopuksi suostui.
Kolmonen (jos tyttö, niin) Rose: Hehheh, olen kuullut kyllä moneen otteeseen aikasemminkin, ja Titaniccia kerran (varmaan 20.kerran) katsoessani tuli sellainen älynväläys, että katoppas, Rose. Rupesin ihan kuuntelemaan sitä nimeä. Rosehan on aivan ihana nimi. Miksihän en aikasemmin tajunnut.
Jonka jälkeen piti oikein heti sitä Rosea makustella.
Kiia oli jo sillon saanut nimensä; muuten hän olis saanut varmasti nimekseen Rose.
Vähän sen jälkeen näin untakin Rosesta

 

Toivoin että lapsi ilostuttaisi ihmisiä ympärillään ja että hänen elämässään olisi paljon iloa läpi elämän. Joten hänestä tuli Roni.

 

Meillä lapsen nimi tarkoittaa onnekasta, koska olen aina kokenut olevani melko onnekas ja toivon tämän periytyvän.

 

Minä tykkään ruotsalaistyyppisistä tai ehkä sellasista kansainvälisemmistä nimistä, johtuen varmaan siitä että olen lapsuuden asunu ruotsissa. Mies tykkää hyvin perinteisistä suomalaisista nimistä. Joten hyvin kaukaa lähettiin hakemaan sellasta nimeä mistä molemmat pidettiin. Esikoisesta tuli Ella, kakkosesta Emma ja kolmannesta tulee Eemi.

 

Kun äitini kuoli olessani 11v sain isältäni koiranpennun jonka nimeksi annoin Mari. Koira kuoli kun esikoinen syntyi. Niinpä tytöstä tuli Mari. Se oli myös äitini nimi.

 

Otson keksi kaverini, kun pohdimme tuleville lapsillemme nimiä. Valinta sinetöityi, kun näin lapseni: sull' on kourat kontiolla...

Valo tulee Kaija Juurikkalan ohjaamasta elokuvasta, joka ilmestyi samana syksynä, kun poikaani odotin.

Elmeri - se vain tuli jostain . Sopi hyvin rimpsuun. Mies ehdotti.

Joten pojastamme tuli Otso Valo Elmeri

 

esikoinen: Miikka oli ainoa nimi, josta päästiin yhteisymmärrykseen miehen kanssa. Lapsi joutui teholle ja täällä on sellainen tapa, että esitietolomakkeen nimi laitetaan siihen pienen sängyn päädyssä olevaan lappuun. Siellä se sitten oli ja se jäi lapsen nimeksi. Toinen nimi lainattiin yhdeltä lokilta.

toinen: haettiin isoveljen nimeen sopivaa nimeä, joka olisi kuitenkin erilainen tavujaoltaan. Löydettiin Mikael.
Toisen nimen lapsi peri isältään ja minun isosedältä.

kolmas: haettiin isoveljien nimiiin sopivaa nimeä, joka olisi kuitenkin erilainen. Löytyi Miiro, mikä merkitsee pohjois-unkarin murteissa hymyä ja ihastuttiin nimeen oitis. Toisen nimen lapsi peri ukiltaan.

neljäs: haettiin isoveljien nimiin sopivaa nimeä, joka olisi kuitenkin erilainen. Löydettiin Mio. Ja koska hänen syntymänsä oli valtva ilo, hänen toiseksi nimekseen tuli Ilo. Kolmannen nimen lapsi peri isoukiltaan.

viides: haettiin isoveljien nimiin sopivaa nimeä, joka olisi kuitenkin erilainen. Ja kun Manna oli sanottu ensimmäisen kerran ääneen, se myös valittiin, koska parempaa nimeä ei enää löytynyt. Toiseksi nimeksi tuunattiin isoäidin nimestä Elviira.

 

Me haettiin m:llä alkavaa nimeä, muita kriteereitä oli et nimi on ilman ärrää, sopii sukunimeen ja kuulostaa molempien korvaan osuvalta.
Toinen nimi on perintönimi, sama toinen nimi on myös mulla ja mutsillani.
Kolmas nimi on sitten myös anopin toinen nimi.

Mi Vuokko Kreetta

 

Esikoinen tarkoittaa hunajaa ja tarina alkaa minun nimestäni. Minä olen prinsessa joka osasi valmistaa erittäin hyvää hunajaa ja Jumalat muuttivat minut mehiläiseksi.
Mehiläinen suljettiin hoitamaan vauvaa Olymposvuoren uumeniin, syöttämään hunajaa Zeus vauvalle. Eli minä ja tyttöni olemme tarinan mehiläinen ja hunaja.

Poikani taasen on "Jumala on tuomarini" .

Toinen poikani taasen on "Jumalan kuulema"

 

Kutsumanimeksi halusin molemmille kansainvälisen nimen, joka sopii ulkomaalaistenkin suuhun ja nimien tuli olla jollain tavalla samansuuntaiset.
Molempien nimiä olen aika tavalla pähkäillyt. Esikoisen eka nimi tuli vaan jostain, toinen nimi on kutsumanimi ja kolmantena nimenä on isäni kolmas nimi, tosin myös selvisi, että toisen isoisän toinen nimi on sama.
Kuopuksen eka nimi on siis kutsumanimenä ja se vaan tuli jostain mieleen, toinen nimi on hautausmaakierroksen antia, mutta se on myös äitini isoisän nimi ja kolmas nimi on isänsä toinen nimi.

 

Esikoinen Jenna: Sen kun vaan keksittiin.
Kakkonen Kiia: Näin unta Makusteltuani nimi alkoi kuulostaa aika ihanalle (ja kuulostaa edelleen <3), mieskin lopuksi suostui.
Kolmonen (jos tyttö, niin) Rose: Hehheh, olen kuullut kyllä moneen otteeseen aikasemminkin, ja Titaniccia kerran (varmaan 20.kerran) katsoessani tuli sellainen älynväläys, että katoppas, Rose. Rupesin ihan kuuntelemaan sitä nimeä. Rosehan on aivan ihana nimi. Miksihän en aikasemmin tajunnut.
Jonka jälkeen piti oikein heti sitä Rosea makustella.
Kiia oli jo sillon saanut nimensä; muuten hän olis saanut varmasti nimekseen Rose.
Vähän sen jälkeen näin untakin Rosesta

Lausutaanko suomalaisittain Rose vain enkkua vääntäen Rous? Onnea vaan jälkimmäisen taivutteluun puheessa...

 

[QUOTE="vakkari";26068241]esikoinen: Miikka oli ainoa nimi, josta päästiin yhteisymmärrykseen miehen kanssa. Lapsi joutui teholle ja täällä on sellainen tapa, että esitietolomakkeen nimi laitetaan siihen pienen sängyn päädyssä olevaan lappuun. Siellä se sitten oli ja se jäi lapsen nimeksi. Toinen nimi lainattiin yhdeltä lokilta.

toinen: haettiin isoveljen nimeen sopivaa nimeä, joka olisi kuitenkin erilainen tavujaoltaan. Löydettiin Mikael.
Toisen nimen lapsi peri isältään ja minun isosedältä.

kolmas: haettiin isoveljien nimiiin sopivaa nimeä, joka olisi kuitenkin erilainen. Löytyi Miiro, mikä merkitsee pohjois-unkarin murteissa hymyä ja ihastuttiin nimeen oitis. Toisen nimen lapsi peri ukiltaan.

neljäs: haettiin isoveljien nimiin sopivaa nimeä, joka olisi kuitenkin erilainen. Löydettiin Mio. Ja koska hänen syntymänsä oli valtva ilo, hänen toiseksi nimekseen tuli Ilo. Kolmannen nimen lapsi peri isoukiltaan.

viides: haettiin isoveljien nimiin sopivaa nimeä, joka olisi kuitenkin erilainen. Ja kun Manna oli sanottu ensimmäisen kerran ääneen, se myös valittiin, koska parempaa nimeä ei enää löytynyt. Toiseksi nimeksi tuunattiin isoäidin nimestä Elviira.[/QUOTE]

Onkos tää SE Manna, jolle yhdessä jokin aika sitten toista nimeä pohdittiin?? Ihana juttu, jos oli sama, ja Mannasta todellakin tuli Manna ilkeistä kommenteista huolimatta!

 

[QUOTE="tiipii";26068317]Onkos tää SE Manna, jolle yhdessä jokin aika sitten toista nimeä pohdittiin?? Ihana juttu, jos oli sama, ja Mannasta todellakin tuli Manna ilkeistä kommenteista huolimatta![/QUOTE]

Sama tytär.

Kun saa Mannan, hän on parasta mitä maailma voi antaa, ja totta ihmeessä pieni tytär on parasta mitä maailma isälle ja äidille voi antaa!

 

Meidän tytön nimi sai alkunsa sadusta. Kirjoitettiin miehen kanssa omaelämäkerrallista satua yhteisestä taipaleestamme. Päähenkilöinä oli metsänhengetär ja peikko (ei Pessi&Illusia tyyppinen juttu, vaikka siltä kuulostaakin). Mies keksi metsänhengettärelle loistavan nimen, joka palasi mieleensä sitten raskausaikana nimiehdotuksia pohdittaessa. Sitä ei tarvinnut kahta kertaa pähkiä, vasta myöhemmin tajuttiin mennä tarkastamaaan, löytyykö yhtään sen nimistä vrk:sta. Lopulta jouduttiinkin maistraattiin perustelemaan nimivalintaa, kun se ei ollut ihan niin yleinen kuin ensikuulemalta olisi olettanut.

Ja ei, en sano. Sori vaan.

 

Tytön 2 ekaa nimeä löytyi tv-ohjelmista . Ne vaan miellytti, kovasti. Ja ekan nimen merkitys miellytti myös. Kolmas nimi on mun suvusta.

Pojan ekan nimen bongasin lehdestä joskus kauan sitten. Toisen nimen näin telkkarissa ja ihastuin siihen, sen merkitys oli lisäksi täydellinen tammikuun alun lapselle. Kolmas nimi on miehen isoisän nimi, ihan itse sen miehen sukupuusta valitsin & sain miehen siihen suostumaan.

Kesäkuussa syntyvän pojan eka nimi on miellyttänyt jo vuosia. Ja sen merkityskin/historia on jees. Toisen nimen keksin ihan itse, tai siis löysin kartasta , se ei ole oikeastaan nimi vaan paikkakunta, mutta kuulostaa hiton hyvältä mun ja miehen mielestä & lisäksi se on miehen isän syntymäkaupunki. Kolmas nimi on vielä vähän hakusessa, mutta 99,9% varmasti se löytyy minun suvustani (0,01% varmuudella se olisi miehen isän nimi).

 

Aleksi: Mietimme pitkään nimiä ja tykästyimme nimeen. Emme olleet kuulleet kenelläkään tätä nimeä ja poika oli juuri Aleksin näköinen. Shokki olikin melkoinen, kun ristiäisten jälkeen kuulimme sen olevan sen vuoden toiseksi yleisin nimi.

Alina: Meillä oli naapurissa ollut erittäin kaunis pikkuneiti Alina ja ihastuimme nimeen samaan aikaan kuin tyttöönkin, heti ensi silmäyksellä ja kuulemalla. Silloin päätimme, että joskus jos tyttären saamme, saa hän myös tämän kauniin nimen. Sieltähän sitten putkahti niin kaunis tyttö, että kätilötkin huokailivat lapsen kaunetta (kuulemma harvinaisen kaunis vastasyntynyt), joten epäselvyyttä nimestä ei tullut.

Aada: Halusin tytölle nimeksi Helmi ja mies Adalmiina, emme kuitenkaan olleet tyytyväisiä Adalmiina Helmeen, koska on satuhahmo, jolloin mies ehdotti tuota Aada Helmi yhdistelmää. Itse olisin halunnut edelleen Helmi Aadan, mutta lapset ratkaisivat asian toisin. Mutta nimi sopi tytölle kuin nenä päähän, koska ihmiset sanoivat tytön olevan kuin koru, hentoinen ja kaunis. Aada=koru.

Alma: Olimme koko odotusajan aivan hukassa, taas piti miettiä tytön nimeä. Pojan nimi olisi ollut jo valmiina, Altti Oskari, johon olimme ihastuneet toistemme ajatuksista tietämättä. Tytön nimi oli siis aivan hakusessa. Ehdotuksia oli Eevi, Aino ja Anni. Ainoa ja Annia emme halunneet niiden yleisyyden vuoksi, joten Eevi oli ainoa vaihtoehto. Sitten eräänä kauniina päivänä Alman kummitäti kertoi aivan ihanasta ja persoonallisesta tytöstä, jonka nimi oli Alma. Ja se oli tälle tytölle juuri sopiva. Neiti kun oli persoonallisen näköinen (aivan erinäköinen kuin kaksi muuta siskoa) ja mieleeni tuli maatalon emäntä. Joten tytöstä tuli siis Alma Eevi.

Kaikki nimet on siis lopullisesti päätetty lapsen nähtyämme.

 

esikoisen sai nimensä mun raskausajan unesta,kuopuksen nimeen ei liity mitään tarinaa vaan nimi oli sekä isän että mun mielestä paras kolmesta vaihtoehdosta..

 

Annikasta tuli Annika, koska tytön isän kanssa tykkäsimme kumpikin paljon Leevi and the leavingsistä. Pojasta olisi yllätys yllätys tullut Leevi, mutta onneksi tullut poikaa, koska Leevejä on niin monia nykyään.

Piti mietti sitten tytölle nimeä. Nimen piti olla suht kansainvälinen, sopia harvinaiseen suht ruotsalaiseen sukunimeen eikä siinä saanut olla r-kirjainta. Tytön isä sitten löysi leevien biiseistä sellaisen harvinaisuuden kuin "rakas Annika" laulun. Ihastuimme silloin nimeen ja näin Annikasta tuli Annika.

Ennen tätä päätöstä mietin Vionaa, Oliviaa ja Alisaa. Annika oli kuitenkin se paras. Jos joskus vielä saan tytön niin hänestä tulee varmaankin Alisa, jos silloinen mies vain suostuu.

Kun tyttö syntyi hän näytti ihan Justiinalta, joten ennen ristiäisiä häntä kutsuttiin Justiinaksi tai justikseksi. Se nimi oli kuitenkin liian leimaava, joten se unohdettiin.

 

No meillä ei vielä ole lapsia, mutta jos tulee joskus poika tai poikia niin toiset nimet tulee olemaan isiemme etunimet, molemmat jo vainaita.
Jos tyttö/tyttöjä niin toiseksi nimeksi tulee minun toinen nimeni, joka toistaiseksi on Suomen ainoa.

Etunimistä on kiistaa, kun mua kiehtoo vanhat suomalaiset ja venäläiset nimet oman sukuni mukaan, ja miestä lähinnä universaalit muotinimet

Kiehtovia on nimet, joilla on pitkä sukuperinne. Mutta toisaalta hienoa myös rikkoa kaavaa ja päräyttää jotain nykyaikaista.

 

Kiehtovia on nimet, joilla on pitkä sukuperinne. Mutta toisaalta hienoa myös rikkoa kaavaa ja päräyttää jotain nykyaikaista.

Tämä aika on silleen veikeä, että nimenä jossain Juliassa, Klaudiassa tai Rafaelissa voivat yhdistyä nämä molemmat: sukuperinne ja se joku, mitä pidämme nykyaikaisena.

 

Itse asiassa molempien lasten etunimet ovat löytyneet sukututkimusta tehdessä ja molemmilla on yksi luontonimi. Takana ei ole mitään kivaa tarinaa. Nimet vain kuulosti kivalta.

 

[QUOTE="noh";26069356]Tämä aika on silleen veikeä, että nimenä jossain Juliassa, Klaudiassa tai Rafaelissa voivat yhdistyä nämä molemmat: sukuperinne ja se joku, mitä pidämme nykyaikaisena.[/QUOTE]

Jep! Ehkä joku pieni kirjain muuttuu välissä, kuten Klaudia Claudiaksi tms.. mutta silti säilyy se tarkoitus..
Jännää

 

Esikoisella (tyttö): etunimenä muunnelma minun nimestäni ja toisena nimenä miehen mummon harvinainen kaunis nimi.
Keskimmäisellä (poika) : Etunimi suvussa kulkenut nimi, toisena nimenä minun isäni nimi ja kolmas nimi on se,jonka olisin halunnut antaa pojan viralliseksi nimeksi vaan kun ei ollut sen nimen näköinen lapsi

Kuopus (tyttö): muunnos miehen äidin nimestä ja toisena nimenä eräästä laulusta otettu nimi