G: Pelottavin hetki elämäsi aikana?

[pallit pois]

Ai kamala!

Ja siihen perään kato saapu sopivasti perskärpänen ala-asteen kiusaajantasosen Kepsiksen kainalopieruja haistelemaan. Lipilipi, menkää panee ja antakaa ihmisten puhua rauhassa asiosta, jotka on vakavia eikä vammasia.

 

[Sangria]

Pojan infektioastma säikäytti, silloin en tienny heti mistä oli kyse. Meni hengitys tosi vaikeaksi, sairaalassa sitte oltiin yön yli.

 

["Hmmm"]

Se kun istukka ei synnytyksessä irronnut ja kun sitä revittiin roiskahti reippaasti verta ja sit kun leikkaustiimiä odoteltiin ja odoteltiin ja kätilöt ja lääkäri keskusteli paljonko on aikaa kulunut ja paljonko on mennyt verta. Hyvästelin mieheni ja vauvan ja pyysin pitämään hyvää huolta Leikkaussalissa olin jo niin heikossa kunnossa et kun katselivat lampulla silmiä olin varma et jaahas nyt mennään... No onneksi ei menty ja lisäverellä saatiin mut elävien kirjoihin...

 

["pajunkissa"]

Meilläkin pelottavin hetki oli, kun meidän poika sai ensimmäisen kuumekouristuksensa. Onneksi poika nukkui silloin meidän välissä ja mies on sen verran herkkäuninen, että heräsi heti. Mies vaan sanoi yhtäkkiä, että meidän poika ei pysty hengittämään, ei saa henkeä. Silmät kääntyi ympäri ja koko kroppa kaarella. Todellakin säikäytti, kun ei koskaan aikaisemmin ollut mistään kuumekouristuksista kokemusta... Äkkiä vaan ambulanssi keskellä yötä paikalle ja ensiapuun... Itsekin tärisin, kun olin vissiin itsekin shokissa, ku luulin, että poika kuolee.

Yksin ekaa kertaa uudelle paikkakunnalle muuttaminenkin oli aika pelottavaa, mutta ehkä ei niin pelottava kokemus kuitenkaan kuin tuo kuumekouristus. Senkin jälkeen tuli vielä ainakin 5-6 kuumekouristuskohtausta, ja joka kerta se säikäytti, vaikka kuinka sanottiin, että ei niistä pysyvää haittaa jää.

 

[asdfr]

En tiedä. Lapsen allergiakohtaus, kun odoteltiin ambulanssia ja katsoin tytön rintakehän liikkeitä, miten hegittäminen oli työlästä. Samoin pojalla vauvana olleet lukuiset pahat infektioastmakohtaukset kun henki ei kulje ja odotetaan sairaalassa että lääke alkaa vaikuttaa. Isäni syöpäseuranta, joka on tosin kuukausittaista mutta välillä on ollut käänteitä pahempaan, kuumeilujaksoja ja leikkauksia. Mua on uhattu haulikolla ja puukolla mutta en niitä osannut ottaa kovin vakavasti. Kerran autoni pyörähti liukkaalla suoraan rekan eteen, meni ohi kun liu'uin penkan puolelle. Kerran hirvi oli pimeässä keskellä mun kaistaa, mutta olin hiljentänyt kun aiempi vastaantulija vilkutti valoja. Ihmettelin että miksi, mutta onneksi vilkutti. Muutama aggressiivinen asiakas. Eniten pelkään omia pelkojani kun todellisuudesta olen selvinnyt ihan hyvin.

 

[viaras]

Kun sairalasta soitettiin, että lapseni asiat olivat huonosti. Hän menehtyi syliini.

