G: Pelottavin hetki elämäsi aikana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huithapeli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huithapeli"

Vieras
Nytpä tässä keskiyön ratoksi kyselen, mikä on ollut pelottavin hetki elämäsi varrella?

Tuli vaan mieleen tuosta Iltalehden jutusta, missä sukeltaja koki yhden pelästyttävimmistä hetkistä uponneessa laivassa, kun laivan sisällä vessan ilmataskussa yli kaksi päivää eläneen laivan kokki tarttui tätä kädestä.

Hui, kyllä mäkin säikähtäisin aika rajusti, jos jostain veden alta tarttuis käsi muhun. Huuuuu...:'(

Onko sinulle sattunut mitään yhtä pelottavaa???
 
Eräässä episodissa erään tyypinkaa, joka uhkas tappaa. Hakkas sun muuta pelikonsolin takia ja monta kymmentä kertaa ennen sitä.. Pelkäsin kuollakseni.. Samoin eräs tapaus, kun vatipäät lukitsi laittomasti sellaseen ns. putkaan eräässä kidutuskammiossa ja varmaan toisiks pelottavin se, kun NE vatipäät teki erään jutun, siinä vaiheessa toi-voin kuolevani, ajattelin että mieluummin kuolisin kuin jäisin sinne...
 
Kuoleman pelko syöpään sairastuneen äitini silmissä muutama vuosi sitten. Se katse oli pysähdyttävä. Kuin hädässä olevan eläimen katse. Ihan samanlainen.
 
Se oli myös aika kuumottavaa, kun joku on parvekkeella ja käy taskulampulla ikkunan takaa läpi huonetta jossa nukut. Sen jälkeen murtoyritys, joka tosin onneksi jäi vain yritykseksi.

Epämääräiset puhelut myös joskus pelotti.
 
Ai niin ja luotien väistely joskus vuosia sitten oli myös sillä hetkellä aika kuumottavaa.
Tuleehan näitä mieleen, kun rupeaa miettimään.

Tuo on muuten mun yksi sellasista peloista, että luonnonvesissä uidessa joku tarttuisi vaikkapa jalkaan ja vetäisi pohjaan tai jotain.
Fiilaan siis täysin tuota kyseisen keissin sukeltajaa. Hienoa kyllä, että aluksen kokki sinnitteli hengissä ja pääsi turvaan.
 
Tässä sitä taas huomaa kuinka erilaisissa maailmoissa ihmiset elää. En ole joutunut väistelemään luoteja eikä kukaan ole stalkannut enkä ole harhojakaan nähnyt. Onnekas kai sitä on ollut.
 
Se hetki kun leikkuris makasin maha auki ja odotin että joku sanois pojan olevan elossa.

Toisiksi pelottavin se kun yks iso äijä, joka on tappanu, raiskannu, hakannu ja kiduttanu ihmisiä, mietti raiskaisko mut vai ei. Pääty sit olemaan raiskaamatta, siitä kiitos kai lähinnä veljeni olemassaololle.
 
Kolmas ku kierrettiin kaverin kans Suomea liftaten. Yks yö liftattiin jonku ehkä n. 50v. miehen kyytiin, se puhu ihan omituisia ja vei meidät muka paremmalle reitille ku mihin oltiin ajateltu mennä. Jätti meidät yhdelle huoltoasemalle, kyseisellä tiellä ei siihen aikaan juuri liikennettä ollu, jouduttiin kävellä viitisentoista kilsaa takasinpäin.
Kaveri oli jo takapenkillä kaivanu repusta moran käteen, oli ne jutut sen verran kummia.
 
Onhan noita muutama, pahimpina kai siskon joutuminen auto-onnettomuuteen, siinä oli suojelusenkeli matkassa mukana. Sisko selvisi muutaman päivän sairaalakeikalla, auto meni ihan rusinaksi.

Raiskatuksi joutuminen.

Kuopuksen syntymä. Hän ei meinannut virota lainkaan, veltto ja äänetön pieni poika.
 
Kun mies putosi katolta ja meni tajuttomaksi ja alkoi sitten hetken päästä hengittää sillä tavalla mekaanisesti niinkuin joku itsensä pahasti loukannut eläin. Mutta ei sitä juuri silloin kerennyt paljoa miettimään kun oli toiminnan aika.

Toinen on kun tyttö oli hetken kateissa espanjalaisessa vesipuistossa.
 
