?
...
Vieras
Lastani. Tunnen erään ihmisen jolta kuoli sekä puoliso että ainoa lapsia,miettikääs sitä.Minä en varmaan selviäisi sellaisesta.
?
...
Vieras
son vähän fifty-sixty. rakastan heitä eri tavalla. jos kysyttäisiin että kumman pelastaisin ensin palavasta talosta, miehen vai lapset niin lapset.
Alkuperäinen kirjoittaja Babylonin Riippuva Puutarha:
Tähän kallistun minäkin, siinä on semmoinen pieni pakon vivahde, enkä tarkoita pakolla nyt mitään pahaa, vaan sitä, että vastuu lapsesta sekoittuu siihen rakkauteen, sellainen vastuu ja "pakko" jota ei ole puolisoa kohtaan.
D
Duunarin eukko
Vieras
Ilman miestäni voisin mahdollisesti jatkaa elämääni, mutta jos menettäisin lapseni, ei olisi syytä enää jatkaa..
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehdottomasti lapsia. Miestäni rakastan, mutta eri tavalla. Nyt kun lapset tarvitsevat minua eniten, niin heihin olen enemmän kiintynyt. Joskus kun on aika päästää irti, luulen, että tärkeysjärjestys vaihtuu.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Kummallinen ajatus! Minusta taas lapsia rakastaa ehdoitta, lasten ei mitenkään tarvitse ansaita rakkautta, se vain on. Miehen rakastaminen taas vaatii joinakin päivinä enemmän tahtotilaa, sitä että tahtoo rakastaa, siinä ajatuksessa taas on hivenen pakkoakin...
V
vera
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Mutta todennäkösempää on, että menetät miehes ennen lapsias; ellet itse kuole ekaks
Ä
Äiti
Vieras
T
tyttöjen äiti
Vieras
Ei noita voi rinnastaa. Tosin...Olen aina ajtellut aikaisemmin, että lapset menevät automaattisesti kaikessa puolison edelle. Kävimmw sitten parisuhdekurssilla ja yllätys yllätys....Siellä neuvottiin, että puoliso otetaan ensimmäisenä huomioon ja sitten lapset. Lapset kuulemma kukoistavat hyvässä parisuhteessa, jossa puolisot rakastavat toisiaan ja ottavat toisensa huomiuoon ja silloin automaattisesti lapset voivat hyvin ja lapsille jää aikaa jne....
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ymmärrän mitä tarkoitat ja tuo kuulostaa oikein fiksulta noin sanottuna.
Ei minustakaan lasten tarvitse ansaita rakkautta,ei kyllä kenenkään muunkaan. En osaa selittää tuota nyt, kun sekoitit minun ajatukseni niin sopivasti*hymyilee*
T
tyttöjen äiti
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vera:
Tapasin naisen, jonka poika oli kuollut järkyttävässä tapaturmassa ala-asteella....Ihmeen kaupalla hän oli jaksanut. Hänellä oli muitakin lapsia. Mietinpä tässä, että jos menettäisi yhden lapsen, niin olisi se varmaan kamalaa, kun pitäisi jaksaa kuitenkin keskittyä muihin lapsiin vaikka suru yhdestä olisi valtava. Mitenköhän siihen kykenee? Lapsille äiti on kuitenkin yleensä tärkein.
Yritän uudelleen, se mitä tarkoitin lasten rakastamisen pakolla, on sitä, että en mielestäni voi valita rakastanko heitä, koska olen heidän äitinsä. En ole sitä valintaa tehnyt koskaan, se vain on. Mutta puolisoon olen (jos en nyt valinnut) niin antanut itseni rakastua, se on ollut jossain määrin ainakin valinta, enkä ole sillä tavalla vastuussa hänestä kuin olen lapsistani. Ja minusta rakkaus ja vastuu on erilainen paketti kuin rakkaus ja valinta olla yhdessä. Suurimmalle osalle tämä on varmaan ihan täyttä tuubaa ja voitte kehottaa minua lopettamaan turhat jaaritukset ja saatatte olla oikeassakin*hymyilee*
K
Kolmen äiti
Vieras
V