 

["minä vaan"]

Silloin kun meinasin hukkua 8 vuotiaana. En osannut vielä uida ja oltiin parhaan kaverin kans rannalla viettämässä päivää ja syötiin eväitä. Jostain syystä mentiin molemmat järveen ja yhtäkkiä tuli äkkisyvä. Siellä räpiköitiin ja huudettiin apua, taas mentiin pinnan alle ja saatiin huudettua apua. Kukaan ei tehnyt mitään Sitten tuli kaverini isoveli ja otti meidät kainaloon, ja raahasi rannalle. Muistan sen hädän kuin eilisen

 

[hallittu kaaos]

- kun esikoinen n. Vuoden ikäisenä oli aamulla saanut käsiinsä bonbon-karkit ja vetäisi henkeen kaksi niistä. Kaamea rohina alkoi kuulumaan kun havahduin unesta ja mies oli aamutoimissa. Juostiin yhtä aikaa lapsen luokse, taputettiin selkää ja riepoteltiin vaikka miten päin, että ne karkit tulisi ulos. Pyysin jo miestä soittamaan hätäkeskukseen, lapsi alkoi sinertää ja mietin mielessäni että "tässäkö tämä nyt oli, tämä ehtii kuolla ennenkuin mikään ambulanssi on perillä" jne. Sitten ne karkit tulikin ulos ja lapsi vähän kakoi ja tilanne oli ohi. Olen kyllä monet kerrat tuota miettinyt miten lähellä oli ja ollut entistä tarkempi siitä ettei mitään jätetä pienten saataville! (oltiin kyllä tarkkoja aiemminkin, mutta ei selvästikään riittävän) olen kertonut tästä myös lähipiirissä varoittavana esimerkkinä eteenpäin.
- jokunen omista sydämen rytmihäiriöistä on kanssa pistänyt säikähtämään. Kun satunnaisesti on tullut kohtauksia jolloin sydän alkaa hakkaamaan ihan älyttömän nopeaan tahtiin joitain minuutteja.
- isän kolari kun olin teini-ikäinen.

jne. Kyllähän noita toisinaan tapahtuu kun säikähtää, mutta kaikki on hyvin niin kauan kun selvitään pelkällä säikähdyksellä.

 

[Vier]

Läheinen kuolemanvaarassa, matkustin monen tunnin matkan yöllä ja pelkäsin ehdinkö ajoissa vai ehtiikö kuolla. (Ehdin) Muistan miten sydän hakkas.
Joskus ala-asteella koulukiusattuna oleminen kun oli fyysistä väkivaltaa, sitten kiusaajat valehtelivat opettajalle että halusivat vaan leikkiä mun kans ja opettaja uskoi ja moitti mua...

 

["MIe"]

olen elämässäni pelännyt ihan tosissaan.

Ensimmäisen kerran Intiassa, kun autonkuljettajamme järjestämä opas joutui äänekkääseen "väittelyyn" muiden paikallisten opasehdokkaiden kanssa. Olimme kaksi naisihmistä keskellä Uttar Pradeshia, autioituneessa Fatehpur Sikrissä, ympärillä kymmenittäin intialaisia miehiä, jotka riitelevät mukanamme olleen intialaisen pojan kanssa. Ei tarvinnut kauaa tuossa kaupungissa viipyä.

Toinen kerta oli, kun esikoispoikani sai kuumekouristuskohtauksen ensimmäistä kertaa sylissäni ollessaan 1 ½ vuotias. Ne hetket, kun puin hänelle talvivaatteita päälle, ajoin autolla muutaman kilometrin Malmin terveysasemalle (sillä hetkellä en osannut minnekään muualle) ja kunnes löysin jonkun henkilökuntaan kuuluvan vetelä lapsi käsivarsillani.

Nyt jälkeenpäin tajuaa, kuinka pelottavia nuo tilanteet olivat. Juuri sillä hetkellä sitä oli kylmän rauhallinen.....

 

[ex-juoppo]

Mulla oli ollu selittämättömiä rytmihäiriöitä neljä vuotta. Viina pahensi niitä. Olin ryypiskelly kuusi vuorokautta putkeen ja ensimmäisenä selvänä iltana sen jälkeen sain aivan hirvittävän kohtauksen. Sydän takoi, päähän tuli niin kova kipu, etten ollut ennen sitä enkä sen jälkeen kokenut niin kovaa kipua, suuhun tuli metallinen veren maku, pyörrytti, huimasi, kädet puutui....menin polvilleni ja olin varma että kuolen. Makasin sohvalla kaksi tuntia yltä päältä hiessä kohtauksen jälkeen ja päätin, että jos jään henkiin, lopetan juomisen. Niin tein.