Viimeksi muokattu:
-Oman isäni elvyttäminen joka elvytysyrityksistä huolimatta kuoli.
-Esikoisen raju astma kohtaus. Juokisin veltto lapsi sylissä talvella sukkasillani ambulanssia vastaan.
- Kolariin joutuminen, juuri se hetki ennen kuin rysähtää.
 
Kun sain rv 25 kuulla, että synnytys on käynnistynyt. Kun kerrottiin, että samalla lapsella on vakava aivoverenvuoto.

Mennessäni katsomaan veljeäni onnettomuuden jälkeen sairaalaan ja hän olikin teholla. Myös se myötätunto, jonka kuulin ovipuhelimeen vastaavan naisen äänestä sai sydämen pysähtymään.
 
Varmana se, kun kaverin pihalla känninen äijä tuli örisemään ja yritti käpälöidä. Naureskeltiin ja vittuiltiin tyypille, meni vähän kauemmas meistä, veti esiin aseen ja alkoi sitä lataamaan ja räpläilemään. Tuli vipinää, kun juostiin sisään. Kuulemma naapurin setä oli vaan vähän kännissä ja aseen lisäksi hänellä oli hallussaan myös perhosveitsi(oli ollut näiden kanssa baarissakin) ja hän oli allapäin, koska vaimo ei päästänyt sisään, niin suuttui. Että semmosta.
 
Lääkärin sanat: "Elvytysryhmä paikalle"

Heräsin myöhemmin teho-osastolla.

Rutiinitoimenpide muuttui hetkessä ja arvaamattomasti pelottavaksi. Saivat onneksi elvytettyä. Pienen hetken kun olin tajuissani ja tässä maailmassa, ehdin ajatella että saatan kuolla.
 
Olin töissä kun asiakas alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti.
Exä uhkasi lyödä minua kitaralla päähän, istuin sängyllä ja hän löi kitaran paskaksi viereeni.
Äitini syöpädiagnoosien odottelu.
Vähältä piti-tilanteet liikenteessä, viimeksi meinasin ottaa peuran konepellille.
Hetkellinen kauhea paniikki kun 5-vuotiaamme ei ollutkaan pihamaalla kun oli siihen jäänyt hiihtelemään minun käydessä sisällä. Oli mennyt isänsä kanssa autotaliin, mutta sen ovi oli kiinni. Kerkesi juoksennella pihaa ristiin rastiin ja melko rumalla paniikkiäänellä jo huutelin häntä. Me asumme rannalla joten vaikka silmilläni näin ettei rantaan mene jälkiä lumessa, näin sieluni silmin lapsen kylmässä vedessä.
 
Näitä kun lukee, niin en tiedä kehtaanko ees kertoa omaani :D

no, kerron kuitenkin...
Pelottavin oli se, kun minut yritettiin ryöstää pankkiautomaatilla, lapset olivat mukana. Henkilöllä ei ollut asetta tms, tilanne ei ollut siis mitenkään vaarallinen, huumehörhön älytön päähänpisto. Mutta pelästyttihän se, varmaankin sen takia kun lapset olivat mukana ja heidän puolestaan pelkäsi, jos tää ryöstäjä ois vaikka napannut jommankumman kiristääkseen, he näkivät minun pelkoni, vaikka eivät edes tajunneet että mitä just tapahtui
 
Kun kävin sanomassa isälleni sairaalassa heipat ennen hänen kuolemaansa. Tunnin päästä hoitaja soitti, että isäni oli kuollut. Se tunne oli samaan aikaan sekä pelottava, että tyhjä.
 
se, kun teininä päädyin autoon jonka kuski oli humalassa & auto lisäksi varastettu. tyyppi kaahasi tuhatta & sataa höpisten ajavansa pois kaupungista, minä olin kaikista selvin joten olin ainoa joka oli peloissaan

se, kun esikoista odottaessa sain pahan raskausmyrkytyksen ja jouduin nukutettuna hätäsektioon, heräsin teholla. en silloin vielä tajunnut miten vakavasta asiasta oli kyse, vasta jälkeenpäin iski vapina kun katsoi kuvia jossa makaa turvoksissa & silmät lääkkeistä sumeina

se, kun juoksin autosta päivystykseen sylissäni astmakohtauksen saanut lapsi jonka henki ei kulkenut annetusta lääkkeestä huolimatta
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä