Sairasta
. Vaikka on hirveää kenenkään äidin sanoa lapselleen, että on elämänsä virhe, niin vielä järkyttävämpää se on jotenkin adoptioäidiltä, joka on itse päättänyt lapsen omakseen ottaa (verrattuna esim. vahinkoraskauteen). Jotenkin luulisi ja toivoisi että kun on sellaisen onnen kohdannut että on adoptiolapsen saanut (niinkuin nyt lapsen ylipäätänsäkin), niin osaisi häntä arvostaa.Joo, meilläkin on läheiset välit. Äidin puolella vaan kulkee sellainen ihmeellinen katkeruus ja poikalapsien palvonta, ei sille kai oikein mitään voi. Paitsi itse koittaa olla repsahtamatta samaan.
olen tuhannet kerrat saanut kuulla, miten huono äiti minä olen, ja tähän on syynä se, etten imetä lapsiani 2-vuotiaiksi, enkä olen ns. kotiäiti lasten kouluikään asti. En jaksa edes loukkaantua, naurattaa lähinnä. aha...Sanottakoot sekin vielä kuinka hyvin meillä äitisuhde on toiminut, kaikki me ollaan muutettu/lue heitetty pihalle alaikäisinä.Minulla on narsistinen äiti joka nauttii siis omasta hyvästä huomiosta ja siitä kun saa meitä lapsia haukkua.
Voisin kertoa vaikka kuinka paljon mutta tässä nyt muutamia.
Aikanaan kun kävimme peruskouluja oli äidin asenne, vittu mitään läksyjä tarvitse tehdä auttakaa siivoamaan. Nyt siivoat sitä ja tätä.
Jos läksyissä tarvitsi apuja oli äidin asenne myös hyvin kannustava, jätä tekemättä ja tee mielummin jotakin fiksua kuten siivoa tai tiskaa.
Kun ammatillista koulutusta mietimme äiti myös päätti mihin me haimme.
Kun jäi kaikilta koulu kesken ja vaihdoimme opintomme siihen mikä kiinnostaa saatiin kuulla kuinka vain ja anoasteen äiti osaa ja äiti on fiksu ja kuinka me ei tajuta parastamme ja aleta vaan siivoojaksi kuin hänkin on.
Minä olen lastenhoitaja ja siitäkin saan kuulla, eihän se ole edes työtä, mene mielummin johonkin siivoamaan.
Myös se oli aivan sama toimmeko sisaruksiemme kanssa kokeet/todistukset millä numeroilla tahansa sillä kannustus oli samaa vaikka siinä kokeessa lukee 4 tai 10
tämmösiä turhia..
Menin naimisiin ja äitini kehuu kaikille kuinka hän osti itselleen uuden mekon juhliin ja antoi kaikkien myös ymmärtää että että se oli valmiina hyllyssä senkuin otti
(teetti kun ei muuten ollut niin isoa kokoa)
No kun kyse oli kuitenkin minun ja mieheni hästä ei ketään se asia kiinnostanut alkoi äitini hakkumaan minun hääpukuani kuinka minulle olikin hankala löytää pukua kun olen niin läski ja teetetty tuo puku on.
Muutamat sitten tuli kysymään mistä ompelijalta teetin kyseisen puvun
(jolloin tämä paskanjauhanta kantautuikin minun korviini)
Kerroin että on ihan paikallisen hääpukuliikkeen valmisrekki mallistoa että sieltä rekistä minä sen vaan nappasin,
mitä äitini tekee, niin kun tuo likka vaan ei kehtaa tunnustaa olevansa niin läski ettei sille raukalle edes valmismekko mahtunut,teetetty se puku on.
Ja kaikista huvittavinta tilanteesta teki sen ettei äiti osallistunut hääjärjestelyihin millään tapaa, ei ollut edes ennen kirkkoa nähnyt hääpukuani.
odotin esikoistamme, äidin "onnittelut"
ai olet paksuna, no itsepähän kakarasi hoidat tänne niitä on turha tuoda.