 

[Owl]

Se, kun olin jo kuolemassa medi-Helissä.(en kyllä pelännyt siinä, vasta jälkeenpäin tuli pelko)
Se, kun minut yritettiin tappaa lihaveitsellä.

 

["miemie"]

Olen 2 kertaa meinannut hukkua, toisen kerran järvessä ja toisen uimalassa. Onneksi nostin käteni ylös uimalassa kun vajosin pinnan alle.

Kerran laivalla pelästyin todella kun heräsin siihen että laiva huutaa ja pitää todella outoa ääntä ja ulkona tietenkin pilkkopimeetä. Ajattelin että nyt me sitten hukutaan, hyvästi elämä. Mutta onneksi laiva vain peruutti ja se oli sumutorvi mikä tööttäili Unenpöpperössä sitä alkaa pelkäämään ja mielikuvitus alkaa lentämään.

Kerran meinasi pieni bussi mennä rekan alle. Ikkunat huurussa ja kuski ei nähnyt kunnolla oikealle. Meinasi lähteä risteyksestä eikä nähnyt että rekka tulee. Huusimme että älä vielä mene, ja onneksi pysähtyi. Se oli lähellä.

 

[Vätti Räsynyt]

Ensimmäinen paniikohtaus pelotti niin, että menetin puhekykyni ja pystyin vain änkyttämään naama halvaantuneena.

Se, kun vauva liukastui kylvyssä ja iski päänsä lattiaan ja alkoi myöhemmin kouristelemaan.

 

[kfkfkf]

Herttileijaa... Ei mun pelottavin olekkaan tuo ryöntönyritys, tuli tuosta hukkumisviestistä mieleen oma lapsi. Se oli kyllä ehdottomasti pelottavin, kun huomasi että toinen meni uppeluksiin, olin aivan unohtanut, palasi kyllä pintaan justiinsa ennenku olin hyppäämässä perään, kiitos uimataidon joka on opittu jo pienenä

 

["abc"]

Miehen syöpädiagnoosi ja se, ku soitettiin, että mies on teho-osastolla. Oltiin edellisenä päivänä oltu koko perhe sairaalassa kahtomassa miestä.

 

[vierailija]

Nytpä tässä keskiyön ratoksi kyselen, mikä on ollut pelottavin hetki elämäsi varrella?

Tuli vaan mieleen tuosta Iltalehden jutusta, missä sukeltaja koki yhden pelästyttävimmistä hetkistä uponneessa laivassa, kun laivan sisällä vessan ilmataskussa yli kaksi päivää eläneen laivan kokki tarttui tätä kädestä.

Hui, kyllä mäkin säikähtäisin aika rajusti, jos jostain veden alta tarttuis käsi muhun. Huuuuu...:'(

Onko sinulle sattunut mitään yhtä pelottavaa???

 

[vierailija]

Olen 2 kertaa meinannut hukkua, toisen kerran järvessä ja toisen uimalassa. Onneksi nostin käteni ylös uimalassa kun vajosin pinnan alle.

Kerran laivalla pelästyin todella kun heräsin siihen että laiva huutaa ja pitää todella outoa ääntä ja ulkona tietenkin pilkkopimeetä. Ajattelin että nyt me sitten hukutaan, hyvästi elämä. Mutta onneksi laiva vain peruutti ja se oli sumutorvi mikä tööttäili Unenpöpperössä sitä alkaa pelkäämään ja mielikuvitus alkaa lentämään.

Kerran meinasi pieni bussi mennä rekan alle. Ikkunat huurussa ja kuski ei nähnyt kunnolla oikealle. Meinasi lähteä risteyksestä eikä nähnyt että rekka tulee. Huusimme että älä vielä mene, ja onneksi pysähtyi. Se oli lähellä.

Koita hyvä ihminen olla varovainen.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Varmaan se kun kaksi nuorista lastani meinasi kuolla