G: Rakastatko enemmän miestäsi vai lapsiasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Voiko erilaisia tapoja rakastaa edes mitata määrällisesti, tai ylipäätään rakkautta.
Rakastan miestäni ja rakastan lapsiani, mutta ihan eri tavalla.
Rakkaus lapsiin on erilaista kuin rakkaus kehenkään muuhun.. ehkä sitä voisi sitten kutsua enemmäksi rakkaudeksi, ainakin jos joutuisin valintatilanteeseen mies vs. lapset, en epäröisi valitessani lapset.

Tässäpä se tuli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Voiko erilaisia tapoja rakastaa edes mitata määrällisesti, tai ylipäätään rakkautta.
Rakastan miestäni ja rakastan lapsiani, mutta ihan eri tavalla.
Rakkaus lapsiin on erilaista kuin rakkaus kehenkään muuhun.. ehkä sitä voisi sitten kutsua enemmäksi rakkaudeksi, ainakin jos joutuisin valintatilanteeseen mies vs. lapset, en epäröisi valitessani lapset.

TÄYSIN samaa mieltä. :)
 
No lapsia. Helppo perustellakin, ilman lapsia en voi tai edes halua elää. Rakkaus heihin on täysin ehdotonta.
Mies on korvattavissa ja tunteet kuolevaisia, tietenkin hän on nyt ihanin mies maailmassa mutta realistisesti ajateltuna muitakin ihania varmasti eron sattuessa olisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Rakastan molempia paljon, mutta eri tavalla. Mutta jos menettäisin mieheni, tavalla tai toisella, selviäisin siitä kyllä ajan mittaan. Jos menettäisin lapseni, en selviäisi siitä koskaan.

Mä taas olen ajatellut tuon just toisin päin. :ashamed:

Kamalaa, oletko nyt miettinyt ollenkaan asiaa. En olis sinustakaan arvannut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Rakastan molempia paljon, mutta eri tavalla. Mutta jos menettäisin mieheni, tavalla tai toisella, selviäisin siitä kyllä ajan mittaan. Jos menettäisin lapseni, en selviäisi siitä koskaan.

Mä taas olen ajatellut tuon just toisin päin. :ashamed:

Kamalaa, oletko nyt miettinyt ollenkaan asiaa. En olis sinustakaan arvannut.

Huh, en ole ikinä ennen kuullut että vanhempi sanoo voivansa kuvitella elävän ennemmin ilman lapsiaan kuin puolisoaan. Aika hurjaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Rakastan molempia paljon, mutta eri tavalla. Mutta jos menettäisin mieheni, tavalla tai toisella, selviäisin siitä kyllä ajan mittaan. Jos menettäisin lapseni, en selviäisi siitä koskaan.

Mä taas olen ajatellut tuon just toisin päin. :ashamed:

Kamalaa, oletko nyt miettinyt ollenkaan asiaa. En olis sinustakaan arvannut.

Huh, en ole ikinä ennen kuullut että vanhempi sanoo voivansa kuvitella elävän ennemmin ilman lapsiaan kuin puolisoaan. Aika hurjaa.

Minä en ole niin sanonut. Mutta jos menettäisin lapseni selviäisimme siitä mieheni kanssa yhdessä. Jos menettäisin mieheni, niin minulla ei olisi ketään.


 
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Rakastan molempia paljon, mutta eri tavalla. Mutta jos menettäisin mieheni, tavalla tai toisella, selviäisin siitä kyllä ajan mittaan. Jos menettäisin lapseni, en selviäisi siitä koskaan.

Mä taas olen ajatellut tuon just toisin päin. :ashamed:

Kamalaa, oletko nyt miettinyt ollenkaan asiaa. En olis sinustakaan arvannut.

Huh, en ole ikinä ennen kuullut että vanhempi sanoo voivansa kuvitella elävän ennemmin ilman lapsiaan kuin puolisoaan. Aika hurjaa.

Minä en ole niin sanonut. Mutta jos menettäisin lapseni selviäisimme siitä mieheni kanssa yhdessä. Jos menettäisin mieheni, niin minulla ei olisi ketään.
Jaa, olisihan sinulla omat lapsesi herran jumala.
Yleensä vaan ihmiset pääsevät miehen yli oli sitten ero tai mikä tahansa tilanne. Vaikka kuinka rakastaa puolisoaan niin voi se tunne kadota ja muuttua. Lapsia kohtaan ei normaalisti.
Parisuhteita ja rakastumisiakin on elämän varrella useita mutta lapsia ei voi korvata.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Rakastan molempia paljon, mutta eri tavalla. Mutta jos menettäisin mieheni, tavalla tai toisella, selviäisin siitä kyllä ajan mittaan. Jos menettäisin lapseni, en selviäisi siitä koskaan.

Mä taas olen ajatellut tuon just toisin päin. :ashamed:

Kamalaa, oletko nyt miettinyt ollenkaan asiaa. En olis sinustakaan arvannut.

LAPSET!! Millainen äiti oikein olet??
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Rakastan molempia paljon, mutta eri tavalla. Mutta jos menettäisin mieheni, tavalla tai toisella, selviäisin siitä kyllä ajan mittaan. Jos menettäisin lapseni, en selviäisi siitä koskaan.

Mä taas olen ajatellut tuon just toisin päin. :ashamed:

Kamalaa, oletko nyt miettinyt ollenkaan asiaa. En olis sinustakaan arvannut.

Huh, en ole ikinä ennen kuullut että vanhempi sanoo voivansa kuvitella elävän ennemmin ilman lapsiaan kuin puolisoaan. Aika hurjaa.

Minä en ole niin sanonut. Mutta jos menettäisin lapseni selviäisimme siitä mieheni kanssa yhdessä. Jos menettäisin mieheni, niin minulla ei olisi ketään.
Jaa, olisihan sinulla omat lapsesi herran jumala.
Yleensä vaan ihmiset pääsevät miehen yli oli sitten ero tai mikä tahansa tilanne. Vaikka kuinka rakastaa puolisoaan niin voi se tunne kadota ja muuttua. Lapsia kohtaan ei normaalisti.
Parisuhteita ja rakastumisiakin on elämän varrella useita mutta lapsia ei voi korvata.

No tietysti olisi ne lapset, mutta se ei ole sama asia kuin elämänkumppani.
Suurin osa tuntemistani ihmisistä ei ole koskaan löytänyt sitä oikeaa elämänsä rakkautta. On ihastumisia, rakastumisia, pettymyksiä, eroja ja uusia ja uusia kumppaneita. Ymmärrän että silloin on helppo ajatella juuri noin.
Ja tottakai sitä selviää, jos on pakko selvitä ja lasten takia, mutta uskon että se on helpompaa kun on joku siinä rinnalla.
Nämä nyt ovat minun ajatuksiani ja jos nyt niiden perusteella olen kamala ja huono ihminen, niin sillehän en sitten mahda mitään B)

Lisäänpä vielä, että tietysti lapset menevät aina etusijalle esim. hätätilanteessa ja vaikka kuolisin lasteni edestä, mutta tässähän ei nyt ollut kyse mistään valintatilanteesta. Vaan puhuin ajatuksistani, jos menettäisin minulle tärkeän ihmisen. Ajattelen niin, että on helpompi selvitä, jos on joku jonka kanssa voi jakaa surun ja jolle voi sanoa, että nyt en jaksa enää, jatka sinä tästä vähän matkaa. Oikeastihan en tiedä miltä tuntuu menettää lapsi tai puoliso ja toivon että ei koskaan tarvitsisikaan tietää. Oikeastaan tällaisia ei pitäisi edes ajatella. Minulle molemmat on yhtä rakkaita, enkä pysty sanomaan, että mies olisi jotenkin vähemmän rakas. Enkä ole ikinä tullut ajatelleeksi, että se olisi jotenkin väärin.
 
Tiedän yhden ihmisen joka myös valitsisi sen oikean rakkauden eikä lastaan ja on kyllä yks niistä maailman paskimmista äideistä joka ei tajua rakkaudesta mitään. Miehen kanssa vain seksuaalista vetovoimaa ja sekoittaa sen rakkauteen. Mulle tuli oikeasti huono olla, näitä on siis enemmänkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Rakastan molempia paljon, mutta eri tavalla. Mutta jos menettäisin mieheni, tavalla tai toisella, selviäisin siitä kyllä ajan mittaan. Jos menettäisin lapseni, en selviäisi siitä koskaan.

Mä taas olen ajatellut tuon just toisin päin. :ashamed:

Kamalaa, oletko nyt miettinyt ollenkaan asiaa. En olis sinustakaan arvannut.

Huh, en ole ikinä ennen kuullut että vanhempi sanoo voivansa kuvitella elävän ennemmin ilman lapsiaan kuin puolisoaan. Aika hurjaa.

Minä en ole niin sanonut. Mutta jos menettäisin lapseni selviäisimme siitä mieheni kanssa yhdessä. Jos menettäisin mieheni, niin minulla ei olisi ketään.
Jaa, olisihan sinulla omat lapsesi herran jumala.
Yleensä vaan ihmiset pääsevät miehen yli oli sitten ero tai mikä tahansa tilanne. Vaikka kuinka rakastaa puolisoaan niin voi se tunne kadota ja muuttua. Lapsia kohtaan ei normaalisti.
Parisuhteita ja rakastumisiakin on elämän varrella useita mutta lapsia ei voi korvata.

No tietysti olisi ne lapset, mutta se ei ole sama asia kuin elämänkumppani.
Suurin osa tuntemistani ihmisistä ei ole koskaan löytänyt sitä oikeaa elämänsä rakkautta. On ihastumisia, rakastumisia, pettymyksiä, eroja ja uusia ja uusia kumppaneita. Ymmärrän että silloin on helppo ajatella juuri noin.
Ja tottakai sitä selviää, jos on pakko selvitä, mutta uskon että se on helpompaa kun on joku siinä rinnalla.
Nämä nyt ovat minun ajatuksiani ja jos nyt niiden perusteella olen kamala ja huono ihminen, niin sillehän en sitten mahda mitään B)


Voi jumankauta..........
 

Yhteistyössä