Ja muutakin kannustavaa sain kun tosiaan vartuin
Anoppi on meillä jouluisin, ja äitini aina utelee:
-Kysykö se anoppisi minusta mitään? kysykö kysykö kysykö?
Tätä kun äitini jankuttaa sen tunnin verran lopulta kyllästyn ja saatan heittää että:
-No ei sen enempiä, kysy vaan mitä sulle kuuluu ja ei me sinusta muuta juteltu
ja tämäkös äitiäni harmittaa..
Nyt tänäjouluna äitini päätti että hän tulee meille myös jouluksi kun minun anoppini kuulemma häntä niin kovin kyselee..ai kyselee vai? Voi olla mukava joulu tiedossa kun äitini on niin täynnä itseään eikä huomioi muita :/
Minä olen meistä sisaruksista ainut joka vielä jollakin muotoa pitää äitiin yhteyttä, sisarukseni ei edes äitiä kutsuneet omiin hähinsä.
Tästäkin saan aina välillä kuulla kun sisarukset ei pidä äitiin yhteyttä
-Mitä sinä olet niille sanonut, ja syyttää tilanteesta minua..
Joskus sanonut että katso peiliin johon äiti kiljuu pää punaisena että ei ihme kun kukaan ei sinuun pidä yhteyttä kun sinä olet tuollainen
Joskus saatan mainita että mun sisaruksistani joku soitti mulle johon äiti haukkana heti
-No kysykö se minusta mitään, kysykö? ja taas mennään ja lujaa...
Parasta tilanteista tekee sen että äidillä on muutamia uskottuja ystäviä jotka aivan sokeasti uskoo äitimme vilpittömyyteen ja hyvyyteen ja nämäkin koettaa välillä ylipuhua meitä kuinka me kaikki lapset ollaan kamalia ja voisimme joskus ajatella vanhaa äitiämmekin....
Taitaa olla äidilläsi keskimääräistä alhaisempi äo. Kuulostaa nuo hänen jutut vähän jälkeenjääneen tasoisilta...Minulla on narsistinen äiti joka nauttii siis omasta hyvästä huomiosta ja siitä kun saa meitä lapsia haukkua.
Voisin kertoa vaikka kuinka paljon mutta tässä nyt muutamia.
Aikanaan kun kävimme peruskouluja oli äidin asenne, vittu mitään läksyjä tarvitse tehdä auttakaa siivoamaan. Nyt siivoat sitä ja tätä.
Jos läksyissä tarvitsi apuja oli äidin asenne myös hyvin kannustava, jätä tekemättä ja tee mielummin jotakin fiksua kuten siivoa tai tiskaa.
Kun ammatillista koulutusta mietimme äiti myös päätti mihin me haimme.
Kun jäi kaikilta koulu kesken ja vaihdoimme opintomme siihen mikä kiinnostaa saatiin kuulla kuinka vain ja anoasteen äiti osaa ja äiti on fiksu ja kuinka me ei tajuta parastamme ja aleta vaan siivoojaksi kuin hänkin on.
Minä olen lastenhoitaja ja siitäkin saan kuulla, eihän se ole edes työtä, mene mielummin johonkin siivoamaan.
Myös se oli aivan sama toimmeko sisaruksiemme kanssa kokeet/todistukset millä numeroilla tahansa sillä kannustus oli samaa vaikka siinä kokeessa lukee 4 tai 10
tämmösiä turhia..
Menin naimisiin ja äitini kehuu kaikille kuinka hän osti itselleen uuden mekon juhliin ja antoi kaikkien myös ymmärtää että että se oli valmiina hyllyssä senkuin otti
(teetti kun ei muuten ollut niin isoa kokoa)
No kun kyse oli kuitenkin minun ja mieheni hästä ei ketään se asia kiinnostanut alkoi äitini hakkumaan minun hääpukuani kuinka minulle olikin hankala löytää pukua kun olen niin läski ja teetetty tuo puku on.
Muutamat sitten tuli kysymään mistä ompelijalta teetin kyseisen puvun
(jolloin tämä paskanjauhanta kantautuikin minun korviini)
Kerroin että on ihan paikallisen hääpukuliikkeen valmisrekki mallistoa että sieltä rekistä minä sen vaan nappasin,
mitä äitini tekee, niin kun tuo likka vaan ei kehtaa tunnustaa olevansa niin läski ettei sille raukalle edes valmismekko mahtunut,teetetty se puku on.
Ja kaikista huvittavinta tilanteesta teki sen ettei äiti osallistunut hääjärjestelyihin millään tapaa, ei ollut edes ennen kirkkoa nähnyt hääpukuani.
odotin esikoistamme, äidin "onnittelut"
ai olet paksuna, no itsepähän kakarasi hoidat tänne niitä on turha tuoda.
Ja muutakin kannustavaa sain kun tosiaan vartuin
Anoppi on meillä jouluisin, ja äitini aina utelee:
-Kysykö se anoppisi minusta mitään? kysykö kysykö kysykö?
Tätä kun äitini jankuttaa sen tunnin verran lopulta kyllästyn ja saatan heittää että:
-No ei sen enempiä, kysy vaan mitä sulle kuuluu ja ei me sinusta muuta juteltu
ja tämäkös äitiäni harmittaa..
Nyt tänäjouluna äitini päätti että hän tulee meille myös jouluksi kun minun anoppini kuulemma häntä niin kovin kyselee..ai kyselee vai? Voi olla mukava joulu tiedossa kun äitini on niin täynnä itseään eikä huomioi muita :/
Minä olen meistä sisaruksista ainut joka vielä jollakin muotoa pitää äitiin yhteyttä, sisarukseni ei edes äitiä kutsuneet omiin hähinsä.
Tästäkin saan aina välillä kuulla kun sisarukset ei pidä äitiin yhteyttä
-Mitä sinä olet niille sanonut, ja syyttää tilanteesta minua..
Joskus sanonut että katso peiliin johon äiti kiljuu pää punaisena että ei ihme kun kukaan ei sinuun pidä yhteyttä kun sinä olet tuollainen
Joskus saatan mainita että mun sisaruksistani joku soitti mulle johon äiti haukkana heti
-No kysykö se minusta mitään, kysykö? ja taas mennään ja lujaa...
Parasta tilanteista tekee sen että äidillä on muutamia uskottuja ystäviä jotka aivan sokeasti uskoo äitimme vilpittömyyteen ja hyvyyteen ja nämäkin koettaa välillä ylipuhua meitä kuinka me kaikki lapset ollaan kamalia ja voisimme joskus ajatella vanhaa äitiämmekin....
(lue kir.virh.) muuten ihan hyvä äiti on, vissiin itsekin niin poljettu ihminen,ja kun itselläänkin on siis kolme tytärtä ja VAIN yksi poika... Miten niin monet äidit voivat sanoa lapsilleen, että ovat elämänsä virhe, susta ei tule koskaan mitään, kukaan ei voi sua rakastaa, olet ruma, olet lihava, ja mitä kaikkea. Siis mitä vajakkeja nämä tällaiset äidit ovat ja minkä vuoksi he kohtelevat lapsiaan noin. Miksi ihmeessä he ovat sitten halunneet lapsia!? Kuinkahan moni, (en nyt tarkoita teitä tässä ketjussa olijoita, enkä ketään muutenkaan erityisesti, mutta yleisesti pohdin, ) toistaa äitinsä sanoja aikanaan lapselleen ja toistavatkohan nämäkin äidit vain omaa lapsuuttaan? Sairasta ja kamalaa ja kuinka yleistäkin vielä?